Satunnainen kohtaaminen

”...no kirjailijan silmähän se heti tunnisti punaisesta takista että joulumaan emäntähän se sieltä on tulossa...että ostatko kivan kirjan?”

Mikä ihmeen mielipuolimagneetti minä oikein olen?

Olisin edes voinut pysähtyä kuuntelemaan, mutta oli mukamas kiire bussiin.

Ja kyllä, rakastan punaista takkiani.
Ei, en tunne olevani joulumaan emäntä.
Tavoittelen pikemminkin jotain rva Kennedyä.

Mutta minkäs sille sitten mahtaa, joulumaan emäntä on varmaan kumminkin lähempänä totuutta.
Laitoin nuorisolle iltapalaksi riisipuuroa.

Harmillista kyllä, ne eivät ole tonttuja.
Eivät syöneet kyönit sitä.

6 kommenttia:

  1. Voi joulumaan emäntä kuulostaa musta kohteliaisuudelta. Riisipuuronkin keitit ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no ilman muuta se on kohteliaisuus, osui vain vähän huonoon hetkeen kun oli muka niin kiire bussiin :)

      Poista
  2. Mullakin on punainen takki, ihan siksi kun en yhtään tykkää mustista vaatteista vaikka on mulla niitäkin. Väriä elämään!

    VastaaPoista