Aikuisempaa retkeilyä Kreetalla: oluenmaistelua





Kuten uskollisimmat lukijani kukaties muistavatkin, olen Lehtorin tukevana puolisona joutunut tullut osalliseksi oluenmaisteluharrastuksesta.
(case nro 1; case nro 2)
Vaikka viineissä on vain kolme vaihtoehtoa (valkoinen, punainen ja siltäväliltä) ja oluita on enempi, on oluen maisteleminen jostain syystä helpompaa ja jotenkin etäisesti kuvittelen ymmärtäväni siitä vähän enempi kuin viinienmaistelusta. (henk.koht kyllä valitsen aterialle tai muuten vain ennemmin viinin, mutta se on eri asia kuin maisteluharrastus)

Lomareissulle lähtiessämme meillä ei ollut maistelusuunnitelmia, eikä mitään muutakaan aikuisretkeilysuunnitelmaa, mutta - kuten parhaat oivallukset yleensäkin - suorastaan kompastuimme panimoretkimahdollisuuteen.
Ja näin se kävi:

Yhtenä päivänä sanoin teineille että kyllä en makaa altaalla enää hetkeäkään, jotain pitää tehdä.
Sain suostuteltua toisen niistä minijuna-ajelulle Seitsemän kylän seikkailulle. Edes jotain virikettä allaslojumisen lomaan.
Ajelimme ja oli hauskaa. Maistelimme appelsiineja (molemmat) ja oliiviöljyä ja rakia (minä) ja katselimme appelsiini-, oliivi- ja avokadolehtoja ja kirkkoja ja olimme elämäämme tyytyväisiä.
Samana päivänä lehteilin minijunamainoslehdykkää ja bongasin sieltä mainoksen paikallisesta panimosta ja sanoin Lehtorille, että mentäisiinkö sinne.
Sehän innostui ja ryhtyi hyvinkin touhukkaaksi ja ahkeraksi matkanjärjestäjäksi.

Opastetun kierroksen varaaminen onnistui kätevästi netitse.
Varasimme kierroksen panimolla, olutmaistelut ja mezet oheen.
Ainoaksi murheeksemme jäi huolehtia itsemme paikalle pieneen Zounakin kylään; päätimme ajella tyylikkäästi taksilla.

Plataniaksen pääkadun taksitolpalta löysimme kuskin, joka heti tiesi että "Kreta biir, gud biir" ja lähti ajamaan meitä aika haipakkaa kohti panimoa.
Heti taksiretken alussa kävi ilmi, että kuskin englannin sanasto käsitti noin kaksikymmentä sanaa, mutta pääsimme näpsäkkäästi perille "Zounaki haus", mistä löytyi tyylikäs ja varsin uusi panimo.

Saimme hyvää englantia puhuvan oppaan, jonka kanssa tutustuimme ensin oluen valmistusprosessiin ja raaka-aineisiin ja sen jälkeen panimoon.

oluen valmistusprosessi

Panimolla oli hiljakkoin otettu käyttöön kokonaan uusi rakennus, joka oli suunniteltu sekä turisti- että ympäristöystävälliseksi.

Paikallisen panimon erikoisuutena on tuottaa kaikki oluensa pastöroimattomana ja suodattamattomana, tästä syystä itse panimotiloihin ei pääse turisti tepastelemaan, mutta rakennus on suunniteltu ja toteutettu siten, että koko prosessin pystyy näkemään ulkopuolelta. 



Olennaiset vaiheet on merkitty kyltein, niin että tarkkailija pystyy seuraamaan tuotantovaiheita.
Käydessämme panimolla, oli työpäivä jo ohi. Olut kypsähteli itseksensä sammioissaan.



Panimo pyrkii tuotannossaan mahdollisimman suureen omavaraisuuteen: aurinkosähkö huolehtii sähköntuotannosta, maanalainen joki tuotteiden jäähdytyksestä, vesi tulee paikallisilta vuorilta. Humalat, ohrat ja hiivat ovat tuontitavaraa, omavaraista hiivanviljelyä yritetään kehittää. 
Mäski käytetään lannoitteena tai syötetään sioille ja muutenkin kaikessa tuotannossa pyritään siihen että hävikkiä (energia- ja materiaali-) tulee mahdollisimman vähän.

Suodattamatonta ja pastöroimatonta olutta ei voida viedä Kreikan ulkopuolelle: sitä on saatavissa pääsääntöisesti vain Kreetalta ja lähitienoilta. Olut kuljetetaan ravintoloihin jäähdytettynä, ja panimon väki huolehtii samalla myyntitankkien ja letkujen asianmukaisen pesun ja huollon. 
Pullotettuna olutta myydään ainoastaan panimolla, kaikki muu olut myydään ravintoloissa hanasta.

Maan sääolosuhteiden vuoksi panimon ykköstuote on vaalea lager; kokeiluja myös muihin oluttyyppeihin on jatkuvasti, mutta nimenomaan lager on panimon ykköstuote.

Kierrokseen kuului neljän oluen tasting, jonka oheen olimme tilanneet etukäteen mezelautasen.


meze: kanaa, possua (apaki?), tomaatteja,
perunasalaattia, kuivattuja oliiveja, tsatsikia
Kuumassa ilmanalassa vaalea lager totisesti tiesi paikkansa, mutta ihan mainio jälkiruoka oli panimon tumma dunkel, johon oli aromiksi lisätty suklaalta vivahtava carobia.



Maaseudun rauhassa oli leppoisa olla.


Takaisin hotellille jouduimme odottelemaan taksikyytiä hyvän tovin, mutta sama kuljettaja kuljetti meidät myös takaisin, nyt jo selkeästi oppaan rooliin asettuen - koko kahdenkymmenen sanansa sanavaraston turvin:
orints trii, oliv tri, orints trii.
Syy taksin myöhästymiseenkin oli selvä: haivei, pik kräsh, pum, ambulans, kaput.


Koska turnauskestävyyteni erityisesti oluiden maistelussa on varsin rajallinen, sain mukaani panimolta yhden pullollisen aivan uutta tuotetta, pilsiä. (Kierrokseen kuului maisteluoluiden lisäksi lisää maisteluoluita)
Sen onnistuimme tuomaan ehjänä kotiin ja hyvin jäähdytettynä se toimi aivan loistavasti myös kotimaisissa helteissä.

Oluen nimi Charma merkitsee hyvää ja viehättävää (charmikasta?).
Sellainen oli retkemme.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti