ylellisyystaloudellishuolissani

Ihana P oli kirjoittanut suuria oivalluksia raha-asioista - miten voikin olla että ne pyörivät päässä ihan koko ajan.

Olen tullut siihen tulokseen, että se rahamurehtiminen, jota minä harjoitan on ihan silkkaa ylellisyyttä.
Silloin kun rahaa ei oikeasti ole, ei oikein pysty murehtimaan siitä samalla tavalla, koska silloin joutuu murehtimaan niin äärettömän syvästi ja isosti pelkästään arjesta  selviytymisestä, siitä riittääkö ruoka.
Sellainen on ahdinko.

Tämä tällainen ylellinen taloudellishuoli on sellaista, että rahaa riittää noin suurinpiirtein kaikkeen siihen, mihin täytyykin riittää. Ruokaan ja vastaavaan. Ylellinen taloudellishuolestuja - kuten minä - tietää, että ruoka järjestyy, lääkkeet järjestyvät, pakolliset asiat järjestyvät, mutta kivuuksista täytyy joskus tinkiä.
Sellaista on ylellisyystaloudellishuoli.

Ylellisyystaloudellishuolissani suomen kieli on sitten ihana asia! sureksin sitä, että pitää maksaa yhden leirimaksu, toisen kilpamatkamaksu ja kolmannen huvimatkaruokaraha ja koulukirjahankinnat kerralla.
Jääkaappi on silti täynnä ruokaa, lääkedosetti pyörii iloisesti, kaapissa on siedettäviä vaatteita.
Sureksin että emme voi hömpöttelyostella ylimääräisiä aurinkolaseja juuri nyt heti.
Että pitää kerralla maksella monta isoa juttua ja että pitää odottaa pari viikkoa hömpöttelyosteskeluun.
Turha murhe, turhaan kuluu energiaa siihen.

Nuorison tarpeet ovat ihan älyttömän paljon suuremmat nykyään.
Ne syövät kuin aikuiset: elätämme puolellatoista palkalla viittä aikuista. Ei ihme että välillä kukkaron pohja parkuu.
Meillä on silti ihan kaikkea mitä tarvitsemme lähinnä siis sitä ruokaa.
Yleensä vieläpä ihan riittävästi.

Ylellisyystaloudellisuusmurheellisuus on sitä, että on kilpailuttanut kaiken minkä pystyy, jättää noutokaffet ja lehtien irtonumerot ostamatta ja pohtii muutenkin kulutustaan kriittisesti, mutta harmittelee sitä, kun ei voi heti hömpöttelyosteskella kaikkea sitä, mitä ehkä haluaisi.


Asioita, joihin olen käyttänyt rahaa tässä kuussa
ruoka + muut talousmenot kaapissa nyt suunnilleen viikon sapuskat
eväät työreissulle; en syönyt niitä. nyt minulla on salasuklaata laukussani
eväitä nuorison kisareissuille. yhden kilpailun osallistumismaksu ja ruokailu
yhden nuoren harrastusmaksu, erittäin edullinen
apteekki; pakollisia lääkkeitä
yhden luokkaretkimaksu; yksi matkavakuutus
kissanruoka
kuukausirahat nuorisolle
farkut yhdelle
siirto säästötilille

Näin kun tätä kriittisesti tarkastelen, ei tässä mitään ylimääräistä ole.
Ja ihan kaikkea tarpeellista ja vielä on mennyt säästöönkin.
Että miksi ihmeessä sitten stressaan?





6 kommenttia:

  1. On jotenkin tosi lohdullista lukea näitä muiden (fiksujen) aikuisten pohdintoja rahasta. Olen ollut ihan kipsissä siitä, kun palasin töihin ja edelleen on tiukkaa. Mulla on ihan hyvä palkka, siis kohtuullinen ja miten se on mahdollista, ettei se riitä? Ja kun miettii, niin riittäähän se. Ei mihinkään ihmeelliseen, mutta ruokaa on ja tankattuakin saan. Silti harkitsen menojen tarkempaa seuraamista, sillä onhan se outoa miten tämä toimii. Miksi pärjäsin hoitovapaalla mutta nyt tekee tiukkaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin on kummallisella tavalla totta; palkkani on tuplaten sen, mitä aloittaessani tässä työssä, ja silti tuntuu siltä, että raha riitti paljon paremmin kaikkeen turhaan "silloin ennen".
      Omituista.

      Poista
  2. Minä olen ollut valmistumiseni jälkeen koko aikuisiän siitä onnellisessa asemassa, että olen töissä ja saanut suomalaisten miesten keskipalkkaa. Olin varsinainen tuurihaukka siinäkin mielessä, että ostin ensimmäisen asuntoni 90-luvun laman loppumainingeissa 300 000 markalla. Silloin sillä sai kaksion Helsingin reunamilta.

    Oikeasti rahan riittävyydestä perustarpeiden täyttämiseen ei ole tarvinnut stressata, mutta silti mietin ajoittain aika paljonkin raha-asioitani. Minulla kun tämä työura ei tule jatkumaan eläkeikään saakka, järkevä ihminen säästäisi agressiivisesti sen pahan päivän varalle ja tekisi uusia urasuunnitelmia. Pahin kauhukuva on se, että jään työttömäksi enkä pysty enää työllistymään ennen eläkeikää. Olen näitä tapauksia nähnyt :( Yritän toki säästää, mutta samaan aikaan hinku tehdä itselle mieluisia asioita tekee säästöihin hirvittävän loven. Koen ajoittain stressiä siitä, että en kykene säästämään, vaikka se on kiinni täysin omista kulutusvalinnoistani. Tällä hetkellä meillä on menossa lapsiperheen edullisimmat vuodet eli säästämisen pitäisi olla helppoa. Eli kyllä se raha vaan on sellainen asia, että se pyörii lähes jokaisen mielessä. Sitä saisi olla todella paljon, että sitä ei tulisi mietittyä. Toki tunnustan, että rahahuoleni ovat ylellisyystaloudellisia ellei suorastaan luksustaloudellisia, kun kyse on sen rahan käytöstä, joka jää perustarpeiden täyttämisen jälkeen kouraan. Ongelma ei ole mitään verratuna siihen, kun yrittää saada täytettyä ne perustarpeet.

    Tosin minä olen tyyppinä sellainen, että olen halunnut aina pitää talousasiani kunnossa ja suunnitella ne. Enkä ikinä uskaltaisi tehdä taloudellisesti todella uhkarohkeita ratkaisuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. minun puolestaan on aivan liian vaikeaa kajota säästöihini.
      Kun raha on kerran laitettu jonnekin sivuun, sen pitäisi saada olla siellä - aivan järjetöntä! Kyllähän säästöjään pitäisi myös pystyä käyttämään mukaviin asioihin. Tai vaikka niihin perustarpeisiin.

      nimim. kieroutunut ihmismieli

      Poista
  3. Kiitos kirjoituksesta, Marika. Meillä on välillä aika tiukkaa, ja nyt alkaa todellakin huomata sen, miten paljon isot, harrastavat lapset kasvattavat perheen kulunkeja. Joka sektorilla.

    Pohdin pääni puhki, miten pystyisin tienaamaan enemmän. Ei tästä muuten tule mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta; minäkin mietin, mitä voisin tehdä päivätyön lisäksi.

      Poista