Teinin kymmenen käskyä

Törmäsin jonkun mutkan kautta juttuun teinistä, joka antoi vanhemmilleen kymmenen käskyä.

Supervanhemmuudessani ja asiantuntijuudessani olen sitä mieltä, että nämä käskyt ovat äärimmäisen kypsiä, fiksuja ja sellaisia, joita meidän vanhempien tulisi noudattaa.

Omat käskyni teinin (tai vähän nuoremmankin) vanhemmalle:

1. luota. Luota siihen, että sovitusta pidetään kiinni, molemmin puolin. Ole itse luottamuksen arvoinen.
Yritä hoitaa pienetkin asiat itse luottamuksen arvoisesti: jos olet luvannut selvittää jumppakuminauhan optimaalisen vastuksen, selvitä se. (ja nopeasti sittenkin, teini ei odota)

2. onko oma tapasi ainoa oikea tapa? Valitse taistelusi viisaasti.
Tunnustan: verenpaineeni nousi vaarallisiin lukemiin ja päivästä meinasi tulla katastrofaalinen, kun lakkiaisaamuna kolme varttia ennen juhlaan lähtöä huomasin järisyttävän eron nuorison ja omissa järjestely- ja siivousstandardeissa. Puhisin, purin huulta ja olin kovasti kireä, luultavasti jopa niin kireä että nuoriso sen huomasi.
Mutta. Olin antanut vastuuta, luottanut siihen että asiat hoituvat.
Ne olivat hoituneet.
Eivät ehkä minun tavallani, mutta hoituneet kuitenkin.
Luultavasti onnistuin olemaan äkisemättä, vaikka mieleni teki.
Aivan varmasti päivästä tuli onnistunut, erilaisista siivousstandardeista huolimatta.

3. Valinnaisaine- ja kouluvalinnat ovat nuoren omia valintoja.
Voi olla, että sinun mielestäsi matikka ja kielet ovat tulevaisuutta ajatellen parhaat valinnat. Sinne kouluun menee kuitenkin nuori, et sinä. Jos sillä on joskus myöhemmin tarvetta matikalle tai kielille, se kyllä pystyy niin halutessaan ne asiat oppimaan. Silloin se on motivoitunut.
Meillä epämusikaalisin epämusikaalisista valitsi musiikin valinnaisaineeksi. Se ei vieläkään tunnista edes paranoidia, mutta sillä on ollut mukavaa valinnaistunneilla. (olen ollut niin vastuuton, että olen allekirjoittanut keskustelujen ja yhteisten pohdintojen jälkeen kaikki valinnaisainelaput ja kouluvalinnnat tyhjinä. olen vain pyytänyt että nuori kertoo, mihin ratkaisuun on päätynyt.)
On totta, että tänä päivänä - ja tulevaisuudessa vielä enemmän - valinnoilla on suuri merkitys. Mutta edelleen, sinne kouluun ja tulevaisuuteen menee nuori - et sinä.
Jos matikka tai kielet eivät kiinnosta, jaksatko vääntää niistä seuraavat vuodet, ilta toisensa jälkeen?
Mitä nuori itse voittaa tulevaisuudessa alta riman vedetyillä suorituksilla?

4. Puhu. Puhu. Puhu. Ja kuuntele.
Tämä pitää aloittaa hyvissä ajoin ennen murkkuvuosia. Juttele joka päivä, pyydä kertomaan asioista useammalla kuin yhdellä ´mmätiiä -kommentilla.
Murkkuvuosiin on ainakin meillä kaikilla kolmella kuulunut sellainen tuskallinen vuoden-parin kausi, jolloin nuoresta ei ole tahtonut saada mitään irti. Ne ovat olleet omissa oloissaan, luonnottoman sulkeutuneita, vähän hyökkääviä ja hyvin hiljaisia.
Puhuin silti. Menin (törkeästi) sen nuoren omaan tilaan kököttämään ja pidin pientä turhaa porinaa. Joka päivä. Tai ainakin melkein.

5. Puhu ja kuuntele silloinkin kun nuori mököttää.
Tai sano jotain sentapaista että sua harmittaa nyt joku, puhutaanko nyt vai vähän myöhemmin. Vähän kypsempi teini osaa itsekin tilata jutusteluajan ja pystyy ehkä jopa säätelemään omia tilojaan siten, että jonkinlainen rakentava kohtaaminen on mahdollinen.
Yritä päästä rakentavaan yhteyteen vaikeissa asioissa (koti, koulu ja ihmissuhteet kai lähinnä) sellaisella hetkellä kun nuori ei ole tiloissa.

Kun pääset keskusteluetäisyydelle, anna tilaa. Yritä kuunnella - ihan oikeasti. Älä jyrää, äläkä ole oikeassa - yritä ihan oikeasti kuulla, kuunnella ja ymmärtää, miksi kehvatsussa se kehvatsun kakara on juuri tuota mieltä.

Meillä on käyty tämän kevään aikana yli puolen vuoden mittainen, kyyneleinen ja työläs keskustelu kouluun liittyvistä asioista. Ei ole ollut helppoa, voin vakuuttaa - keskustelun kaikki osapuolet ovat olleet omasta mielestään oikeassa ja perustellusti.
Me vanhemmat olimme vakuuttuneita että meidän kantamme on oikea.
Teini itse keikkui epämääräisesti välikädessä, oli sitä-tätä-tuota-ja-vielä neljättäkin mieltä, ja lisäksi se oli sitä mieltä, ettemme voisi olla enempää väärässä. Sillä oli ja ei ollut omaa mielipidettä, se tarvitsi selvästi apua asiassa. (sanoinkin jossain välissä sille, että sohit kuin miekkailija pimeässä, vähän sinne ja tänne, jos olisit selvästi jotain mieltä, puolustaisit sitä henkeen ja vereen. Se myönsi että olen oikeassa. Sitä se ei myöntänyt, että tarvitsee apua päätöksenteossa, mutta sitähän se oli. Testasi, että mitä sanommme mihinkin vaihtoehtoon.)
Emme halunneet jyrätä tai vedota alaikäisyyteen, se olisi ollut halpamaista - ja sinne kouluun menee kuitenkin teini, ei kumpikaan meistä aikuisista.
Asian pohdiskelulle ja vääntämiselle piti antaa tilaa ja aikaa, jopa silloin kun alkoi näyttää siltä että loppukiristä loppuvat sekä aika että matka.
Kun asia lopulta saatiin ratkaisuun, oli teini monta päivää yhtä hymyä.

6. kunnoita ja arvosta.
Silloinkin kun olet itse melko varmasti oikeassa. Sillä nuorella on jokin perusteltu syy - vaikka sitten kuinka kieroutunut - olla jotain mieltä.
Voi vaatia ihan järjetöntä vääntöä puhua, kuulla ja kuunnella sellaisella tavalla, että nuori kokee tulevansa kuulluksi ja että nuori samalla ymmärtää, hyväksyy ja on lopulta samaa mieltä vanhemman (ja viisaamman) näkökulman kanssa.
Välillä meinaa itseltä loppua aika, usko ja kärsivällisyys. Moneen kertaan.
Joskus pitää myöntää että teini on oikeammassa.
Se vasta kova kasvun paikka onkin. Aikuiselle.

Ja ne teinin käskyt vanhemmalle - osaisinpa ja muistaisinpa itse noudattaa niitä:

• Jos annat vastuuta oikeasti, anna myös sitä. Puutu vasta, kun siihen oikeasti on tarvetta.
• Älä huomauta joka pikkuasiasta. Vain niistä, mistä on oikeasti haittaa.
• Älä mökötä, vaikka toinen mököttäisikin. Jos menet puhumaan etkä saa vastausta, lähde pois.
• Anna tehdä omia valintoja aina kun on mahdollista.
• Jos kerrot huolia lapsesta jollekin, sano, että he eivät mainitse niistä lapselle.
• Anna kokeilla erilaisia asioita ja jos et pidä lopputuloksesta, älä sano sitä lapselle. Elämässä pitää kokeilla ja uskaltaa tehdä mitä itsestä tuntuu hyvältä ilman, että ajattele muiden mielipiteitä.
• Älä vertaa muihin.
• Anna itsenäistyä silloin kun suurin osa kavereistakin itsenäistyy, koska myöhemmin on vaikea mennä mukaan.
• Älä naura tilanteissa joihin se ei kuulu.
• Kun minä nuorena/pienenä -jutut eivät vaikuta mihinkään.

koulureppu ei tyhjene kesälläkään