Lukutuulella: Kotvimisen vallankumous

Oletko kotvija?
Harjoitatko vääjäämistä?
Lue Kotvimisen vallankumous; Jenny Kangasvuo, Jonna Pulkkinen, Katri Rauanjoki!

Kunpa muistaisin, mitä kautta törmäsin tähän kirjaan...luultavasti vaellellessani kirjakaupassa, silloin kun olisi pitänyt mennä tekemään ruokaostoksia perheelle, eli siis kotvaillessani

Kirja kertoo kotosuomalaisesta näkökulmasta prokrastinaatiosta, sen eduista ja merkityksellisyydestä ja tekee selkeän määrittelyeron hyvän prokrastinaation eli kotvimisen ja huonon prokrastiaation eli vääjäämisen välille.

"Kotviminen on pysähtymistä, sen välttämistä
mitä pitäisi tehdä ja ennen kaikkea
mitä pitäisi jättää tekemättä
oman hyvinvointinsa tähden."

Olen kotvijatyyppiä, ehdottomasti.
Kun pitäisi tehdä jotain, teen jotain aivan muuta. Esim. kun olen ajatellut lukevani kotvimiskirjaa, koska se on niin hyvä ja voisin sillä tavoin ottaa aikaa itselleni ja minulle tärkeälle tekemiselle, tuleekin yhtäkkiä pakottava tarve vaihtaa lakanoita, ruokkia kissoja, paistaa pekonia lapselle joka osaa tehdä sen itsekin, keittää kahvia ja ties mitä kaikkea, ennen kuin voin istua sohvannurkkaan kahvikupilliseni kanssa lukemaan kotvimisesta.

"Asioiden lykkääminen ja vetkuttelu
ei ole poikkeama, yksilön pahe tai huono tapa,
vaan olennainen osa ihmisyyttä"

Kirja käsitteli kotvimista monesta näkökulmasta, painopiste oli kuitenkin vahvasti luovan työn ja kotvimisen välisessä yhteydessä - ja se teki kirjasta aivan erityisen innostavan.
En varsinaisesti itse tee luovaa työtä, mutta kotvimisella on selkeästi vaikutusta harrastusluovuuteen ja palkkatyön kehittelyyn ja ideointiin.

Kirjan alkupuolella esiteltiin kotvimisen historiaa: siinä osioissa meinasin välillä hyytyä. Vääjään kaikenlaisen historian kanssa, mutta ihastuin silti knoppitietoihin. Tiesitkö että 1700-luvun lopun Britanniassa jokaisella kaupungilla ja kylällä oli oma aikavyöhykkeensä? (meilläkin on, keittiö on eri aikavyöhykkeellä kuin olkkari. Onneksi ei mene päivämäärärajaa näiden huoneiden välillä!)

To do -listoja kirjassa käsiteltiin niitäkin. Listaamisen ideanahan on tuottaa tehokkuutta, tehdä tehtävät näkyviksi ja selkeyttää sekä antaa ihmiselle itsekuria välttämättömien töiden tekemiseksi ja ylipäätään tuloksen aikaansaamiseksi. To do -listoilla teemme elämästä ja tehtävistämme mielekkäitä ja muutumme tehokkaammiksi yksilöiksi, tuottaviksi ja kelvollisiksi yhteiskuntamme jäseniksi.
Vai muutummeko?

"Pidämme listoista, koska emme halua kuolla"

Erilaiset listat tekevät meistä tärkeitä ja toimeliaita, antavat ikään kuin oikeutuksen olemassaolollemme. Olemme kiireisiä ja tehokkaita, siis olemme olemassa.

"Ihanteena on ihminen, joka on henkistynyt,
oman sisäisen kipinänsä löytänyt
ja tasapainossa maailmankaikkeuden kanssa
- samalla kun kuluttaa oikealla tavalla,
oikeanlaisia tuotteita, joiden avulla tasapaino säilyy."

Kirjassa kritisoidaan perustellusti tämän päivän tehokkuusyhteiskuntaa ja sen asettamia vaatimuksia. Kaikkea ei voida eikä pitäisi pelkistää listoihin, aikatauluihin ja minuuttimääriin. Meidän on osattava ottaa tilaa luovuuden ilmavuudelle, itsellemme.

"Kotviminen on henkilökohtaisten keinojen varasto, 

jolla nousta aikatauluja, 

prosessia painavaa kiireen tunnetta ja stressiä vastaan"

Kirjassa listataan myös näitä keinoja, vaikkei varsinaisesta ajanhallintaoppaasta olekaan kyse. Itse tunnistin itsestäni ainakin verkkopyynti-metodin - erityisesti juhliensuunnittelu-esimerkki osui ja upposi.
Ensin kotvaillaan netissä reseptejä, sitten ei tehdä mitään, ei tehdä mitään, ei tehdä mitään, kunnes pari päivää ennen juhlia mietitään hirmuisella intensiteetillä lautasliinojen väriä.

Päätöksentekoväsymystä aion pohtia, samoin kuin kotvimispäiväkirjaa. Ja aion myös jatkossa aina kysyä itseltäni what would Santa do? (WWSD)
Pohdin jo realityproosa-tyyppistä kirjaa aiheesta...

Lue tämä kun haluat olla kriittinen erilaisten aikatauluttavien self helpien suhteen, kun tuskailet jaksamisesi ja tekemättä jättämisesi kanssa, kun haluat vähän hykerrellä ja paljon pohtia.

*

Pieni sivuhuomio, jota pitää pohtia vielä tarkemmin.
Tämä kirja oli inspiroiva myös siksi, että siinä puhuttiin paljon luovuudesta ja erityisesti kirjoittamisesta. Tulin luovemmalle ja inspiroituneelle tuulelle heti!
Lukiessani pohdin paljon itseäni, suhdettani kirjoittamiseen ja luovuuteen.
Tunnistan ja tunnustan kummankin merkityksen ja tärkeyden itselleni, ja mietin jälleen kerran sitä, miksi tuntuu olevan niin vaikeaa aloittaa tai pitää yllä itselle mieluista harrastusta. (tee siitä rutiini, vältä päätöksentekoväsymys!)
Mietin myös - ehkä ensimmäistä kertaa ikinä - miksi en pidä blogikirjoittamista kirjoittamisena, vaikka voi hyvänen aika sentään, olen kirjoittanut vähintään muutaman kirjan verran blogitekstejä vuosien varrella. Osa niistä on ihan hyviä, kai.
Niin, miksi? Miksi usein koen, että blogiin tai päiväkirjaan kirjoittamani on jotain vähempiarvoista tuhertelua, kun se oikeasti on itselleni merkityksellisintä kirjoittamista? 
Kyllä on ihminen outo.


*
Kursivoidut sitaatit kirjasta.
Ja kirjan lainasin e-kirjastosta.