perjantai 30. kesäkuuta 2017

lomaparisuhepohdinto

Hyvä kolumni Helena Liikanen-Rengeriltä Hesarissa lomasta, lapsiperheestä ja parisuhteesta.

Kirjoittaja vinkkaa hotelleiden ja matkanjärjestäjien lapsiklubitoiminnasta, ja siitä kuinka lomareissulla juuri lapsiklubin avulla saavat vanhemmat kahdenkeskistäkin parisuhdeaikaa.

Suhtaudun klubeihin vähän kaksijakoisesti - omilla kesämatkoillamme emme ole keskenkasvuisia koskaan ilmoittaneet mihinkään nassikkakerhoon - mutta toisaalta, useimmilla matkoillamme meitä on ollut liikenteessä laajennettu perhekunta isovanhempia ja tätejä (tai siis isovanhemmat ja täti), ja joka tapauksessa keskenkasvuiset ovat aina viihtyneet hyvin yhdessä keskenään ja keksineet loputtomasti uusia leikkejä.

Kun sitten viimein lähdimme liikkeelle oman perheen kesken, olivat keskenkasvuiset jo niin isoja, ettei aivan herkeämätöntä valvontaa enää kaivattu: naperot osasivat olla altaassa ja pysyä pinnalla, vaikka aikuisen katse olisikin ollut siinä "kaksi vuotta sitten keskenjääneessä dekkarissa" (ihana vertaus pikkulapsivuosille!)
Viimeisimmällä matkallamme - kaksi vuotta sitten - meitä oli liikenteessä kaksi teiniä ja yksi alakouluikäinen. Nuorimmainen osallistui aktiivistakin aktiivisemmin hotellin allastapahtumiin, joita vetivät ihana hollantilainen nuorimies brittikollegansa kanssa. Teinien mielestä ohjelma oli ylinoloa, mutta he eivät voineet yhtenäkään iltana lähteä hotellilta mihinkään siinä pelossa, että missaavat jonkun legendaarisen sketsin iltashowssa tai bingovoiton.
Me aikuiset luimme ja juttelimme loputtomiin altaanreunan varjoisimmissa tuoleissa ja istuimme iltashown aikaan takarivissä.
Se oli meille riittävää perhe- ja parisuhdeaikaa.

Lapsiklubeja keskenkasvuiset itse kommentoivat aikoinaan, että on se kummallista, kun lähdetään perheenä lomalle, ja lapset pistetään pois vanhempien tieltä johonkin tyhmään kerhoon. (kateellisia olivat tietysti, olisivat varmaan itsekin halunneet siihen tyhmään kerhoon)

Arvostan sitä ohjelmaa ja mahdollisuutta jonka lapsikerhot tarjoavat, mutta olen silti itse ollut haluton niitä käyttämään, koska olen kaikesta väsymyksestäni ja oman tilan tarpeestani huolimatta myös arvostanut perhettäni ja meidän yhteistä aikaamme.
Toisaalta pikkulapsivaiheessa tukiverkostomme oli todella tiivis, joten parisuhteelle on ollut tilaa lomien ulkopuolellakin.


Parisuhdeajan kaipuu yhteisillä kesämatkoillamme on ollut vaatimaton: on ihan ihanaa ja suloista vain olla yhdessä joutilaana, lapset ovat melskanneet altaassa ja meillä on riittänyt puhuttavaa loputtomiin, lukemisen ja torkkumisen välissä. Pelkästään kotoa ja arjesta poissa oleminen, rentoutuminen, on riittänyt nostamaan parisuhteen keskiöön.
Viikon kesämatkaan ei ole meillä koskaan ladattu odotuksia arkivuoden mittaan rupsahtaneen parisuhteen kokonaisuudistuksesta, vaikka lomamatkan rentoutuminen on toki antanut aikaa katsoa ihan rauhassa toista silmiin.

