En vietä äitienpäivää

Emme ole koskaan viettämällä viettäneet äitienpäivää.
Siis tietysti lapset ovat tehneet vessapaperihylsyaskarteluja ja kortteja ja kaikenmoisia ihania lahjoja kulloisissakin säilytyslaitoksissaan.
Mutta sillä tavalla viettämällä viettäneet, että minulle olisi tuotu kahvia sänkyyn tai timantteja (tai joku hunksitanssija), niin ei.


Vasta vuosi sitten onnistuin sanallistamaan, mistä se johtuu.

Se johtuu tästä:

huhtikuun alku: appiukon synttärit, kälyn synttärit
siitä pari viikkoa: omat synttärini
siitä viikko: siskoni synttärit
siitä viikko: Isoveljen synttärit
siitä pari viikkoa: Isosiskon synttärit
siitä viikko: anopin synttärit
siitä viikko: Lehtorin synttärit

Äitienpäivä asettuu Isoveljen ja Isosiskon synttäreiden väliin.
Ja jos vappua haluaa viettää, niin sekin.
Ja pienemmän kummipojan synttärit ovat huhtikuun alun ja omien kekkereideni välissä.

Kun päästään kesäkuuhun, ollaan erilaisilla kokoonpanoilla vedetty kakkua kaksi kuukautta yhtä soittoa. Siltikin, vaikka osa juhlista yhdistettäisiin tai jätettäisiin vähemmälle huomiolle.

Että ei paljoa juhliminen nappaa.

Ja ihan käyvän lahjan sain nuorisolta jo omana synttärinäni, niin että sekin homma on hoidossa.
Se liikutti synttärilahjana paljon enemmän kuin äitienpäivänä.




Muita kyllä kannustan kovasti juhlimaan ja arvostamaan lastensa äitejä ja omiaan virallisena äitienpäivänä, koska onhan juhliminen noin enimmäkseen ihan mukavaa ja lahjojen saaminen myös.

*

ps. saan myös Lehtorilta aina ihania synttäri-/joulu-/hääpäivälahjoja, niin että saa skipata äitienpäivän ihan mainiosti. Ja arvostaa puheissaan hän minua usein tiistaisin ja monina muina hyvin väsyneinä päivinäni, niin että selviän yhdestä päivästä ilman juhlapuheitakin.
Mutta jos lapset haluavat juhlia, niin toki. Kunhan minun ei tarvitse kovastikaan syödä kakkua. Tänä vuonna kyllä tarvitsee, koska vietämme äitienpäivänä yhdet synttärit.

ps.2. toisinaan muistan äitienpäivänä viedä kukan omalle äidille. Hän on hyvä tyyppi. Hänelle pitäisi myös viedä kukkia tiistaisin ja monina muina päivinä.
Hän on ollut hyvin tukeva äiti. Erityisesti minun äitiyteni suhteen.
Sydän sille <3

ps.3. minusta olisi kamalaa odottaa niitä kahveja (tai hunkseja, tai mitälie) sänkyyn, koska herään aina ekana ja minusta viikonloppuisin on ihan parasta istua kaikessa omassa rauhassa syömässä omaa yksinäistä ja yksityistä aamupalaa, ilman muita ihmisiä, edes niitä hunkseja. Tai timantteja.

7 kommenttia:

  1. Jo toinen "envietääitienpäivää" postaus. Eilen luin aiheesta Salamatkustaja-blogista. Minäkin olen kieltänyt kakun tuomisen sänkyyn. Mies taisi muutamana vuonna tuoda. Ei maistu kakku aamuisin ja muutenkin suolaiset maistuu paremmin.
    Parasta päivässä on lasten kortit. Usein ollaan käyty syömässä, muuten normipäivä. Tänä vuonna mies lähtee viemään tyttöä futisturnaukseen klo 9. Me muut menemme syömään. Minä en tiedä paikkaa vielä. Ehkä se kerrotaan, että osaan autoilla oikeaan osoitteeseen. Piti mennä yhdessä, mutta turnaus. Ihan yksin ei tarvitse syödä, kun paikalla on isäni, äitipuoleni ja mun siskoni perheineen. Oma äitini asuntoautoilee jossain päin Eurooppaa matkalla Espanjasta Suomeen.

    Mukavaa sunnuntaita ja äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis onpa teillä aikamoinen juhlasuma tässä keväällä!

      Poista
    2. Riittääpä teilläkin tohinaa yhteen päivään :)

      Poista
  2. Onhan tuossa juhlasumaa kerrakseen.

    Meillä vietetään äitienpäivää. Pojat tekevät kortteja ja aamiaista. Tänään teini sai munakkaan valmiiksi 10:58. Onneksi olen hyvä nukkumaan 😂 Mies yleensä kokkaa jotain parempaa ruokaa äitienpäivänä ja aamiaisella sain amerikkalaisia pannukakkuja. Omalle äidilleni vien kukkia, tosin nykyisin niitä tulee vietyä tosi usein muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juhliminen on hauskaa, jos sitä ei ole liikaa.
      Ja kahvit sänkyynkin on hauskaa, jos jaksaa odottaa tarpeeksi kauan :D

      Minun äitienpäiväni kohokohta oli kiipeilytreeni nuorimmaisen kanssa. (miten tässä nyt näin kävi, toisen kerran kuukauden sisään?)

      Poista
  3. Mulla on joku äitienpäivätrauma eron jälkeen, en oikein edes ymmässä miksi kärsin äitienpäivistä, joku painolasti siinä on. Ehkä ne ovat ne onnelliset fb kuvat ja hehkutus muilla kokonaisilla perheillä, joka saa mut surulliseksi. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :(
      some on välillä syypää monenmoiseen alakuloon.
      Vaikka en edes halunnut juhlia äitienpäivää, tuli silti vähän nyreä olo kaikista hehkutuskuvista.
      Halaus täältä; olet superäiti!

      Poista