torstai 3. lokakuuta 2019

matikkanillitys

Tarkkaavaisimmat lukijani kukaties muistavat että ainakin yksi nuoristani on matemaattisorientoitunut.
Pöyristyttävää sinänsä, olemme yrittäneet miehissä ja naisissa harjoittaa humanistisfilosofisfilologistyhteiskuntatieteellistä aivopesua. 
Olemme arvelleet että kyse on oidipaalisesta kapinasta vanhempia kohtaan. 
Nykyisellään se opiskelee matikkaa edistyneesti, mutta käy kuulemma toisinaan yhteiskuntatieteellisen kirjastossa tekemässä kotitehtäviään.

No, siitähän minun ei siis pitänyt kirjoittaa, vaan siitä että matikalla on nykypäivänä ihan ylikorostunut asema.
Jos nimittäin lukiomatikkaa painotetaan kaikissa opiskelijavalinnoissa ylitse muiden.

Minun mielestäni se on suoraan sanottuna ääliömäistä.
En vieläkään ymmärrä edes sitä, miksi lääkärin pitäisi osata pitkää matikkaa?
Lasketaanko siellä lääkiksessä jatkuvasti jotain avaruusparaabelejä, voiko joku kertoa?
Minä henk.koht. arvostaisin avaruusparaabeliä enempi sitä, että pystyy katsomaan silmiin ja sanomaan että me saadaan sinut kuntoon tai ainakin voimaan vähän paremmin.

Vielä vähemmän ymmärrän sitä, mihin juristi tarvitsee pitkää matikkaa?
Juristin palkkio on varmaan prosenttiperusteinen, mutta prosenttilaskun salat pystyy humanistikin (jopa tämmöinen kuin minä, joka laskee aina vain sormilla) (prosenttinäppäin on vähän työläs kyllä sillä metodilla) omaksumaan reilussa tunnissa. Siihen ei ole tarvittu lukion pitkää matikkaa. Yhtään.
Juristille on varmasti enempi hyödyksi joku missä oppii ajattelemaan ja argumentoimaan.
Vaikka äikkä, noin lähtökohtaisesti.

Kielitieteilijän kohdalla pitkällä matikalla ei ole yhtään mitään käyttöä.
Tai ei ainakaan silloin ollut kun minä opiskelin.
Kielitieteen proffa nuoli räkää sormistaan, vihasi blondeja naisia ja oli avoimen sovinistisaggressiivinen mutta yhtään matemaattista kysymystä se ei koskaan kysynyt.
Eikä gerundin ja gerundiivin eron selvittämiseen ollut matemaattista kaavaa.
Voi tietysti olla että on kielitiede kehittynyt sittemmin.

Omassa arjessani ja työssäni tarvitsen plussaa, miinusta, kertoa ja jakoa sekä prosentteja.
Että ihan peruskoulupohjalta mennään. (ja kuten sanottua, lasken yhä sormilla, koska en kertakaikkiaan pysty muistamaan esim. mitä on 5+7, paitsi nyt kun olen miettinyt sitä koko tämän kirjoituksen ajan)

Jos ja kun matikalla on niin suuri merkitys ihmisen elämässä, pitäisi jatko-opiskelussa - eli lukiossa - opettaa vain yhtä matikkaa kaikille.
Ja kyllä pitäisi samassa suhteessa, yhtä paljon ja samalla vaatimustasolla, opettaa myös sellaisia oppiaineita, jotka antavat ajattelemisen ja argumentaation taitoja.

Minä olen ajatellut että lukiossa pitkä matikka on niille, jotka rakastavat sen kauneutta (tai kärsivät humanistis-yhteiskuntatieteellisestä oidipaalisesta ahdistuksesta), koska matikka sinänsä ei ole avain yhtään mihinkään sen suurempaan onneen.
Samanlaisia rakenteellisen ajattelun ituja on myös vaikkapa kieliopeissa.
Kauneutta, rytmiä, lainalaisuuksia ja säännönmukaisuuksia niissäkin.

Vedin sisäiset pultit kerran alakoulun vanhempainillassa kun yksi vanhempi ehdotti, että eiköstä vaan me kaikki yhdessä sitouduta siihen että ihan kaikki lapset tässä luokassa tekee joka päivä kaikki matikan lisätehtävät.
Teki mieleni sanoa että eiköstä vain sitouduta myös siihen että ihan kaikki lapset tässä luokassa tekevät kaikki äikän ja uskonnon (ET:n) lisätehtävät joka päivä.
Harmittaa vieläkin etten sanonut.

