Taloudellisuuspostaus: budjetin suunnittelu

Kävin pitkästä aikaa paperilla läpi finanssitilanteen.

Tavoitteenani on ottaa finanssimaailma hetkeksi tarkempaan seurantaan niin, että näen, mistä kuukauden menot oikeastaan koostuvat.

Elämässä kun on tällä hetkellä vireillään kaikenlaisia talouteen vaikuttavia muutoksia.

Meillä on YYA-linjaus: meillä on kummallakin omat tulot, omat menot ja omat tilit.

Minä teen vajaata työviikkoa (30h/vko) ja tuloni ovat senmukaiset. 

Lehtori maksaa kaiken asumiseen liittyvän, minä vastaan elämisestä. 

Lehtori vastaa suurista hankinnoista ja isoista investoinneista ja jyvittää minulle osan elämiskuluista. 

Minä pidän huolta arjesta, siitä, että nuoriso pysyy vaatteissa, ruuissa ja puhelimissa.

Välittömästi talouteen vaikuttavia muutoksia

Nuorimmainen aloittaa lukion, kuluja tulee enemmän ja viimeinen lapsilisä joulukuussa.

Keskimmäinen lähtee opiskelemaan Vähän Hornantuutista Vasemmalle, maksullisiin opintoihin.

Talouskulut kukaties pienenevät mutta kaukoasujan kuluista ei kokonaisuudessaan ole mitään käsitystä.

Meillä on opintopoliittinen linjaus ja näkemys: tuemme kaikin mahdollisin keinoin nuortemme opiskeluja. 

Kun tarkastelin omaa budjettiani, aloitin juuri näistä tosiasioista. 

Omat tuloni.

Kiinteät kulut ja normaalit elämisen kulut.

Toistaiseksi tuntemattomat keskimmäisen opintoihin liittyvät sivukulut. 

Tältä pohdiskeluni näytti:

Omillaan asuvasta esikoisesta ei ole muita kuluja kuin naurettavan halpa puhelinliittymä. 
Ei uutta budjetoinnin tarvetta. 

Kustannamme keskimmäisen opintovuoden siellä Vähän Hornantuutista Vasemmalla. 
Lehtori vastaa opintomaksuista, koska se on sarjaa iso investointi.

Toivon ja oletan että nuori saa opintotukea, ja se toivottavasti kattaa liikkumiskulut kotikulmille sekä nuoren omat kulut siellä kaukana kotoa. Asumiseen ja opintoihin ne pennoset eivät riitä.

Toistaiseksi olen ilmoittanut nuorelle, että en maksa kuukausirahaa, jos hän on opintotukikelpoinen.

Minun on kuitenkin mentaalitasolla budjetoitava mahdollisia matkakuluja kaukaa kotiin ja kotoa kauas - jos opintotukea ei saakaan, se ei riitäkään, tai jos tauti iskee.

Käytännön tasolla en huomioi Hornantuutti-kuluja toistaiseksi omassa budjetissani.

Ja toivon totisesti että Hornantuutti tuo säästöä jokapäiväisen arjen talousmenoihin. 

Jos ei muussa, niin maitolitrojen, vessapaperin ja kaurahiutaleiden määrässä.
Kun kuukausiraha jää pois ja ruokatalous kevenee, tulee plussaa budjettiin. 

Mentaalitasolla katevaraus liikkumiskuluihin.

Kustannamme ilman muuta lukionuoren kulut.

Tietokone on iso investointi, siis Lehtorin heiniä.
Koska lukiokirjoista merkittävä osa löytyi kotimme mystisestä koulukirjavarastosta keskimmäisen jäljiltä, keveni budjettisuunnitelmani lukiolaisen osalta huomattavasti. 

Olin arvioinut koulukirjojen osuudeksi reilun 100€ /kk. 

Nyt riittää kun siirrän jemmatilille kuukausittain pienen summan koulukirjoja varten.
Kirjakuluihin katevaraus. Ei varsinaisesti uutta budjetoinnin tarvetta, koska kirjamenoja on ollut jo viisi vuotta putkeen.

Kävin nuoren kanssa kuukausirahaneuvottelun: sovimme kuukausirahan merkittävästä korotuksesta, ja samalla siitä, että nuori vastaa itsenäisesti jatkossa suuremmasta osasta omia menojaan.

Tähän asti kuukausiraha on ollut todella pieni lähinnä nimellinen hömpöttelyraha, ja olen korvannut nuorisolle kuitteja vastaan -tyylillä esim. koulun jälkeen ennen harrastuksia syömiset ja muut vastaavat kouluun ja harrastuksiin liittyvät kuluerät. 

Nyt sovimme että maksan suurempaa kuukausirahaa ja nuori vastaa välipaloistaan  ja muista samantyylisistä arkimenoistaan (lähinnä mankkaa ja karkkia) itse.
Pieni miinus budjetiin, mutta käytännössä menee plus/miinus nollaan kun huomioidaan säästö keskimmäisen kuukausirahassa.

Oletan että yhtä pienempi syöjien määrä yhdistettynä tarmokkaaseen ruokalistasuunnitteluun tuottaa arkimenoissa säästöä.

Plussaa tai ainakin liikkumavaraa budjetissa.

Yleisellä tasolla hoidan mahdollisimman monet omat kiinteät kuluni pois heti.

Siksi palkkapäivä on henkisesti pyörremyrsky: raha pakenee tililtäni kohisten.

Palkkapäivänä katoaa automaattisesti sovittu summa rahastoon ja säästöön. 

Maksan nuorison kuukausirahat.

Liiton jäsenmaksun.

Maksan mahdollisimman paljon ja yleensä kokonaan pois luottotilin kertymää jos sellaista on. 

Nyt päätin huomoida heti myös bussikortit ja puhelimet - siirrän rahaa jemmatilille odottamaan tai lataan bussikortit jo palkkapäivänä. 

Päätin myös jatkossa merkitä pienen summan jemmatilille kampaajakäynteihin ja vastaaviin juttuihin, joita en ole aiemmin osannut ajatella kiinteinä kuluina.

Tsuih-tsuih-tsuih. 

Rahanmenoa ei voi estää.

Kiinteiden kulujen jälkeisen summan jaan laskennallisella 30 päivällä: päiväbudjetti.

Ja kerron seitsemällä: viikkobudjetti.

Sillä sitten mennään.

*

Sellaista olen pohdiskellut, olisiko käteisen rahan käyttely konkreettisempaa?

Olen jo pitkään iloisesti höylännyt korttia, enkä käytä käteistä oikeastaan ollenkaan, mutta olisinko tarkkaavaisempi käteisen rahan käytössä?

Ei sen puoleen, ei minulla kortinkaan kanssa ole mitään ylilyöntejä tapahtunut, mutta suhtautuisinko eri tavalla jos raha olisi konkreettisesti kädessä? 

Vai olisinko leväperäisempi? 

Kortti vai käteinen - mikä on oma filosofiasi?

Päivitätkö budjettisi säännöllisesti vai elätkö fiiliksen mukaan?

*

ajastettu postaus