lomanodotussekalaisia

Juhannuksen jälkeen verstaalla hiljenee tyystin.

Käytän leijonanosan lomaa edeltävistä työpäivistäni lomasähköpostivastauksen sommittelemiseen.
Sitä kutsutaan kehittämistyöksi.

Lehtori ja kollegansa pohtivat toistuvasti kovaan ääneen, että Suvivirrestä ainakin juhannukseen asti kestää toipua työvuoden rasituksista, vasta sitten alkaa Loma.
Minä jurputan itsekseni ja aika usein ääneenkin, että tavallisella kuolevaisella on taukoa töistä nahkeat neljä viikkoa. Eikä välttämättä edes yhtä kyytiä kaikilla.
Yritä siinä sitten toipua.
Saati ehtiä oikealle Lomalle.

En minä sillä, onhan lehtorointi taatusti rankkaa.
Mutta niin on kyllä moni muukin työ tänä päivänä.

*

Sain kirjoitusidean, olen nakutellut menemään muutamana iltapuhteena.
Kun maanantaina tulin töistä kotiin, odotti minua pöydällä kustantamon kirjekuori.
Ei kannata huutaa että jee! Hipheihurraa!
Kuoren sisällä oli tauhkakasavastaus (kiitos, mutta ole hyvä, älä vaivaa meitä ikinä enää)  kait kolme vuotta sitten lähettämääni nöyrään pyyntöön tutustua tekstiini.
Tuli sellainen olo, että onko tämä nyt enne? Kannattaisiko samoin tein haudata uusikin idea?
Aika kiireisiä kyllä ovat, jos kolme vuotta kestää vastata ihmisen viestiin.
Tai vaikka kestäisi vain kaksi.
Nääfst, vuosikin on pitkä aika.

Minulle ei tule töihin järin perinteistä paperipostia, mutta jos en vastaa puoliltaöin lähetettyyn sähköpostiin aamukahdeksalta, soittavat kiireisimmät jo perään.
Ja ei. En ole palolaitoksella töissä.

*

Pari viikkoa matkaan.
Kävin yhtenä päivänä kirjakaupassa, kun siellä oli joku alennusmyynti ja olin ihan paniikissa että tarvitsen matkalukemista. En löytänyt mitään.
Muutamaa päivää myöhemmin menin kauppakeskukseen ostamaan maitoa tai jotain muuta elintärkeää, ja tulin ulos kirjakassillisen kanssa.
Jotenkin olivat kirjat siinä kirjakaupan alelaarissa vaihtaneet paikkaa ja löysin ihan valtavasti lukemista.

*

Yksi tuttu tilasi remppagaljapostauksen.
Muuten hyvä idea, mutta en tee ikinä remppaa.