En halua elää yhteiskunnassa jossa kaikki on alisteista matematiikalle. Inhimilliselle hyvinvoinnille ei voi esittää matemaattista kaavaa. (toki taloudella on suuri merkitys, mutta talousmatikkakin on nykyisessä lukio-opsissa ihan kaikille yhteistä, eikä yhtään avaruusparaabelia)

Luvuilla ei voi - tai ainakaan ei pidä - määritellä inhimillillisiä kohtaamisia, ihmisarvoa, ihmisenä olemista.
Siksi minun mielestäni moni muu asia on ainakin yhtä tärkeää kuin matikka.
Jopa tärkeämpää.

Ja siksi minun mielestäni on ihan tyhmää korostaa matikan merkitystä jatko-opiskelupaikan saamisessa.







11 kommenttia:

  1. Arvaa vaan, mitä me lukiossa tässä ajatellaan... No okei, välihuomautuksena on pakko sanoa, että matematikka on tietyllä tapaa kaikkien tieteidän äiti, se opettaa loogista ajttelukykyä jne., että ei se koskaan TURHAA ole osata matikkaa. Mutta tämä nykyinen painotus jatko-opintojen kannalta on TÄYSIN JÄRJETÖN. Nyt ei-matikka-orientoituneet tulevat juristit, filosofit ja yleensäkin kaikki ei-matemaatikot tankkaa sitä, joutuvat jättämään omalle alalle (tai ylipäätään elämälle) tärkeitä aineita pois ja kokevat valtavaa stressiä ja epäonnistumisen tunteita päivittäin. Malliesimerkki jälleen kerran siitä, että joku muu, kuin opettajat pääsivät päättämään asioista... Huh, mä oikein kiihdyn aiheesta (ja ihan aiheellisesti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiihdytty, arvaa millaisia monologeja mä pidän aiheesta :D!

      Yhdestä olen eri mieltä: matikka ei ole kaikkien tieteiden äiti.
      Jos Elämäni Mieheltä kysytään, hän sanoisi luultavasti filosofia tähän kohtaan.
      Minä en ole aivan niin jyrkkä mutta näkisin kyllä että äidinkieli - siis kielitieteellisesti ajatellen - voisi kukaties olla avain loogiseen ajattelukykyyn. Kun hallitsee kielen _myös_ sen teorian tasolla, on aika pitkällä ajattelussa.

      Ihan ääliömäisesti joka tapauksessa suunniteltu tämä nykyinen jatko-opiskelujuttu.
      Resurssit kohdistuvat kaikkien kannalta väärin.
      Ja mitä tuhlausta niille, jotka oikeasti rakastavat matikkaa, istua kursseilla, joilla raahataan perässä pakon takia kielitieteilijöitä, filosofeja ja juristeja, ja mitäkaikkeasitänytonkaan.

      Poista
  2. Ihan samaa mieltä matematiikan saamasta kohtuuttomasta painoarvosta. Meidän lukiolainen ei tiedä vielä, mitä hän haluaa isona tehdä, joten varmuuden vuoksi on raadettava pitkää matikkaa, jotta joskus pääsee johonkin opiskelemaan, kun matikasta saa pisteitä. Tästä seurasi mm. että hän lopetti yläkoulussa innolla aloitetun espanjan lukion ensimmäiseen kurssiin, kun lukujärjestykseen ei mahdu ja tulee liian raskasta, koska matikka. Yleisemminkin olen seurannut pöyristyneenä lukion nykymeininkiä: Yleissivistävyydestä ei ole juuri mitään jäljellä, kun keskitytään ensimmäisestä jaksosta alkaen opiskelemaan vain niitä aineita, joita aiotaan kirjoittaa, ja loput vedetään läpi löysin rantein, että riittää aikaa ja energiaa niihin kirjoitettaviin ja mahdollisesti myös harrastuksiin ja muuhun elämään... Huh huh. Mihin yhteiskunnan yleiseen tyhmistymiseen ja maailmankatsomuksen yksipuolistumiseen tämä vielä johtaa??

    VastaaPoista
  3. Teknologiateollisuudesta ja -perheestä moikka!

    Noin kärjistetysti minusta lukion tärkeimmät aineet ovat matematiikka, äidinkieli ja englanti (ja tässä järjestyksessä), muu on mukavasti yleissivistävää :) Kaikilla pitäisi olla noissa aineissa riittävän hyvät valmiudet, jotta selviää tulevaisuuden työmarkkinoilla. Noiden päälle sitten valitaan niitä omia kiinnostuksen kohteita oli se sitten historiaa, filosofiaa, espanjaa tai terveystietoa.

