perjantai 24. helmikuuta 2017

Hajahuomioita vanhoista tansseista

Silloin joskus kauan sitten lukion vanhojen tansseihin osallistuivat kai kaikki.
Tai ainakin meidän koulussa tehtiin niin.

Liikunnantunneilla treenattiin muutaman viikon ajan, pari löytyi omalta tai rinnakkaiselta luokalta ja ylijäämätytöt tanssivat keskenään.
Puku oli vanhan tyylinen; itsetehty tai vuokrattu, 1800-luvuntyylisiä vannehameita enimmäkseen.
Koulun jumppasalissa tanssittiin, illalla vanhemmille ja päivällä koulun oppilaille ja siinä se.

**

Nykyään ovat asiat aivan toisin. Ihan ensimmäiseksi: kaikki eivät tanssi.
Tanssivat vain ne, jotka kurssitarjottimelta nappaavat tanssikurssin.  Kaikki eivät ota.
Melkein kävi meilläkin niin - vähältä piti että kurssitarjottimelta olisi napsittu vain matikkaa, matikkaa ja vielä vähän lisää matikkaa.
Kevyesti painostettuna ts. isänsä teki töitä hartiavoimin lapsukainen suostui fiksaamaan kurssivalintojaan vanhojen tanssien hyväksi.

Toiseksi tämän päivän nuoret ottavat parin ihan mistä vain. Eri koulusta tai eri luokalta tai lainaavat jostain ihan mistä vain. On nuoria herroja jotka tanssivat joka vuosi läpi lukion ja joita pyydetään tanssimaan vielä sen jälkeenkin. Ja nuoria neitoja, jotka tanssivat poikaystävän kanssa jossain ihan muualla kuin omassa koulussa. Miten vallankumouksellista!

Kolmanneksi niillä voi olla koreografi. Ihan totta. Tai tanssiasiantuntija. Joskus molemmatkin.
Ne ihan oikeasti treenaavat tanssejaan. Paljon.
Meidän kulmilla yksi lukion jakso kestää suunnilleen kuusi viikkoa ja yhtä kurssia on jakson aikana kai 3x75min. Tähän kouluun tuli ymmärtääkseni kolme tanssikurssia - eli siis kolme ryhmää.
Lapsukainen tanssi siis kuuden viikon ajan 225 min viikossa, ja tähän päälle vielä muutamat yhteiset ekstratreenit kaikille kolmelle kurssille.

Neljänneksi ne tanssivat muualla kuin koulussa, siis jossain kunnon salissa. Joillain porukoilla voi olla liveorkesteri. Ei kaikilla.
Isoveljen koulusta kävivät halukkaat parit myös heittämässä vierailukeikan jossain vanhainkodissa ja tanssittivat siellä väkeä.

Tämä kaikki johtaa siihen että

1. Niillä on tasamäärä sekapareja. Näyttävän näköistä. Nuoret neidit heleänvärisissä asuissaan pitkän tyylikkään herrarivistön saattelemana. <3!



2. Ne osaavat tanssit.
En ole ihan varma, tanssiko siellä vanhoissa tansseissa ketään muuta kuin minun lapsukaiseni - en oikein ehtinyt katsoa - mutta jos tanssi, niin yksikään niistä ei katsonut jalkoihinsa.
Nuoret herrat kulkivat ryhdikkäänä komeana rivistönä daamiensa kanssa.

3. Niille oli annettu tapakasvatusta
Kumarrukset olivat tyylikkäitä, asento oli itsevarman ryhdikäs mutta rento, ja nuoret neidot olivat kuin kukkasia.

4. Yleisö pääsee istumaan ja näkee hyvin.



Pitkin talvea ja tanssikurssia lapsukainen - vai pitääkö sitä jo kutsua nuorukaiseksi? - alkoi puhua yhä innostuneemmin ja innostuneemmin tanssimisesta. Ei niinkään paristaan vaikka kai niinkin olisi voinut käydä vaan ihan puhtaasti tanssimisesta.
Se esitteli oppimiaan askelia yleisöstä kriittisimmälle, omalle siskolleen.
Vuodenvaihteen jälkeen se meni hyvän kaverinsa kanssa tanssiseuraan treenaamaan lavatansseja.
Yhdessä vaiheessa korviini kantautui luotettavista lähteistä huhu älkää kysykö mitä kautta että se on tanssiessaan uskomattoman rento, heittäytymis- ja eläytymiskykyinen ja kaikkiaan aivan unelmavävy.

Yhtäkkiä oli se ilta ja meitä oli - kuten aina - penkkirivillinen kannustamassa jälkikasvua.
Ensin yritin kuvata mutta sitten totesin että parempi vain istua ja nauttia.
Se osasi jokaikisen tanssin, oli ryhdikäs ja rento ja ihan hirmu usein parinsa - iloisesti hymyilevän nuoren neidon kanssa - eturivissä.
Se tanssitti molemmat isoäitinsä ja minut. Ja se osasi viedä. minä ja hraH sovimme kyllä aika hyvin yhteen monella tavalla mutta emme oikein ollenkaan tanssilattialla.

Lapsukaisen koulussa on tapana että nuoriso itse tekee yhden oman tanssin jossa on nykypäivän musiikkia ja oma koreografia.

Olin luullut että lapsukaiseni on vähän jäykeä matikkanörtti mutta se onkin nörtiksi naamioitunut elvis/fredastaire/marocbjurström joka twistasi ja lapioi ja letkahteli niin että koko yleisö alkoi läpsyttää tassujaan. Siitä säkenöi kirkas ja puhdas tanssin ja olemisen ilo ja rentous ja letkeys ja minä olin vain että oo, se on minun lapseni.