Tärkeämpi pointti kolumnissa onkin:
"pohjolassa hiertäisi perhelomillakin pieni stressi: muutamaan vähäsateiseen viikkoon mahdutetaan liiterin kunnostamista, pikkuserkun rippijuhlat, veneilyä lasten kanssa sekä ikämiesten triathlon. Parisuhteelle ei hässäkässä minuutteja kummemmin kerry – ainakaan jos mummi tai vaari eivät ole auttamassa."

Lomanpätkään ahtautuu niin monta tärkeää asiaa, ettei oikeastaan millekään ole kunnolla aikaa.
Tunnustan ja tunnistan itsekin: loma-ämpärlistalla on jo kaikenmoista kokonaisvaltaisesta sukulaisseurustelusta liinavaatekaapin aakkostamiseen, pari-, perhe- ja lapsisuhteiden vaalimisesta super-deluxekokkailuun...

*
Jännityksellä odotan, mitä tämä lomanpätkänen tuo tullessaan.
Kesälomani alkaa tänään (tai virallisesti varmaan maanantaina)

HraH kotiutuu maailmalta keskiviikkona: nautin lomavapaudesta ja miesvapaudesta ja vähän myös lapsivapaudesta ja kumminkin kaipaan kaikkia kotiin, kummallinen yhdistelmä.
Taidan kohta mennä aakkostamaan niitä liinavaatteitani.

12 kommenttia:

  1. Älä. Aakkosta.

    Nauti <3 nauti <3 nauti <3 nauti <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nautin, taatusti.
      ja varmana aakkostan, koska tekee mieli.

      Poista
    2. Ai niin, sä et tee sitä työksesi toisin kuin jotkut kirjastossa ;-)

      Poista
    3. kyllä mä välillä työssäni vähän aakkostankin, mutta en niin paljon että työlääksi kävisi :)

      Poista
  2. Yksi matkaopas kertoi, että ruotsalaislapset on suorastaan innoissaan suomalaislapsiin verrattuna näistä kerhoista. Meidän lasta ei olisi saanut pakollakaan kerhoon ja siinä olisi sitten mennyt lomafiilis kaikilta. Mutta totta, lomaa ei kannata aikatauluttaa ja täyttää kuten työkalenteriaan.

    Kuten Marjaana, minäkin ajattelin toivottaa nautinnollista lomaa. Ei hötkyilyä, mieluummin hauskaa yhdessäoloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, täytyy tuntea oma lapsukaisensa, ja luottaa siihen tietoon. Toiset viihtyvät kerhoissa, toiset eivät.
      Hyvä kumminkin että sellaistakin palvelua on niille, jotka sitä tarvitsevat ja osaavat käyttää.

      Poista
  3. Ihanaa lomaa! Täälläkin se alkoi juuri,ja tiedossa on perhematkailua, parisuhdereissu, hajautetuissa porukoissa liikehdintää, ihan vain kotikaupungissa oleskelua ja, mikä itselleni ihaninta luksusta, pari päivää yksin mökillä ja pari päivää yksin kotona.

    Luulisi että näistä aineksista olisi hyvä loma tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa loistavalta lomasuunnitelmalta!
      Kesäiloa!

      Poista
  4. Sama kaksijakoinen fiilis noihin lomaklubeihin. Tosin saatan olla katkera kun ei ole sitä verkostoa eikä liiemmin olluta mahdollistaa moisissa paikoissa matkustaakaan. 🤔😁

    Ihanaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksijakoinen suhtautuminen kaikenmoisiin asioihin voi loppujen lopuksi olla ihan hyvä juttu: voi sitten aina tarvittaessa valita, mitä mieltä on :)

      Poista
  5. Minä olen kolmella lomalla valinnut kohteen juurikin sen mukaan, että olen saanut pojat kerhoon siksi 4-5 kertaa 2 tunniksi. En kehtaa kirjoittaa, että mihin olemme ajan käyttäneet, mutta se on varmasti toiminut parisuhteen hyväksi :D

    Meidän pojat ovat tykänneet tosi paljon lomakerhoista. Vieläkin muistelevat etsiväkerhoja ja vesi-ilmapallosotaa. Kerhosta on löytynyt myös lomakavereita, joiden kanssa leikit ovat jatkuneet kerhon jälkeen. Harmi, että kuulemani mukaan lomakerhosysteemi isommille lapsille on romuttunut. Ystäväni lomakerhoinnokkaat pojat olivat viime kesänä käyneet kerhossa kerran ja ilmoittaneet, että odotettu kerho on sikatylsä ja toista kertaa eivät enää halunneet mennä sinne. Tästä syystä kyseisen matkanjärjestäjän on todennäköisesti turha enää odottaa, että maksaisin heidän perhekonseptin lomistaan yhtään ekstraa.

