Sisko oli musiikkiluokalla: joka vuosi joulunalusaika oli täynnä harjoituksia ja lauluja, sisko oli kalpea ja väsynyt, kun kuoroja ja orkestereita trimmattiin huippukuntoon.
Siskon ekana musiikkiluokkavuonna minä olin angstisen ahdistunut teini,
omissa kasvukivuissani, ja silti oli kirkkokonserttiin mentävä.
Siellä, kirkon hämärässä, jonkun priimusoppilaan heleä sopraano lauloi
ilmoitan teille suuren ilon
ja siskon kuoro vastasi jostain sivukappelista:
"oi niilo niilo"
Musiikki valui minuun kuin hopealanka joulukuusessa.
*
Tänä vuonna emme ehdi kolmannen adventin kauneimpiin joululauluihin.
Otin varaslähdön
Totesin että toimii myös tåisella kåtimaisella.
Lauloin, niiskutin, niiskutin ja lauloin.
*
*
Joululaulut ovat ihania.
Vaikka uruille on käynyt ikävästi, niin kyllä siskon "oi niilo niilo" sai ilon kyyneleet silmiin. Ihanaa!
VastaaPoistaminulle on vieläkin epäselvää, mikä kantaatti (tmv?) se mahtoi olla - olen joskus yrittänyt sitä jäljittääkin. ("oi niilo niilo niilon suuren niilon"?)
PoistaKaunis kirjoitus. Musiikilla on ihmeellinen voima, varmaan jollain lailla suurimpaan osaan ihmisistä.
VastaaPoistaMistä ihmeestä olet nuo kuvat ottanut?
Nämä kuvat ovat parin vuoden takaa, meidän lähiömetsästä.
PoistaOli huispea näky, koska urut olivat sellaisen pajupusikon keskellä - ikään kuin pusikko olisi kasvanut siihen ympärille.