perjantai 25. elokuuta 2017

kirjallisuuspohdinto

Olen semmoisella tavalla ajan tasalla, että monessa blogissa on mainostettu sitä uuden ajan kirjakerhoa, missä kuukausimaksulla voi lukea ja kuunnella vaikka kuinka paljon kirjoja.

Ihan kiinnostava palvelu, minäkin olen sitä silmäillyt moneen kertaan.

Äänikirjat varsinkin tuntuvat lyövän läpi koko blogosfäärin.

Yhtenä aamuna  kun olin laittamassa aamupalaa minun pitäisi luultavasti lopettaa kaikkinainen keittiöpuuhailu, se aiheuttaa epätervettä filosofointia, aloin pohtia, että miksi äänikirja on jotenkin legitiimimpi elektroninen kirjavemmel kun taas e-kirja ei.

E-kirjaa vastaan olen nähnyt ja kuullut monenmoista vastalausetta: enimmäkseen sen että sitä ei voi pidellä eikä lehteillä.
Äänikirja taas on tosi kiva juttu noin kaikkinensa, kertoo koko blogosfääri.
Kyllä en osaa äänikirjaakaan lehteillä kovin taitavasti, ja sen loppuratkaisun kurkistaminen on vielä hankalampaa kuin e-kirjassa.
Ja äänikirjaa pidellään korvilla. Korvilla!

Tiedän kyllä, mikä oikeasti on äänikirjan puolustusselitys: äänikirjan kanssa voi multitaskata.
Voi olla kovasti ahkera ja saavuttaa kaikki nykynaismittarin jutut: siistin, sisustetun kodin, kauniin vartalon ja sivistyksen ihan yhdellä kertarykäisyllä.
Jos siivotessasi ja sisustellessasi teet jumppaliikkeitä, päivität somea ja samalla kuuntelet suomen kielen sivistyssanakirjaa, olet ihan naisihanneguru.

Jos taas vajoat kirjan tai e-kirjan kanssa semisti sulkeutuneeseen tilaan sohvannurkassa, se on itsekästä laiskuutta.
Nuorisosi vaeltaa vapaana sisustamattomassa taloudessa ja säärikarvat rehottavat ihmisessä.
Selvästi on huonompi juttu.


*

Tarinan voima on aina sama, olipa väline mikä hyvänsä.
Mutta jollain tavalla on ihan älyttömän kummallista ja surullistakin että tarinasta tulee liikunnan tai siivoamisen tai muun puuhastelun oheistuote.
Että meillä ei enää ole aikaa tai tilaa pelkille tarinoille.

Tarinan voima on aina sama, olipa väline mikä hyvänsä.
Oletan kuitenkin että lukeminen teknisenä prosessina on aivoissa eri kohdassa kuin kuuntelu.
Että aivot jumppautuvat kummastakin eri tavalla. En tiedä kun en ole neurotieteilijä.
Tarinan voima on silti sama.


*

semmoiset disclaimerit tähän, että
1) olen äärettömän epäauditiivinen ihminen. Äänikirjat (käytössä 2kpl) ovat minulle unilääkettä. Toisaalta jaan tilani yhden auditiivisen nuoren henkilön kanssa, se rakastaa äänikirjoja.

2) Toistaiseksi kirjakerhopalvelun hankkiminen on jäänyt minulla pohdinnan tasolle, koska kirjastolaitos tarjoaa ihan saman, ja minun säälittävällä tulotasollani huomattavasti halvempaan kuukausihintaan. (yritin laittaa verotoimistoon viestin, että kun en enää käytä aktiivisesti varhaiskasvatuspalveluita, saisi minun veropennoseni jatkossa ohjata kirjastolaitokselle, mutta ne olivat jotenkin vähän nuivia sille idealle...?)

