Tammikuun luetut

Lukuvuosi käynnistyi osittain vanhojen tuttujen merkeissä; osittain self helpien seurassa. 
Molemmat sopivat vuoden alun tunnelmiin: kaipaan vähän lohtua ja tuttuja ystäviä, kaipaan myös virkistäviä puuskauksia.
Konstigin Vuosi herrasmiehenä on kuukauden kirja.  Toivottavasti minusta tulee josku lady.
Huvittavana huomiona: puhuttelen satunnaisesti kohtaamiani ihmisiä herroiksi ja rouviksi. Uskomatonta, miten nopeasti se tarttuu keskustelukumppaniin.


Donna Leon: Kasvot kuvassa. Välipalalukemisena bussissa jo aiemminkin lukemani komisario Brunettin tutkimuksia. Yhtään tätä hurjempia dekkareita ei pieni sieluni siedä. Brunetti-kirjoissa on hyvää ruokaa, paljon viiniä, kauniit maisemat ja kiinnostavia ihmisiä, ne ovat todellisia henkisiä minilomia Italiassa. E-kirja.

Marianne Power: Rikkaaksi hoikaksi naimisiin. Yhden naisen yritys selvittää, onko self help -oppaista apua elämänmuutokseen. Lontoolainen toimittaja-kirjailija testaa (reilun) vuoden mittaan kahtatoista erilaista self help-klassikkoa itsellään ja selvittää, voiko niiden oppeja noudattamalla tulla onnellisemmaksi. Kirjassa käydään läpi erilaisia self help -oppaita ja vahvoja tunnetiloja laidasta laitaan. Rehellisentuntuinen autofiktio (?). 

 A.J. Jacobs: Kunnon mies. Kuinka tavoittelin täydellistä terveyttä. A.J. on toimittaja-kirjailija, joka on kirjoittanut elämästään useampia projektikirjoja: koko Encylcopedia Britannican lukeminen ja yritys olla maailman viisain, Raamatullinen vuosi ja yritys elää mahdollisimman uskollisesti Raamatun ohjeiden, oppien ja käskyjen mukaan (hauskoja kummatkin), "Marsupäiväkirjat", joissa A.J. eksperimentoi neljännesvuosittain erilaisilla elämäntavoilla, sekä tämä Kunnon mies, yritys elää terveellistäkin terveellisemmin. Terveellisyys on ehkä vähän suuri pala haukattavaksi, kirja on vähän pirstaleinen, mutta A.J.:n kirjoitustyyli on sympaattinen, helppolukuinen, viihdyttävä ja riittävän henkilökohtainen. Britannica ja Raamatullinen vuosi ovat suosikkejani; tässä opuksessa ei ehkä päästä aivan samoihin sfääreihin. Sopii luettavaksi tässä vuodenvaihteen kuntohypessä oivallisesti, ties minkä puuskauksen tästä tempaisee mukaansa!

 Markus Kajo: Tandemkentauri. Kajo! Kajo <3! Kajo! Ihan siltä varalta ettei joku vielä ole huomannut, niin Kajo on ehdottomasti yksi suosikkikielivirtuooseistani. Miten voi olla niin nerokas kielenkäyttäjä? Miten voi olla niin nerokas ajattelija? Silmittelen tämän tästä pakinan tai pari tai muistelen niitä itsekseni. Kajot uppoavat erityisesti Isoveljeen ja Isosiskoon. Yksi perheemme suosikkifraaseista: Jos satutte kulkemaan metsässä ämpäri päässänne... Tandemkentauria oli tarkoitus lukea ääneen nuorison kanssa päivän Kajona, mutta olimme liian harvoin yhtäaikaa paikalla ja luku- tai kuuntelutuulella. Luin sitten itsekseni. Tässä kirjassa tummempaa, syvempää, henkilökohtaisempaa Kajoa. Lue ainakin Me, hiljaisuuden numeroiden, hämärän, valon, appelsiininmakuisten ja muiden yksinäisten ajatusten lapset. <3

 Hans Rosling: Faktojen maailma. Maailma on itse asiassa muuttunut ja muuttumassa parempaan suuntaan: YK:n tilastojen pohjalta, YK:n määritelmien mukaisesti. Aivan älyttömän kiinnostava ja riittävän sujuvaksi kirjoitettu kirja maailmantilasta. Ota faktat haltuun, tiedä - älä luule! Suosituksen sain Lehtorin kollegalta ja yritin houkutella myös Lehtorin kiinnostumaan aiheesta, mutta se tiesikin kaiken jo ennakkoon. E-kirja.

