keskiviikko 22. helmikuuta 2017

pidempi viikonloppu

Perjantai - vanhat tanssit.

Lapsukainen kysyi jo viikkoja aikaisemmin, loukkaannunko jos hän hakee omaisten tanssissa murria. (mormoria) 
En loukkaannu, lupasin.
Poikanen vei murrinsa tanssin pyörteisiin, katsoi mummiinsa ja minuun ja sanoi että mulla on kolme tanssia. Teidänkin vuoro tulee vielä.
Tuli.

niitä oli paljon

Nuorten omassa tanssissa se minun ihan itsetekemä lapseni oli asemoitu poiki nuorten herrojen joukkion eturiviin: tanssin ilo, riemu ja irtonaisuus kupli poikasesta yleisöön asti.

siellä jossain se on

Toisen omaisten tanssivuoron alkaessa näin Isoveljen sanovan jotain kaverilleen ja osoittavan yleisöön: seuraavaksi vietiin Isosiskoakin tanssiin.

*

Sunnuntaina pidimme PRH-kokuksen aiheesta mitä voimme tehdä yhdessä ja pienellä budjetilla.


 

No jaa, voimme käydä keilaamassa, koska kukaan meistä ei erityisemmin pidä siitä ja olemme siinä kaikki melkolailla yhtä huonoja. 
Siispä keilasimme.
Huonosti.

Kävimme syömässä paikassa, josta olimme ohuesti suunnilleen samaa mieltä ja tulimme kylläisiksi.




Jatkoimme biljardisalille pelaamaan snookeria. 





Ja koska minulla mitä ilmeisimmin oli pitkänä viikonloppunani ihan liikaa aikaa, aloin kärsiä eksistentiaaliahdistuksesta. Grr.
Haluaisin kirjoittaa tansseista sydämeenkäyvän kauniisti ja eloisasti.
Haluaisin kirjoittaa teinien grr-faktorista.
Haluaisin kirjoittaa.
Ja pah.
Grr, grr ja grr. eksistentiaaliahdistus.

4 kommenttia:

  1. Eläydyn eksistentiaaaliahdistukseen. Minäkin haluaisin osata kirjoittaa ylipäätään. SÄ OSAAT!

    On varmaan kauhian liikuttavaa nuo vanhojentanssit. Saatan kyynelehtiä jo nyt. Vaikka lukio alkaa vasta syksyllä.


    Nauratti teidän yhteinen ohjelma. Tehdään jotain mikä kaikista tylsää :D Mutta TE haluatte tehdä yhdessä. Oikeasti ihanaa. Oot onnekas.
    Kävi kyllä itsellekin selväksi et kyllä nääkin jotain tahtoo tehdä mun kanssa. Onni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä en ehtinyt tansseissa kovin paljoa kyynelehtiä, kun se oli kaikki niin iloista, musiikki ja tanssijat. Ja se minun lapsukaiseni säteili niin suurta tanssin iloa ettei semmoista voi oikein käsittääkään. Oon luullut että se on ihan nörtti. Se onkin Elvis/Fred Astaire /Jokumuu Letkeä!

      Nauratti muakin meidän ohjelma, kukaan ei osaa eikä hirveästi tykkää. Mutta se on ainoa mun keksimä kohtuuhintainen juttu, jossa kenelläkään ei ole kotikenttäetua.

      Poista
  2. Mistä saisi eksistentiaaliahdistuksen? Mulla menee ihan kaikki ahdistusvoimat siihen, että saan arjen pyörimään ja kaikki palaset suurin piirtein oikeaan paikkaan.

    Pienemmät jannut on laskettelukoulussa ja ne eilen sanoivat varsin kärkkäästi, että kuule muiden äidit eivät tule myöhässä hakemaan lapsiaan vaan ne odottavat täällä koko ajan.

    Ehkä se ahdistus sitten iskee, kun nuo naperot tuosta vielä vähän kasvavat.

    Keilaus on minusta ihan hauskaa. Sen olen oppinut, että meidän perhe ei enää ikinä minigolffaa yhdessä :) kaksi kertaa on yritetty ja tulos on ollut epämiellyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun(kin) eksistentiaaliahdistukseni liittyy ihan liian usei arkeen ja arjen pyörittämiseen ("tätäkö varten olen olemassa?" jnejne)

      Keilaus on hauskahkoa. Ja onneksi olemme siinä kaikki yhtä huonoja.

      Poista