pyhiinvaelluksella kotinurkissa

Joskus ihmisen tekee mieli kokeilla kaikenlaista. 

En ole retkeilijä, mutta vaeltelija kyllä.

Turun Tuomiokirkolta lähtee suunnilleen neljänkymmenen kilometrin mittainen Jaakontien vaellusreitti kohti Rymättylän Pyhän Jakobin kirkkoa.

Pakkasin pikkureppuun pikkusimpukan, pikkueväät ja lähdin pikkuvaellukselle: teki mieleni kulkea naapurikaupunkiin Raisioon, noin neljännes koko pätkästä.
Ihan vain koemielessä.
Tunnustellen, mitä kroppa moiseen sanoo.

Sää oli upea: aurinkoinen, ei liian lämmin, ei liian tuulinen.
Melkein keväinen, mutta ei ihan.

lähtöselfie: isolla kirkolla

Vähän jännitti, löydänkö reitille ensinkään, mutta melkein heti kirkon kulmalta löytyi ensimmäinen simpukka.
Reittikuvauksen olin löytänyt netistä, karttaa en katsellut etukäteen. Enkä reittikuvaustakaan kovin tarkasti, pelkäsin että tulee ramppikuume.

ensimmäinen löytämäni simpukka

Simpukoita ja reittikuvausta seuraten kävelin leppoisasti: muutamissa kohden reittiä teiden nimissä oli pientä horjuntaa, mutta pääosin reitti oli selkeästi merkitty ja mukava kulkea.

Kaupungista löytyi paikkoja joista en ollut tiennytkään. 

Ojanpiennarpolkua, sokkeloista puutaloaluetta, vain äänenkantaman päässä jostain suuremmasta tiestä.

Paikoin kuljettiin ihan kaupunkimaisemissa, paikoin leppoisaa varsinaissuomalaista kumpuilevaa joen vartta seuraillen.

Katselin maisemaa, kuuntelin iltapäivän ääniä, lintuja, autoja, ihmisiä.

mininreppu, minisimpukka ja minieväät

Minievästauon pidin, vaikka ei oikeastaan ollut edes nälkä.

Mutta pitäähän vaelluksella evästellä, se on selvä.

Muutama siemaus kahvia ja eväsleipä, vettä - ja matkaan ennen kuin kylmä ehtii iholle asti.

sielunmaisemaa: varsinaissuomalaista jokinotkoa naapurikaupungissa

Aivan loppumetreillä joko reittimerkinnässä tai minun ymmärryksessäni oli jotain väljyyttä ja kadotin itseni. Ajauduin jollekin työmaalle ja putosin pois reittikuvauksesta, mutta olin sentään henkisesti kartalla ja oikeaan suuntaan menossa. (se jos mikä on harvinaista, pystyn eksymään jopa suoralla, tutulla tiellä. Ja asunnossa sisällä. en tosin omassa kodissa, sentään) 

En yrittänyt enää löytää takaisin jokivarteen, vaan kuljin perille isompaa tietä seuraillen. (yksi arveluttava työmaa-aidan ylitys päivässä riittää!)

eksyin kartalta: löysin kosken

Raision kirkko

etappiselfie: päivän tavoite saavutettu ja neljännes koko reitistä kuljettu

Matkaa reittiselostuksen mukaan tuli vähän vajaat kymmenen kilometriä, puhelimen askelmittarin mukaan vajaat kahdeksan (käsittämättömän epäluotettava kapistus!)

Katselin vähän seuraavan taipaleen alkua (Raisiosta Naantaliin) ja hetken leikittelin ajatuksella jatkaa samoin tein (tai kahvikupillisen jälkeen) matkaa. 

Minulla ei kuitenkaan ollut ihan selvää visiota siitä, millaista reittiä matka olisi jatkunut, ja kotiinpaluu epäilytti vähän: löydänkö bussireitille - ja millä tiheydellä bussit sunnuntaina sen reitin varrelta liikennöivät - vai liikennöivätkö ensinkään. (Raisiosta laskeskelin jaksavani hätätilassa kävellä sivistyksen pariin, parikymmentä kilometriä Naantalista takaisin kotikaupunkiin olisi ehdottomasti ollut liikaa).

Seuraava tavoite on testikävellä Raisio - Naantali -väli: lähtöpisteeksi aion ottaa Raision kirkon.

Kroppa kesti, mitä nyt polvi vähän kommentoi jälkikäteen.

Niska ei ottanut pikkurepusta kovin pahasti niskoillensa, eikä muitakaan vaurioita ole havaittavissa.

Mikään laajamittainen pyhä käyskentely ei tällä hetkellä ole suunnitelmissani tai tavoitteenani, mutta tämän reitin kyllä kuljen. 

Kunhan ensin olen vähän harjoitellut.