Karo Hämäläinen: Miksi juoksen. Kirjailijan juoksukirja. Täytyy mennä ostamaan lenkkarit.

Erin Niimi Longhurst: Japanismin parhaat. Mainoslauseen mukaan inspiroiva opas japanilaiseen elämänfilosofiaan. Luin kun perustimme ystävän kanssa Japani-lukupiirin. En inspiroitunut; hygge, lykke ja kalsarikännit inspiroivat paljon enemmän. Sisällöltään vähän ohut ja pintapuolinen, ei oikein vastannut odotuksiani.

Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä. Olen lukenut tämän realityproosan puolisentoista vuotta sitten. Pidän lajityypistä ja pidän tästä kirjasta: tulee ylevöityvä olo, haluan itsekin ruveta herrasmieheksi tai ladyksi tai edes osata kirjoittaa yhtä hyvin. Sopivasti virittyneenä löysin työmatkan varrelta rouvainpukimon, ehkä menen kohta tilaamaan tweedklänningin itselleni? Tällä lukukerralla nautin erityisesti kirjailijan parisuhdematkasta: hyvä käytös on avain hyvään parisuhteeseen. Haluaisin osata käyttäytyä luontevasti hyvin.

 Josie Silver: Ole minun. Aivan peruschicklitiä. Ensimmäisen kolmanneksen verran olin varma, että olen lukenut tämän kirjan jo kerran aiemmin. Toinen kolmannes tarjosi upeita mahdollisuuksia vaikka millaisiin loppuratkaisuihin. Kolmas kolmannes: chicklit. Herttainen sadunomainen perusrakkaustarina. E-kirja.

Marco Kosonen: Mun Afrikka. Epätasainen ja epämääräinen matkakertomusten kokoelma. Kovasti rokki raikasi ja juomaa kului, välillä vähän pössyteltiinkin eri puolilla Afrikkaa haahuillessa. Olen pitkään roikottanut kirjaa Lue Joskus -listallani, en muista enää minkä suosituksen perusteella. En selvästikään kuulunut kohderyhmään, mutta oli leppoisaa iltalukemista.

 Jane Green: The Sunshine Sisters. Entisellä elokuvatähti Ronnie Sunshinella on terminaalivaiheen ALS. Kolme aikusta tytärtä ovat vieraantuneet äidistään ja toisistaan, kaikki omalla tavallaan onnettomia omassa elämässään, paljolti äitinsä ja lapsuutensa takia. Jane Green kuuluu suosikki-chicklitkirjailijoihini, kieli on selkeää ja suoraviivaista, tarina puhuu itsessään ja pinnalta kepeässä tarinassa on aina mukana myös tummempi, inhimillisempi sävy. Sujuvaa, selkeää välipäivien lukemista.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

6 kommenttia:

  1. Oi Kajo <3

    JOskus muinoin nuoruudessani muistelen tapelleeni verisesti joka sunnuntai (?) katsotaanko televisiosta uutisten jälkeen urheiluruutua vai Kajoa. Oih!

    Mua yhäti naurattaa Kajon kuvaus ihmisistä jotka tottuvat omaan hajuveteensä niin, että pian tupsuttelevat sitä iltaisin ämpäristä trasselitupolla ja naapurit tiivistävät ikkunoita ja tilaavat happinaamareita...

    VastaaPoista
  2. Juuri tänään valokuvasin arvion kirjasta rikkaaksi ja naimisiin vai mikä lie se oli. Haluan lukea. Voi olla hauska!??
    Jane Green on munkin suosikkeja. Vaikka ei ole kyllä tasalaatuinen yhtään. Välillä HYVIä ja välillä luokatonta roskaa. Ylikliseistä ts.


    Mutta lukeminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä odotin siltä rikkaaksi-naimisiin -kirjalta ehkä enemmän huvia. Se oli hetkittäin aika rehellinen, ei pelkästään hauska.
      Oot oikeassa, Green on epätasainen. Tämä kirja oli välimuotoa, ei superhyvä, mutta ei nyt ihan roskaakaan. Kepeää lomalukemista.

      Poista