    Minä olen sitä mieltä, että tuollainen 8-10 tuntia on kuitenkin aika vähäinen aika viikon lomasta, joten en ole yhtään miettinyt, että lapseni jäävät paitsi perheajasta ollessaan lomakerhossa. Olen siltikin joutunut pelaamaan lomallani liian monta erää biljardia, pingistä, korttia ja joutunut osallistumaan liian moneen hotellin ohjelmaan kuten jalkapalloon, tikkakisaan, petankkiin jne. Tämä kaikki perinteisten uimakuvioiden (äiti kelluta mua, äiti heitä mut, äiti katso kun mä hyppään tsiljoonannnen kerran) päälle :D

    Turvaverkottoman pitää aina yrittää niistää kaikki pienetkin ajanmurut, jotka voisi viettää puolison kanssa kahden. Sellaisessa elämässä 8 tuntiakin tuntuu suorastaan luksukselta. Se oli aikoinaan ainoa parisuhdeaika, jonka sai sen 6-7 kuukauden sisään, jonka babysitteri oli poissa Suomesta, hankittua. Meillä oli siihen aikaan tuossa astiakaapissa rahapurkki, johon aina laitettiin satunnaisia ylimääräisiä rahoja. Mitä pidemmälle 7 kuukauden odottelussa etenimme sitä hanakammin olin laskemassa rahoja, että kuinka monta tuntia omaa aikaa niillä saa. Eihän tästä kotoa vieläkään pääse paria tuntia pidemmäksi ajaksi puolison kanssa yhdessä poistumaan, mutta sekin jo tuntuu joustolta. Samoin se, että päiväkodin ovella ei tarvitse olla tiettyyn aikaan.

    Suunnittelen pistäväni lomakerhoista vielä paremmaksi (vaiko pahemmaksi). Olen suunnitellut, että pojat saavat lähteä ensi kesänä sellaiselle ma-pe kesäleirille, jolla ollaan yötä. Sillä välin lomaillaan Hra Kepposen kanssa kahdestaan. Olemme viimeksi olleet kahdestaan yön ylitse kolme vuotta sitten.

    Ihanaa lomaa! Ja muista ottaa rennosti lomalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiinsa tuosta kirjoittamastasi syystä lomakerhossa on puolensa.

      Pienempinä nuo meidän epatot olivat huomattavasti sisäänpäinlämpiävämpiä (turkulaisia?), joten he eivät olisi ystävystyneet, eivätkä myöskään kaivanneet ulkopuolista seuraa - leikkejä ja touhuja riitti ihan hyvin omalla porukalla.
      (enkä myöskään ole pelannut yhtään mitään sen pahemmin lomilla kuin kotonakaan; en ole ohjelmatoimisto! tai sitten olen vain nuiva?)

      Näkisin lomakerhot (tai arkikerhotkin?) nimenomaan tilanne- ja perhekohtaisena pelastuksena tai kauhistuksena.
      Tukiverkostojen olemassaolo tai niiden puuttuminen sanelee aika pitkälti perheen tarpeet ja käytännöt sekä arjessa ja lomilla.

      En luultavasti vielä jättäisi nuorisoa keskenään, ellei lähettyvillä olisi riittävästi aikuista väkeä heitä tarvittaessa auttamassa. Ne ovat teoriassa keskenään, mutta käytännössä todennäköisesti paljon tarkemmassa valvonnassa kuin normaalina arkena ;)

      Poista