Lukutuulella: Kotvimisen vallankumous

Oletko kotvija?
Harjoitatko vääjäämistä?
Lue Kotvimisen vallankumous; Jenny Kangasvuo, Jonna Pulkkinen, Katri Rauanjoki!

Kunpa muistaisin, mitä kautta törmäsin tähän kirjaan...luultavasti vaellellessani kirjakaupassa, silloin kun olisi pitänyt mennä tekemään ruokaostoksia perheelle, eli siis kotvaillessani

Kirja kertoo kotosuomalaisesta näkökulmasta prokrastinaatiosta, sen eduista ja merkityksellisyydestä ja tekee selkeän määrittelyeron hyvän prokrastinaation eli kotvimisen ja huonon prokrastiaation eli vääjäämisen välille.

"Kotviminen on pysähtymistä, sen välttämistä
mitä pitäisi tehdä ja ennen kaikkea
mitä pitäisi jättää tekemättä
oman hyvinvointinsa tähden."

Olen kotvijatyyppiä, ehdottomasti.
Kun pitäisi tehdä jotain, teen jotain aivan muuta. Esim. kun olen ajatellut lukevani kotvimiskirjaa, koska se on niin hyvä ja voisin sillä tavoin ottaa aikaa itselleni ja minulle tärkeälle tekemiselle, tuleekin yhtäkkiä pakottava tarve vaihtaa lakanoita, ruokkia kissoja, paistaa pekonia lapselle joka osaa tehdä sen itsekin, keittää kahvia ja ties mitä kaikkea, ennen kuin voin istua sohvannurkkaan kahvikupilliseni kanssa lukemaan kotvimisesta.

"Asioiden lykkääminen ja vetkuttelu
ei ole poikkeama, yksilön pahe tai huono tapa,
vaan olennainen osa ihmisyyttä"

Kirja käsitteli kotvimista monesta näkökulmasta, painopiste oli kuitenkin vahvasti luovan työn ja kotvimisen välisessä yhteydessä - ja se teki kirjasta aivan erityisen innostavan.
En varsinaisesti itse tee luovaa työtä, mutta kotvimisella on selkeästi vaikutusta harrastusluovuuteen ja palkkatyön kehittelyyn ja ideointiin.

Kirjan alkupuolella esiteltiin kotvimisen historiaa: siinä osioissa meinasin välillä hyytyä. Vääjään kaikenlaisen historian kanssa, mutta ihastuin silti knoppitietoihin. Tiesitkö että 1700-luvun lopun Britanniassa jokaisella kaupungilla ja kylällä oli oma aikavyöhykkeensä? (meilläkin on, keittiö on eri aikavyöhykkeellä kuin olkkari. Onneksi ei mene päivämäärärajaa näiden huoneiden välillä!)

To do -listoja kirjassa käsiteltiin niitäkin. Listaamisen ideanahan on tuottaa tehokkuutta, tehdä tehtävät näkyviksi ja selkeyttää sekä antaa ihmiselle itsekuria välttämättömien töiden tekemiseksi ja ylipäätään tuloksen aikaansaamiseksi. To do -listoilla teemme elämästä ja tehtävistämme mielekkäitä ja muutumme tehokkaammiksi yksilöiksi, tuottaviksi ja kelvollisiksi yhteiskuntamme jäseniksi.
Vai muutummeko?

"Pidämme listoista, koska emme halua kuolla"

Erilaiset listat tekevät meistä tärkeitä ja toimeliaita, antavat ikään kuin oikeutuksen olemassaolollemme. Olemme kiireisiä ja tehokkaita, siis olemme olemassa.

"Ihanteena on ihminen, joka on henkistynyt,
oman sisäisen kipinänsä löytänyt
ja tasapainossa maailmankaikkeuden kanssa
- samalla kun kuluttaa oikealla tavalla,
oikeanlaisia tuotteita, joiden avulla tasapaino säilyy."

Kirjassa kritisoidaan perustellusti tämän päivän tehokkuusyhteiskuntaa ja sen asettamia vaatimuksia. Kaikkea ei voida eikä pitäisi pelkistää listoihin, aikatauluihin ja minuuttimääriin. Meidän on osattava ottaa tilaa luovuuden ilmavuudelle, itsellemme.


"Kotviminen on henkilökohtaisten keinojen varasto, 
jolla nousta aikatauluja, 
prosessia painavaa kiireen tunnetta ja stressiä vastaan"


Kirjassa listataan myös näitä keinoja, vaikkei varsinaisesta ajanhallintaoppaasta olekaan kyse. Itse tunnistin itsestäni ainakin verkkopyynti-metodin - erityisesti juhliensuunnittelu-esimerkki osui ja upposi.
Ensin kotvaillaan netissä reseptejä, sitten ei tehdä mitään, ei tehdä mitään, ei tehdä mitään, kunnes pari päivää ennen juhlia mietitään hirmuisella intensiteetillä lautasliinojen väriä.

Päätöksentekoväsymystä aion pohtia, samoin kuin kotvimispäiväkirjaa. Ja aion myös jatkossa aina kysyä itseltäni what would Santa do? (WWSD)
Pohdin jo realityproosa-tyyppistä kirjaa aiheesta...

Lue tämä kun haluat olla kriittinen erilaisten aikatauluttavien self helpien suhteen, kun tuskailet jaksamisesi ja tekemättä jättämisesi kanssa, kun haluat vähän hykerrellä ja paljon pohtia.