3) Vuoden luetut; en tiedä löytyisikö tämä valikoima kirjakerhopalvelusta.



lainoja; näistä aika paljon jäi aloittamatta
uusi yritys




8 kommenttia:

  1. Minäkin olen kovasti viime aikoina joutunut esittelemään e-äänikirjoja (kirjaston valikoimista), ovat siis rantautuneet jopa tänne maalle. Itse aion kyllä olla itsekäs ja ottaa sitä ihan pelkkää lukuaikaa jatkossakin. Rehottakoon säärikarvat ja olkoon aivoni yksioikoiset, en välitä!

    VastaaPoista
  2. Minä en ole vieläkään kokeillut noita äänikirjoja älylaitteelta. Perheautomatkoilla kyllä kuunnellaan äänikirjoja. Mutta olen aikeissa kokeilla niitä.

    Kirjakerhon e-kirjoihin on aivan ihastunut. Sain koekäyttöön BookBeatin. Palvelu on toki kallis verrattuna kirjastoon, mutta valikoima on minusta hyvä ja uutta lukemista saa parilla klikkauksella. Vuoden jälkeen minulta tulee statistiikkaa, että miten jäsenyys on vaikuttanut lukemiseeni. En ole ikinä lukenut kuukaudessa niin paljoa kuin tänä vuonna heinäkuussa. Minulle tuo BookBeat on siis ollut tähän saakka pelkkä e-kirjavalikoima.

    Tällä hetkellähän lyhin tilausaika noissa kirjakerhoissa on 1 kuukausi. Olen myös miettinyt sellaista, että voisin pitää jäsenyyttä esim toukokuusta-elokuun loppuun ja muun ajan pärjäillä kirjaston valikoimilla. Minulle ei ole kirjaston käyttö ilmaista, koska huolimattomuuttani/kiireisyyttäni maksan sakkoja jatkuvasti.

    Tuohon sinun listaasi, niin BookBeatissä listalta löytyy kaksi kirjaa. Sellaista laadukkaampaa kertomakirjallisuutta sieltä löytyy toistaiseksi niukasti. Minä olen innokas lukemaan dekkareita ja niitä on erinomainen valikoima. Jos kirjakauppojen pokkarihyllystä löytää luettavaa, niin sellaista lukijaa ainakin BookBeat palvelee hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen muutamaankin kertaan pohtinut tuota BookBeatia, mutta olen toistaiseksi jättänyt vielä väliin.
      E-kirjat ovat uusin totaalihurahdukseni, eli varmasti vielä jossain välissä tuollaisen palvelun hankin, mutta toistaiseksi kirjaston e-valikoima on ollut riittävän nopeasti käytössä, ja sieltä löytyy lukemista moneen lähtöön.

      Poista
  3. Voi ihan kirjoitus, kiitos tästä! Olen lukenut e-kirjoja lähinnä tentteihin, muuten luen fanficcejä (salainen paheeni) :D

    Äänikirjoja on mukava kuunnella esimerkiksi ommellessa tai silittäessä. Niiden huono puoli on, että samaan aikaan ei pysty lukemaan mitään muuta.

    Rakastan paperikirjoja. Kaikkein parasta työpaikassa (pienehkö kirjasto) on kirjavarasto, jonne voi mennä meditoimaan jos alkaa pinna kiristää liikaa. Aiemmin kävin myös kirjakaupoissa vain nuuhkimassa uusia tarinoita.

    Koko ikäni olen ilmeisesti myös ollut eräänlainen kirjainpää eli ADD, jonka yksi oire/tunnusmerkki on ylikeskittyminen. Ilmenee erityisesti lukemiskeskittymisenä. Voin hyvin lukea samalla kun hämmennän kattilaa ruokaa laittaessani, miestä se vissiin enemmän häiritsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paperikirjoissa, kirjakaupoissa ja kirjastoissa on ylittämättömät puolensa, joista parasta on satunnaisseikkailu hyllyjen välissä ja yllättävät löydöt.

      E-kirjoissa ole entistä enemmän ihastumassa formaattiin, ja varsinkin siihen, että kun lähden johonkin reissuun, minulla on aina puolen kirjastollisen verran luettavaa mukanani.

      Poista