lauantai 16. helmikuuta 2019

yhtä juhlaa

tiedättekö sen, kun ihmisellä on lapsia?

Ja kun yksi niistä on armeijassa ja toinen lukiossa?

Ja sitten sillä yhdellä on valatilaisuus ja toisella vanhojen tanssit?

No tiedättekö sitten sen, kun pitää kammata ja pukea se tanssija ja sitten järjestellä sille kyytejä paikasta toiseen?

Ja tiedättekö, kun pitää siirrellä isovanhempia ja isoiso- paikasta toiseen (valoihin ja tansseihin lähinnä) ja miettiä että ehtivätkö kaikki oikeisiin paikkoihin oikeisiin aikoihin ja pysyvätkö tanssijan kutrit ojennuksessa ja mitä siellä valassa tapahtuu? Ja itse laulelee itseään lohduttaakseen taistelulauluja ja myös valalaulua kun ei ehdi kuin toiseen juhlaan ja täytyy tehdä kampaamiseen liittyviä valintoja?

Ja tanssijat ehtivät ja valelijat ehtivät ja kaikki ovat siellä missä kuuluukin ja kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin ja tukka pysyy kampauksessa ja kaikki ovat aikataulussa ja hienosti. Ja valelijat ehtivät näkemään tanssijat (vaikka ei onnistunutkaan toisinpäin, että tanssijat olisivat nähneet valelijat)

Tiedättekö sen, kun vanhojen tanssien lopussa tulevat ne omaisten tanssit ja kuulutetaan että nyt saa hakea vanhempia tanssimaan?
Ja se sotapoika ponkaisee pystyyn samoin tein ja lähtee rappusille?

Ja sitten sieltä tanssijoiden juoksee absoluuttisesti seurueen kaunein tyttö suoraan sotapoikaveljensä syliin ja ne kiitävät lennokasta valssia ja niiden askeleet sopivat yhteen ja  niitä naurattaa ja ne ovat rentoja ja iloisia?

Niin tiedättekö että silloin voi ihan pikkaisen ihminen kyyneltää.



11 kommenttia:

  1. Varmasti voi <3
    ja voi lukijalla mennä (paksuissa) reisissä kylmät väreet!
    (Usko pois!)

    VastaaPoista
  2. Kyyneltäminen tuli tänne asti!
    Sisarusrakkaus(ja -hulluus) on ihanaa katsottavaa! Tuntee tehneensä jotain oikein. Ja on niin kiitollinen omistaan. Saa vollottaa!

    VastaaPoista
  3. Tiedätkö, miten lukija voi viimeistä kappalettä lukiessa kyyneltää niin, ettei tainnut kunnolla nähdä ihan viimeisiä sanoja?

    Ole ylpeä ja onnellinen; olet kaikki ne ilon, onnen, ylpeyden ja rakkauden kyyneleet taatusti ansainnut.

    VastaaPoista
  4. Voi, en tiedä, mutta kuvitella voin! Jo pelkästään nuo nerokkaat alkusanat; tiedättekö sen, kun ihmisellä on lapsia. Siitä tietää, että ei voi seurata oikeastaan muuta, kuin että ihan pikkaisen kyyneltää. <3

    VastaaPoista
  5. En vielä tiedä muita kohtia tästä kuin sen, että kun näen noita tanssahtelijoita joka vuosi ihan työn puolesta ja itkeä tirautan pikkaisen joka kerta, niin voin arvata, että kun oma poika joku päivä siellä tanssahtelee, niin saattaa tulla vähän enemmän kuin "ihan pikkaisen" kyynel <3

    VastaaPoista
  6. Tiedän ja ymmärrän. Koskettava ja ihana postaus.
    Onnittelut kaikille osapuolille!

    VastaaPoista
  7. Pelkkä ajatuskin saa kyllä minutkin kyyneltämään täällä työpöydän äärellä...
    Ihanat <3

    VastaaPoista