maanantai 19. maaliskuuta 2018

viikonlopun kriizit

Oli tarkoitus viettää oikein rentouttava viikonloppu.

Perjantaina menin isän kanssa konserttiin ja sieltä oli tarkoitus jatkaa tärskyille Lehtorin kanssa.
Tavattiin legendaarisessa Uudessa apteekissa, jonne Lehtori oli päätynyt kollegoidensa kanssa. Vähän nuivasti en ollut kiinnostunut lehtoroinnista, joten johdatin rakkaani päättäväisesti pois paheiden polulta toisaalle, tavallisesti hiljaiseen kantapaikkaamme.

Hätinä olimme ehtineet istahtaa pöytään, kun joku rääkäisi nimeni.
Eikös vain ollutkin entinen esimieheni muutaman vuoden takaa! (se tekee nykyään samanlaista duunia kuin minäkin, mutta toisaalla)
Ojasta allikkoon ja muuta sentapaista. Sen sijaan että olisin kärvistellyt lehtorointipulmien kanssa, aloinkin kärvistellä omien verstaspulmieni kanssa. Ymmärsin kyllä Lehtorin hienovaraisen vihjeen, kun se kesken kiihkeimmän tilityksemme lähti melko pitkäksi toviksi miestenhuoneeseen puuteroimaan nenäänsä.
No, oli kyllä ihan kiva ilta, koska Lehtorilla ja entisellä esimiehelläni oli heilläkin yhteistä keskusteltavaa ja molemmat ovat sujuvasanaisia, huumorintajuisia mieshenkilöitä, mutta minulla oli jonkin verran erilainen käsitys rentoutuksesta.

*

Lauantaina olin ajatellut mennä uimaan, mutta en voinut, koska kiipeliteini oli lähdössä kisoihin: et kyllä lähde kotoa ennen kuin mä olen lähtenyt ja mä tarviin aamupalaa ja sä olet luvannut psyykata mut ja diipadaapadii.
Tein aamupalaa ja leuhotin ja psyykkasin.

Kiipeli on voima-/kestävyyslaji ja kiipeliteini on alimittainen.
 Sitä pitää täyttää rohevalla ruualla, sellaisella jota kaikki ravintoterapeutit kavahtavat.


Kun siitä teinistä oli päästy eroon, ajattelin että menen uimaan, mutta seuraava sanoi että et kyllä lähde ennen kuin mä olen lähtenyt ja sun pitää letittää mut ja sä lupasit psyykata mut kesätyöhaastatteluun ja mitämäsyön.
Letitin, psyykkasin, ruokin ja diipatidaapatidii.

Sitten uimahalli olikin jo menossa kiinni.
Kävin kaupassa ostamassa hiivaa.
Jee.
Leivoin pullaa.
Jeejee.

Yritin seurata kiipelikisojen livetulosseurantaa livenä, mutta se tökki. Ajattelin että ne ovat kadottaneet Minun Lapseni ihan kokonaan, koska sen tulos oli aina vain nolla ja nolla ja nolla.
Hermostuin ja uhosin että menen huonekalukauppaan ostamaan uusia huonekaluja ja elektroniikkakauppaan ostamaan uutta elektroniikkaa ja rautakauppaan koska haluan laittaa uusia tapetteja ja maalia ja sisustaa ja semmoista.
Lehtori alkoi hikoilla ja lauloi että on meillä stereot, mikroaaltouuni ja videonauhuri.

Menin huonekalukauppaan ja en ostanut mitään kun oli kallista.
Menin elektroniikkaliikkeeseen hiplailemaan kaikkia juttuja mutta hermostuin kun tuli esittelijä ja luimistelin takaisin kotiin.

Tulosseuranta oli aina vain nolla ja nolla.