    Minä käytän lukion matematiikasta todennäköisyyslaskentaa viikoittain ja ilmeisesti nykyisen lukion opetukseen sisältyvää tilastomatematiikkaa vähintään kuukausittain. En ole siis opiskellut pitkää matematiikka mitenkään turhaan, vaikka en sitä tehnyt pelkästä opiskelun ilosta (tein sen puhtaasti jatko-opintojen takia, että matikan puute ei rajoittaisi valintoja). Teknisillä aloilla on paljon ihmisiä, jotka soveltavat matematiikkaa työssään jatkuvasti. Teen ihan käytännönläheistä työtä ja päätuotokseni ovat power point kalvoja ja silti tarvitsen matematiikkaa. Me tarvitsemme tulevaisuudessakin perus silta-, kone-, rakennusinsinöörejä, riskimatemaatikkoja, vakuutusmatemaatikkoja puhumattakaan tekoälyalgoritmien tekijöistä. Älyttömän moni asia tässä teknistyneessä maailmassa nojaa johonkin matemaattiseen malliin!

    Minusta yksi lukion tehtävistä on varmistaa, että riittävällä määrällä opiskelijoita on valmiudet noihin opintoihin sekä valmiudet siihen, että opiskelijat osaavat perusmatematiikka jota edelleenkin tarvitaan monessa ammatissa. Haluaisitko sinä sairaanhoitajan, joka ei meinaa millään päästä läpi lääkekokeestaan, koska ei osaa laskea annostelua? Minä en!

    Tällä hetkellä matematiikan osaamistaso on laskenut niin, että tekniset korkeakoulut järjestävät hurjan määrän kursseja, joilla nostetaan opiskelijoiden osaamistaso riittävän hyväksi. Myös lukiot järjestävät kursseja, joilla nostetaan peruskoulun osaamistasoa.

    VastaaPoista
  4. Olen siis iloinen ja tyytyväinen siihen, että matematiikan painotusta ja arvostusta nostetaan. Vastaavasti olen aivan kypsä siihen, että peruskouluissa on alennuttu siihen, että osa oppilaista ei osaa ratkaista yhden muuttujan yhtälöä tai eivät ymmärrä negatiivisia lukuja.

    Joudun kuitenkin myöntämään, että kuvailemasi matematiikan arvostus on mennyt vähän liian pitkälle, jos matematiikka ohjaa opiskelijavalintoja myös esim. kieliä tai oikeustiedettä opiskelemaan pyrkivien osalta. On aloja, joissa riittää normaalit matemaattiset perusvalmiudet ja sitten on paljon aloja, joissa tarvitaan enemmän matemaattisia taitoja. Matemaattisia taitoja tarvitaan yllättävän monessa paikassa.

    Silloin kun opiskelin niin, tilastotieteenlaitos järjesti erillistä kurssipakettia psykologian opiskelijoille, joissa opetettiin kaikki tilastomatematiikasta, mitä psykologin pitää ymmärtää. Ihan alkeista lähtien. Minä olen istunut kyseisessä opinahjossa perusopintojen ohella lääketieteellisen tilastomatematiikan kursseilla. Tästä lääkäriin. Lääkäri tarvitsee erityisesti tilastomatemaattisia taitoja, niitä käytetään tulosten tulkintaan ja hoitovasteen seuraamiseen. Lisäksi lääkäri tarvitsee todennäköisyyslaskentaa. Diagnoosia lähdetään usein hakemaan ihan todennäköisyyslaskennan perusteella niitä tilastoja hyödyntäen. Ihmisen elimistön toiminnan ymmärtäminen vaatii biologian lisäksi myös perusfysiikkaa. Monissa erikoislääkärin töissä avaruudellinen hahmottaminen on erittäin tärkeää. Läärille sosiaaliset taidot ovat myös erittäin tärkeät ja ainakin takavuosien oppilasvalinnat eivät ole osanneet noita valmiuksia mitata riittävän hyvin.

    Minua on opinnoissani piinattu matematiikalla sivuaineen cumun verran ja sen lisäksi omissa opinnoissani aika runsaahkolla matemaattisella mallintamisella. Matikan opinnot kasvattivat lähinnä sosiaalisia taitoja ja kekseliäisyyttä, kun piti porukalla jotenkin yrittää luovia kursseista lävitse. Varsinaisissa opinnoissani opettelemani mallintamistavat ovat olleet yllättävän hyödyllisiä. Meikä osaa tehdä kaikesta tilakoneita ja päätöspuut ovat ihan normikauraa. Väitän, että ilman näitä opintoja, looginen päättelykykyni olisi jäänyt kauas nykytasostaan.

