Parasta joulussa: Etnanpa kaukaa kauniina nään

Yläkoulun syyslukukauden viimeisellä hissantunnilla ope piti tietokilpailun: tytöt vastaan pojat. Silloin sai vielä tehdä sellaisia jakoja.

Pojat olivat voitonvarmoja, koska niiden joukkueessa oli kaikkien alojen ja varsinkin hissan erityisasiantuntija hraH. se ei vielä silloin ollut hraH, vaan pelkästään todella ärsyttävä teini. Sellaista mahdollisuutta, että olisi kuvitellut edes mielensä syrjällä jakavansa elämäänsä sen kanssa, ei totisesti ollut olemassakaan. Se kelpasi korkeintaan suunsoittoon latinan ja bilsan ja matikan tuntien alussa, keskellä ja lopussa.

Tilanne oli tasan ja oli viimeisen kysymyksen vuoro - mistä joululaulusta on peräisin:

Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,

istun oksalla uljaimman puun,

miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin

ja sää aina kuin toukokuun.

Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,

ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,

ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,

sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!

Yhä vieläkin voitto hivelee sielua ja mieltä.


Ja yksi minulle rakkaimpia muistoja yhteiselomme vuosilta on se, kun vuosia sitten pääsin seuralaiseksi hraH:n työmatkalle Sisiliaan: Etnanpa kaukaa mä kauniina nään. Vaikka silloin ei ollutkaan joulukuu.

Etnanpa kaukana kauniina nään
Kuva kuvasta, originaali paikallisbussin ikkunasta

**

12.12. on kihlajaispäivämme; Etnalla tai Sisilialla ei valitettavasti ole sen kanssa mitään tekemistä.


*
ja se laulu on tietysti Sippeelius-Toppeelius -tuotantoa: Sylvian joululaulu, 2. säkeistö