kuukauden luetut

Maaliskuu oli sekava lukukuu: kaipasin lohtulukemista paljon, toisaalta luin pari todellista helmeä.
Kuun puolivälissä siirryin bussista fillariin, bussilukemiset jäivät siis kokonaan pois. Karanteenielämä hämmensi aluksi, en oikein päässyt kotonakaan lukemisessa vauhtiin.

Kuukauden suositukset:
Jos saat käsiksi, lue ainakin: Heidi Mäkinen - Ei saa elvyyttää ja Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa.
Ja jos kaipaat ihan vain jotain kepeää, lue Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja - ihana satu!

Kaikki luetut käänteisjärjestyksessä:

Sari Luhtanen: Murusia. Aloitin tämän kirjan bussikaudella työmatkalukemisena, luin pieniä pätkiä öisin kun valvoin murehtimassa. Sitten alkoi pyöräkausi ja bussilukeminen jäi, e-laina vanheni ja ajattelin jättää koko kirjan kesken. Kun sitten tuli tieto, että kirjastot suljetaan, kävin hakemassa kasan kepeää lohtulukemista: otin myös tämän puoleksi lukemani suloisen tarinan. Ystävykset Emmi ja Lili kokkaavat yhdessä, kumpikin kokee elämässään tyhjyyttä ja onttoutta, jota yrittävät tahoillaan täyttää sisustamalla, kokkaamalla, etsimällä uusia suuntia. Suloinen höttö, täydellisen sopiva viikonlopuihin, iltoihin jolloin vähän ahdistaa ja öihin jolloin uni ei tule. Lainasin Luhtasen muitakin kirjoja, niihin kohdistuvat terapiaodotukset ovat kovat. E- ja perinteinen käyttöliittymä. Jotain katosi välistä kun siirryin lukutavasta toiseen, mutta tarinan kulkua se ei haitannut.

Donna Leon: Ansionsa mukaan. Viikonlopun välipalakirja, ja keväinen seikkailu Venetsiassa. Kirjaston kokoelmista on kadonnut kirjoja ja osasta kirjoja on viety arvokkaita kuvasivuja. Komisario Brunetti selvittelee asiaa. Tuikitarpeellinen hyvänmielen viikonloppukirja, jonka nappasin sattumalta e-kirjastosta. 

A.J Jacobs: Raamatullinen vuosi. Ensimmäisiä lukemiani realityproosaopuksia, ja aivan ehdoton suosikkini. Jacobs kirjoittaa sarkastisesti, humoristisesti, piikikkäästi ja pistää itsensä toden teolla likoon. Tämän kokeiluvuoden tarkoituksena on elää mahdollisimman kirjaimellisesti Raamatun mukaan. Parta kasvaa, rukoileminen tuntuu kummalliselta ja Raamatusta löytyy tusinoittain käskyjä, joita noudattaa vain jokin pieni marginaalinen ryhmä. Suosittelen myös muita Jacobsin kirjoja, jos satut käsiisi saamaan. Viimeinen kirja jonka paniikkireaktiona kävin kirjastosta hamstraamassa ennen koronasulun alkua, ja ensimmäinen jonka kasastani luin, hyvänmielen kirja.

Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja. Todellinen hyvänmielen kirja! Tässä ei tapahdu mitään kamalaa, odottamatonta tai pelottavaa - silkkaa eskapistista hattaraa. Nina irtisanotaan rakkaasta työstään kirjastonhoitajana, mutta ei hätiä mitiä: hän perustaa puolirämään pakettiautoon oman liikkuvan kirjakauppansa ja muuttaa Skotlannin ylämaille pikkuriikkiseen kylään myymään kirjoja. Kirjassa vietetään puolipakanallista juhannusjuhlaa, kätilöidään karitsoja ja rakastutaan minkä ehditään. Herttainen hengähdystauko arkeen. Vaikka hyvässä chicklitissä pitäisi mielestäni olla myös jotain sanomaa, on tällaisille satukirjoillekin aikuisessa elämässä välillä tarvetta.

Charla Muller: Unohtumaton syntymäpäivälahja. Realityproosaa - Charla antaa miehelleen nelikymppislahjaksi lupauksen seksistä vuoden ajan jokaisena päivänä. Sympaattinen kirja. Amerikkalaisen häveliäs ("lahja" /"harjoitamme läheisyyttä"), eikä kirjallisilta ansioiltaan mikään suurteos. Tarinan ydin on lopultakin parisuhteessa, asioissa jotka vaikuttavat parisuhteeseen ja ihmisen elämään. Ihan kiva välipala.

Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa. Kirkas, kaunis tarina siitä, kuinka ääneenlausumattomat toiveet, odotukset, tunteet ja toisaalta lausumatta jäävät rakkauden- ja arvostuksen osoitukset kaivavat ihmissuhteiden välille kuilun. Tarina siitä, jossa yksi ihminen muistaa sen kuinka hän palasi takaisin ja toinen kokee saman siten että toinen osapuoli lähti pois. Kohtuuttomalta tuntuvista odotuksista, hirvittävästä rakkaudennälästä. Surullinen, koskettava kaunis tarina kahden kulttuurin perheestä. Perheen keskimmäinen lapsi katoaa ja löytyy hukkuneena: kuka on syyllinen - tai mikä? Tarina keriytyy hiljalleen auki takaumien, muistelujen ja keskeneräisyyden kautta. Löytyi blogisuosituksen perusteella, olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta parin ensimmäisen sivun jälkeen en kyennyt laskemaan käsistäni. Ilmava, hengittävä, herkkä.

Anneli Vehkoo: Rakkausturistit. Minämuotoinen (autofiktiivinen??) tarina keski-ikäisen naisen elämästä: kun mies lähtee nuoremman matkaan ja perustaa uuden perheen, kun tytär muuttaa kotoa - mitä jää jäljelle? Jää ankea yksiö Pariisissa, jonne päähenkilö pakenee elämäänsä, kaipuu varattuun mieheen (sekä entiseen puolisoon että uuteen rakastettuun), kateus tyttären elämänilosta. Surumielinen, sujuvasanainen omakustanne, bussilukemisena. Löytyi e-kirjastosta kun etsin mitä tahansa luettavaa. E-kirja.

Heidi Mäkinen: Ei saa elvyttää. Synkeän hauska, hetkittäin makaaberi, vanhuuden ja kuoleman ympärillä kiertävä mainio tarina ikälopusta Aurista - hammaslääkäri-professori emerita - joka haluaa kuolla. Keski-ikäänsä kipuileva tytär ("vain terveyskeskuslääkäri") haluaa pitää äitinsä hengissä, elää kunnollisesti ja sietää työuupumusta. Auri tutustuu nuoreen Nataliaan, ja päättää tilata kuolinapua häneltä. Natalia puolestaan päättää kupata vanhaa rouvaa urakalla. Ystävyyssuhteessa kumpainenkin yrittää hyötyä toisesta, omalla omituisella tavallaan. Pidin kirjan lakonisesta kielestä, kieroutuneesta Aurista ja tarinan synkeästä huumorista. (muutamaa kohtaa ei olisi kannattanut lukea aamukahvin äärellä). Kirjasta on vaikea sanoa oikeastaan yhtään enempää pilaamatta tarinaa. Eukkolit (seniorlit?) on uusi chicklit, ihan selvästi. Jo nyt uskallan veikata, että nousee yhdeksi vuoden parhaista lukukokemuksista. (tiedän lukeneeni saman kirjailijan Ei saa mennä ulos saunaiholla, mutta en löydä siitä mitään muistiinpanoa itseltäni.)

 Donna Leon: Anteeksiannon houkutus. Olen lukenut tämän hiukan toista vuotta sitten alkuperäiskielellä. Sympaattinen perustarina, ei kovin kammottavaa rikosta, jonkin verran (mutta ei tarpeeksi!) hyvää ruokaa, juomaa ja Venetsiaa - ja mitä ihmettä Signorina Elettra häärää? Ihana päiväretki kuitenkin Venetsiaan. Luin bussissa matkalla Helsinkiin ja takaisin kotiin. Totaalinen pako arjesta, teki hyvää sielulle!

Tuija Lehtinen: Tornin naakat. Tuija Lehtisen dekkarisarjaa: Erja Repo on eläkkeellä oleva rapsakka (=kärttyisä) poliisinainen joka tuntuu kompastuvan kaikenmoisiin rikoksiin melkein kotiovellaan. Lomalla Ateenassa tapahtuu onnettomuus, jota Erja epäilee rikokseksi, jäljet johtavat sylttytehtaalle eli omaan asuintaloon jonka oudot seniorit ovat kytkyissä rikokseen. En oikein lämmennyt tälle tarinalle. (enkä aiemmillekaan Repo-stooreille) E-kirja bussissa lukemisena.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Koko vuoden luetut