    Minun toiveeni on aina, että erityisesti äidit kannustaisivat tyttöjään pärjäämään matematiikassa! Sitä tarvitaan monella alalla ja se avaa ovia moniin opiskelupaikkoihin. Erityisesti - tervetuloa tytöt teknologia-alalle!

    PS. Tarvittaessa voin pitää tyttärillesi matematiikkakannustuspuheita ;)

    VastaaPoista
  5. Ihan kertaa kävi niin, että kommentti ei mahtunut kerralla postattavaksi :D

    VastaaPoista
  6. :D

    minusta äikkä on tärkein.
    Tarkistin teiniltä kurssimäärät: pakollista äikkää 6 kurssia. Lyhyttä matikkaa 6. Pitkää muistaakseni 12. Epäsuhta jatko-opintoja ajatellen.
    Entistä voimakkaammin olen sitä mieltä, että jos (kun?) matikka on niin olennaisen tärkeää, ei pidä päästä syntymään tilannetta, jossa joku vahingossa maalaa itsensä nurkkaan.
    Siksi jatkoon pyrittäessä pitäisi painotuksen olla sellaisella arvosanalla, jonka kaikki voivat saada. Pois siis erillinen pitkä matikka (tai lyhyt), ja tilalle riittävän laaja ja selkeä kaikille yhteinen matikka.
    Matikoinnista kiinnostuneet voivat poimia lisää matikkaa, mutta sellaisessa muodossa, ettei se automaattisesti anna lisäpisteitä jatko-opintoihin hakeuduttaessa. Se, että painopiste jatko-opintokelpoisuutta kalasteltaessa on nimenomaan pitkän matikan arvosanalla, johtaa ensinnäkin siihen, että kursseilla istuu motivoitumattomia ja hitaammin oppivia opiskelijoita, vain "koska on pakko". Se johtaa tason heikentymiseen, eikä todennäköisesti nosta arvostusta. Tämä vaade ei myöskään helpota sisäänpääsyä eikä lyhennä opiskeluaikaa, koska opiskelijalle tulee tarve korottaa, korottaa ja korottaa arvosanojaan.

    Kannatan itse vahvasti erilaisia soveltuvuus- ja pääsykoekarsintoja. Olennaista ei ole se, millaisin arvosanoin tulevaan opinahjoon haetaan, vaan siitä että on alalle sopiva ja motivoitunut. Osa meistä herää hitaammin oivaltamaan, mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Jos tietää etukäteen lääkärin, open ja juristin, voi ollakin iloinen yllätys että vaikkapa filosofoinnillakin voi leipänsä tienata. SIksi pitää voida tutustua mahdollisimman moniin oppiaineisiin, laajalti ja kiinnostavasti.

    Kuten itsekin sanoit, matikkaa tarvitaan monella alalla. Mutta vasta luultavasti silloin kun on sisällä oman alan oppilaitoksessa, on toivottavasti riittävän kypsä ja motivoitunut oppimaan juuri sen oman alan kannalta olennaista matikkaa.
    On vaikea kuvitella että peruskoulupohjalta vaikka lähihoitajaksi ponnisteleva pystyisi kasi- tai ysiluokalla ottamaan vastaan (yhtään mitään) opetusta vaikka sitä kuinka perusteltaisiin sillä että "tästä on hyötyä sitten joskus" (vrt. omat lapset tai vaikka yleisesti pakkoruotsi) Kun sitten siellä opinahjossa ihan konkreettisesti katsotaan mikä vaikutus juuri tällä laskutoimituksella (tai vaikka kielitaidolla) on tässä minun omassa työssäni, on oppiminenkin toivottavasti helpompaa.

    Äidinkielentaidot puolestaan ovat avain tällä hetkellä kaiken tiedon lähteille: vain sille pohjalle rakennetaan uskottavaa tutkimusta tai tulevaisuutta. Lähdekritiikin oppiminen lienee tällä hetkellä aivan olennaisen tärkeää.