Ja ainoa asia mikä minua vähän harmittaa on se, että lapsukainen ei halua millään tavalla näkyä missään ihmeellisessä intternetissä niin että minä en voi leuhkia kuvallisesti, vaan sanallisesti vain. Ja siksi tämän postauksen kuvatkin ovat tämmöisiä tarkoituksellisen epämääräisiä vain. ne ainoat kuvat joita olen siitä muualla somessa joskus julkaissut ovat kaikki jonkun toisen sinne syytämiä.

9 kommenttia:

  1. Vanhojen tanssit oli kyllä aikas erilaiset silloin reilu 30 vuotta sitten, kun itse niitä tanssin. Meidän koulussa oltiin sen verran edistyksellisiä (?), että osalla tytöistä oli 20-luvun lyhyt mekko. Meillä tanssittiin ihan omassa kälysessä liikkasalissa, enkä muista edes tansseja juurikan opetellun, ehkä kuitenkin. Vanhemmilla ei ollut mitään saumaa nähdä vanhojen tansseja, kait... Vai olinko vaan kieltänyt omia porukoita tulemasta.

    Mutta kaikki kunnia nykyaikaiselle meiningille, jos matikkanörtistä kehkeytyy fredastaire ihan äidin tietämättä. Ja tuo tyttöjen tylliunelmapilvi on kuitenkin niin kaunista.

    Oma esikoistyttäreni jätti aikanaan vanhat välistä, mikä äitinä välillä vähän harmittaa. Poika ei lukioon edes mennyt, eli enää on sitten tämän kuopus-neiti, joka laittaakin sitten vanhampansa konkurssiin mekon, meikkien, kampausten yms kanssa. Koska epäilen, että tämä ilmiö tulee tästä paisumaan :D

    Kivaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Konkurssia voihki ainakin työkaverini, jolla on tanssi-ikäinen tytär: mekko - koemeikki - meikki - koekampaus - kampaus - oheisohjelma...
      Minä kysyin omalta poikaseltani että olisiko pitänyt laittaa ripsenpidennykset. Se vastasi että "muutamassa soolossa on vähän vaikeeta ilman niitä pidennyksiä, mutta yritän pärjätä"

      Epäilen että parin vuoden päästä ei meilläkään päästä ihan näin vähällä :)

      Poista
  2. Ihan huikeaa!
    Selvästi on vanhojen tanssit muuttuneet. Minun aikaani tosiaan lähes kaikki osallistuivat, eikä tuntimäärä todellakaan ollut tuollainen. Ihanaa se oli silti.

    Saas nähdä minkälainen on tanssi silloin, kun ja jos meidän lapset ovat siinä iässä ja valitsevatko he tanssit. Meillähän tanssihomma harjoitellaan jo ala-asteella, jolloin nelosluokkalaiset pääsevät pormestarin itsenäisyyspäiväjuhliin ja sielläkin tanssitaan.

    Tuija spekulaatio orastavasta konkurssista ei ole tuulesta temmattu. Tänä vuonna katselimme kymmeniä vanhoja, jotka tulivat taksilla hienoissa puvuissaan, tytöt selvästi kampaajan ja osa meikin kautta Kämpin ravintolaan syömään.Tuossa hommassa satasia kuluu ja kurjasti aina osa joutuu jättäytymään juhlahumun ulkopuolella kustannussyistä :( Hienoa on se, että voi itse päättää osallistumisensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan ovat muuttuneet; nämä nykyiset ovat tanssiaiset, eivät varsinaisesti erityisen vanhat tanssit. Neidit olivat kuin debytantteja harsounelmissaan.

      Meillä osassa yläkouluja vietetään itsenäisyystansseja. Tyttöjen koulussa seiskat tanssivat pari tanssia, kasiluokat pari lisää ja yhdeksännet vetävät oppitunnin mittaisen setin, omassa koulussa, omalle väelle.

      Konkurssi lienee totta erityisesti nuorten neitien osalta. Meillä päästiin tänä vuonna halvalla: investoimme ainoastaan pääsylippuihin (!)

      Poista
  3. Ihana poika sulla :) Mihin ne vuodet menee, sullakin jo nuorukainen tai vävyehdokas :)??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsittämätön on kasvun tahti!
      Taidan kumminkin pitää tuon naperon vielä muutaman hetken peräkammarissa kasvamassa ;)

      Poista
  4. No on tosiaan muuttunut niistä ajoista kun itse tuli tanssahdeltua poloneesia jumppaopen opettamana 28-vuotta sitten (joo, hui kamalaa... miten ihmeessä siitä on jo noin kauan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuttunut. Paikallinen lehdistö väittää että amerikkalaiseen ja yllättävän konservatiiviseen suuntaan. Tavallaan hienoa, tavallaan vähän kummallistakin. (siis tietenkin se, että miten ihmeen kauan niistä omista tansseista on vierähtänyt ;))

      Poista
  5. Mietin pari vuotta sitten aivan samaa. Miten ihana olikaan seurata vanhojentansseja ja sitä iloa, joka kumpusi nuorista. Meidän nuorukaisen koulussa pareja ei tarvinnut kovin hakea muista kouluista, sillä jakauma on yleensä todella tasainen ja muistaakseni lähes kaikki olivat tanssimassa.

    Matematiikka ja letkeä lantio voi selvästikin kuulua yhteen. Molemmista kannattaa nauttia :)

    VastaaPoista