*

Pieni sivuhuomio, jota pitää pohtia vielä tarkemmin.
Tämä kirja oli inspiroiva myös siksi, että siinä puhuttiin paljon luovuudesta ja erityisesti kirjoittamisesta. Tulin luovemmalle ja inspiroituneelle tuulelle heti!
Lukiessani pohdin paljon itseäni, suhdettani kirjoittamiseen ja luovuuteen.

Tunnistan ja tunnustan kummankin merkityksen ja tärkeyden itselleni, ja mietin jälleen kerran sitä, miksi tuntuu olevan niin vaikeaa aloittaa tai pitää yllä itselle mieluista harrastusta. (tee siitä rutiini, vältä päätöksentekoväsymys!)
Mietin myös - ehkä ensimmäistä kertaa ikinä - miksi en pidä blogikirjoittamista kirjoittamisena, vaikka voi hyvänen aika sentään, olen kirjoittanut vähintään muutaman kirjan verran blogitekstejä vuosien varrella. Osa niistä on ihan hyviä, kai.

Niin, miksi? Miksi usein koen, että blogiin tai päiväkirjaan kirjoittamani on jotain vähempiarvoista tuhertelua, kun se oikeasti on itselleni merkityksellisintä kirjoittamista? 
Kyllä on ihminen outo.


*
Kursivoidut sitaatit kirjasta.
Ja kirjan lainasin e-kirjastosta.








4 kommenttia:

  1. Mun ei olis ehkä pitänyt lukea tätä tekstiä, koska nyt mulle tuli (TAAS) sellainen tunne, että tämä(KIN) kirja on pakko lukea, vaikka on edellinenkin sun suosittelema (Onnellisuusprojekti) kesken, koska olen selvästi kotvinut niin paljon, että uusin kirjan lainan toiveekkasti jo toista kertaa eli kolmatta kuukautta hyvinkin tässä mennään. "Tee siitä tapa" tuli luettua sitä ennen (tiedät kyllä kenen suosituksesta :)) ja olen tykännyt molemmista ihan tosi paljon, koska olen tunnistanut itseni niin monesta Gretchenin itsestään tekemästä huomiosta ja tavasta. Ja silloin kun joku kirjoittaa tavallaan oman itsensä varjolla, eikä sormi pystyssä opeta tai jakele neuvojaan, olen paljon vastaanottavaisempi ja muutoshaluisempi.

    Ja totta. Mikä siinä on, ettei blogiin kirjoittaminen ole ikäänkuin kirjoittamista ollenkaan? Ja omalla kohdallani en koe blogiani myöskään edes miksikään blogiksi, vaan joksikin, mitä en ole osannut paremminkaan määritellä. Tärkeä henkireikä jokatapauksessa.

    Mutta nyt sitten seuraavaksi suuntaan verkkokirjastoon katsastamaan, löytyykö sieltä Kotvimisen vallankumousta...

    Kiitos tästä ja kivaa viikonloppua <3. (Liittyyköhän muuten sana "kotvanen" jotenkin kotvimiseen? Että jos palataan kotvasen kuluttua, niin tarkoittaako se just sitä, että palataan, kunhan ensin vähän tässä kotvailen..?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Lukeminen kannattaa aina! Vaikka sitten vähän verkkaisemmallakin vauhdilla.
      Voithan tehdä johonkin muistikirjaan listaa kaikesta siitä mitä luet sitten joskus kun kaikki kotviminen on hoidettu :)

      Silloin kun pieni ikuisuus sitten aloitin bloggaamisen, kaikki oikeat bloggaajat olivat kansalaisjournalisteja, jotka kirjoittivat vakavista päivänpolttavista aiheista ja ottivat voimakkaasti kantaa erilaisiin asioihin. Tällaiset ei-minkäänlaiset blogit määriteltiin haircut-tyylisiksi epäjournalistisiksi näpertelyiksi.
      Nykyään kaikki oikeat bloggarit ovat tuotteistaneet itsensä ja ovat vaikuttajapersoonia, jotka vähintään osittain saavat elantonsa blogista.
      Haircuttaajille en ole löytänyt mitään uutta rakosta tai määritelmää nykyisessä blogiskenessä. Ajattelen että olen indiebloggari. :)

      Kotvanen ja kotviminen ovat samaa kantaa, oikeassa olet!

      Poista
  2. Kotviminen, ihan uusi termi!

    Olen myös mestari keksimään tusinan verran oheistekemistä sen oleellisen sijaan. Tai lorvailemaan jossain nettiavaruudessa, kun voisi hoitaa mieltään jollain muulla, kuten lukemalla Ihan Oikeaa Kirjaa. Hitsin vitsi, tuo opus täytyy kyllä lukea.

    Ja mitä bloggaamisen tulee, voi kyllä! En tiedä missä raossa sitä itsekään on, ei ainakaan siinä tuotteistetussa ja strukturoidussa. Mutta blogin kirjoittaminen on ihka oikeaa kirjoittamista. Ehkä sitä ei pidetä yleisesti sellaisena, koska hajonta on niin suurta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on todellinen haaste saada itsensä irti bittiavaruudesta lukemaan ja tekemään niitä Ihan Oikeita Sielua Hoitavia Asioita!

      Ja niin tai näin, bloggaaminen on olennaisen tärkeää :)

      Poista