Houkuttelin kotiteinit katsomaan Frendejä, katsoimme ja nauroimme.
Lehtori meni katsomaan futista kantapaikkaan.
Minä menin perästä toiselle puoliajalle.
Ja eikös vain sielläkin ollut työtuttu!
Lymyilin piilossa iltapäivälehden takana ja olin ihan grr enkä vieläkään rentoutunut, kun mietin koko ajan että on pakko mennä kumminkin sitä moikkaamaan ja vaikka se on hyvä tyyppi, niin en jaksa yhtään työjuttuja nyt.

*

Sunnuntaina ajattelin että menen uimaan, mutta kun katsoin bussiaikatauluja, tajusin että en mitenkään pysty uimaan niin nopeasti tai niin hitaasti kuin bussit kulkevat.
Kostoksi rupesin tekemään mämmiä ja menin kävelylle.

Illalla menimme Lehtorin kanssa konserttiin ja se oli eloisaa ja iloista, mutta en vieläkään ollut yhtään sen rennompi, vaan olin ihan grr koska oli jo sunnuntai-ilta.

*

Että semmoinen epärentouttava viikonloppu oli minulla.

Ja jos vielä tarvitsee jotain pientä lisäkireyttä, niin se, jonka pitäisi valita mihin se hakeutuu jatko-opiskelemaan, on todellisessa arvontavaiheessa.

Perjantaina se aikoi kotikaupunkiin opiskelemaan matikkaa. Ja kakkosena Hesaan fysikoimaan.
Lauantaina se päätti lähteä Jyväskylään opiskelemaan hiukkasfysiikkaa. Hesa oli pudotettu pois kokonaan.
Sunnuntaina se päätti opiskella kotikaupungissa fysiikkaa ja kakkosena hiukkaisia Jyväskylässä.

Olen ruvennut kysymään siltä joka päivä että mikä on tämän päivän tulevaisuus.

ps.
ainoat rentouttavat olivat konsertit, koska silloin en voinut tehdä muuta kuin olla vain.

perjantaikonsertin väliaikatarjoilu



7 kommenttia:

  1. Katastrofaalisen epärentouttavia viikonloppuja on ilmeisesti ollut liikkeellä, sillä minä olen sen jäljiltä ihan tööt ja räyh ja burnout-raunio. Voisin kadottaa itseni hetkeksi jonnekin äiti-ihmisten salaiseen mustaan aukkoon, jonne kenenkään muun tarpeet eivät yltäisi, vaan siellä saisi yksinään lymyillä omien juttujensa kanssa.

    Hyvää viikkoa kuitenkin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa tästä tulisi kuitenkin ihan hyvä viikko <3!

      Poista
  2. Löytyikö se nolla nolla nolla -kiipijä?

    Sano sille hiukkasen fyysikolle että kyllä se siitä selkenee ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. löytyihän se, lopulta. Ja oli ihan tyytyväinen suorituksiinsa.

      Veikkaan minäkin että kyllä se siitä hiukkasen selkenee. Vaan kun hakemus pitäisi tehdä justiinsa nyt, selkeytymättömässä vaiheessa... :)

      Poista
  3. Teinillä on tulevaisuuden suunnitelmia ja paljon vaihtoehtoa - se on hienoa! Se voi olla, että tulevaisuuden ratkaisee viimeisen ilmoittautumispäivän rastitusfiilis. On sitä heikommallakin pohjalla ponnistettu.

    Nimimerkki: Kaveri täytti hakupaperini

    PS. Elän teinivaihetta, jossa toivottavaa olisi etten läsnäolollani rasittaisi hänen kuninkaallista teiniyttään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      toi on rasittava vaihe teiniydessä. pitää päivästä toiseen vyöttää itsensä ja suojautua hyvin ja mennä rasittamaan sitä teiniä ja vaatia sitä vielä puhumaankin. Meillä oli toi vaihe syksyllä.

      Poista
  4. Apua, olen kadonnut blogeista koska en ollut tätäkään kärvistelyä lukenut.
    Kauheata kun sua kaikkialla vainottiin. Mua vainottiin tänä viikonloppuna. Jo kavereidenkin tekstarit meinas pilata päivän että hittoako mulle puhutte.

    teil on jännää ja ihanaa

    VastaaPoista