En vietä äitienpäivää

Emme ole koskaan viettämällä viettäneet äitienpäivää.
Siis tietysti lapset ovat tehneet vessapaperihylsyaskarteluja ja kortteja ja kaikenmoisia ihania lahjoja kulloisissakin säilytyslaitoksissaan.
Mutta sillä tavalla viettämällä viettäneet, että minulle olisi tuotu kahvia sänkyyn tai timantteja (tai joku hunksitanssija), niin ei.


Vasta vuosi sitten onnistuin sanallistamaan, mistä se johtuu.

Se johtuu tästä:

huhtikuun alku: appiukon synttärit, kälyn synttärit
siitä pari viikkoa: omat synttärini
siitä viikko: siskoni synttärit
siitä viikko: Isoveljen synttärit
siitä pari viikkoa: Isosiskon synttärit
siitä viikko: anopin synttärit
siitä viikko: Lehtorin synttärit

Äitienpäivä asettuu Isoveljen ja Isosiskon synttäreiden väliin.
Ja jos vappua haluaa viettää, niin sekin.
Ja pienemmän kummipojan synttärit ovat huhtikuun alun ja omien kekkereideni välissä.

Kun päästään kesäkuuhun, ollaan erilaisilla kokoonpanoilla vedetty kakkua kaksi kuukautta yhtä soittoa. Siltikin, vaikka osa juhlista yhdistettäisiin tai jätettäisiin vähemmälle huomiolle.

Että ei paljoa juhliminen nappaa.

Ja ihan käyvän lahjan sain nuorisolta jo omana synttärinäni, niin että sekin homma on hoidossa.
Se liikutti synttärilahjana paljon enemmän kuin äitienpäivänä.

Muita kyllä kannustan kovasti juhlimaan ja arvostamaan lastensa äitejä ja omiaan virallisena äitienpäivänä, koska onhan juhliminen noin enimmäkseen ihan mukavaa ja lahjojen saaminen myös.

*

ps. saan myös Lehtorilta aina ihania synttäri-/joulu-/hääpäivälahjoja, niin että saa skipata äitienpäivän ihan mainiosti. Ja arvostaa puheissaan hän minua usein tiistaisin ja monina muina hyvin väsyneinä päivinäni, niin että selviän yhdestä päivästä ilman juhlapuheitakin.
Mutta jos lapset haluavat juhlia, niin toki. Kunhan minun ei tarvitse kovastikaan syödä kakkua. Tänä vuonna kyllä tarvitsee, koska vietämme äitienpäivänä yhdet synttärit.

ps.2. toisinaan muistan äitienpäivänä viedä kukan omalle äidille. Hän on hyvä tyyppi. Hänelle pitäisi myös viedä kukkia tiistaisin ja monina muina päivinä.
Hän on ollut hyvin tukeva äiti. Erityisesti minun äitiyteni suhteen.
Sydän sille <3

ps.3. minusta olisi kamalaa odottaa niitä kahveja (tai hunkseja, tai mitälie) sänkyyn, koska herään aina ekana ja minusta viikonloppuisin on ihan parasta istua kaikessa omassa rauhassa syömässä omaa yksinäistä ja yksityistä aamupalaa, ilman muita ihmisiä, edes niitä hunkseja. Tai timantteja.