    Lukion on tarkoitus olla yleissivistävä oppilaitos ja tässä iässä, jossa lukiota käydään, tehdään vasta hyvin hauraita ja alustavia suunnitelmia tulevaisuuteen. Juuri tässä iässä pitää voida opiskella kaikenlaisia asioita. Osaa vain siksi, että se sattuu olemaan kiinnostavaa. Jos matikka vie vuoden kurssitarjonnasta noin suuren osan, ei aikatauluun enää mahdu mitään muuta.
    Reaali- ja luonnontiedeaineet toki ovat sellaisia joita voi tutkia omasta mielenkiinnostaankin ja vielä aikuisena, mutta ilman niitä sivistyksemme jää kovin ontoksi. Ne eivät voi olla "muuta kivaa" matikan lisäksi jos aikaa jää.

    VastaaPoista
  7. Omista nuoristani yksi rakastaa matikkaa (myös fysiikkaa). Siis todella rakastaa. Hän näkee siinä kauneutta, huumoria, rytmiikkaa, jota minä en kykene näkemään. Mikään superlahjakas hän tuskin on, mutta uuttera.

    Toisella on luki- ja luultavasti myös matikkahäiriö. Hän ihan oikeasti laskee edelleen sormin, ja jonkin erittäin monimutkaisen itse kehittämänsä systeemin avulla (alakoulun ope yritti hahmottaa sitä, ei kyennyt). Hän on luultavasti lapsista matemaattisesti lahjakkain, hänellä on avaruudellista hahmottamiskykyä ja puolison mukaan hän pelaa shakkia äärettömän hyvin. Hän itse ei koe ymmärtävänsä, osaavansa eikä mikään matikka missään muodossa häntä kiinnosta. Ei, koska sen pintataso - se ihan mekaaninen laskeminen, on ilmeisen työlästä. Koska kirjoituksissa on tehtävä valinta kielen ja matikan välillä, hän valitsee (lyhyen) matikan.

    Nuorimmainen on jotain näiden kahden väliltä. Hänellä oli mahdollisuus valita jo yläkoulussa ylimääräistä matikkaa, ja hän opiskelee sitä, koska (kahdesta muusta vastaavassa iässä poiketen) hänellä on päämäärä. (lääkis!)
    Hänelle matikka ei ole - kuten veljelleen - rakkauden kohde, hänelle se on väline.

    Minä olen lähinnä keskimmäistä lasta. En hahmota matikkaa - en aina edes niitä peruslaskutoimituksia) - mutta aavistan, että siinä voisi olla jotain todella kaunista ja ihmeellistä, joka saattaisi tuoda ihmiselle suurta mielihyvää.
    Lukiossa opettelin ulkoa. Se ei koskaan ole hedelmällinen tapa oppia asioita, mutta matikan voi läpäistä kiitettävästi vain opettelemalla asioita ulkoa, ymmärtämättä mitä on opetellut.

    VastaaPoista
  8. niin ja kiitos kannustustarjouksesta :)

    Minä kannustan lapsiani tekemään kaikkea sellaista mikä kiinnostaa.
    Sekä peruskoulun valinnaisten että kokonaan sen jälkeen jatko-opintojen valinnoissa olen antanut nuorisolle vapaat kädet.
    Valitset juuri sitä mitä haluat. Kaikkea voi jos oikein kovasti haluaa, oppia myöhemminkin.

    VastaaPoista
  9. Marika, kiitos kun sanallistit postauksessa ja kommenteissasi kaiken, mitä minä tästä asiasta ajattelen.

    Sen lisäksi ajattelen, että onneksi omat lapseni ovat kaikki paremmin matikkaorientoituneita kuin minä, jolla on ala-asteelta asti ollut kai jonkinlainen numerosokeus, hahmotusvaikeus, motin puute ja asennevamma. Kaikin keinoin olen tukenut omien lasteni oivaltamisen iloa matematiikan äärennä. EVVK-asenne matematiikkaan ei ole jotain, minkä haluaisin heille periyttää.

    Itse tarvitsen nykyisessä asiantuntijatyössäni lähinnä plus-, miinus-, kerto-, jako- ja prosenttilaskuja. Alakoululaisen taidoilla pärjäilen.

    Se, mistä onneksi tajusin jo lukiossa ja viimeistään yliopistossa kiinnostua, ovat tilastotieteen ja todennäköisyyslaskennan perusperiaatteet, logiikka ja kansantaloustiede. Kuutosen lyhyellä matikallani sinnittelin itselleni kansantaloustieteen appron ihan vain siksi, että jos haluaa olla kelpo yhteiskuntatieteilijä, on pakko ymmärtää myös taloutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos!
      TIlastomatikkaan perehtyminen voisi tehdä hyvää minullekin. Todennäköisyyksistä en ole ihan varma.

      Poista