Marraskuun luetut

Meinasin aloittaa tämän postauksen natisemalla, etten ole lukenut oikein mitään, enkä ainakaan mitään hyvää, ja vali-vali-vali.

Itse asiassa marraskuu on ollut todella hyvä lukukuukausi, luin pelkkiä hyviä, lämpimiä, hymyilyttäviä hyvänmielen kirjoja.

Suositukset: Missy Carmichaelin rakkaustarina ja Perhesiteitä. Lempeää, hempeää hömpettä marraskuun pimeyteen! Ja Tuija Lehtinenkin oli toimiva, pitkästä aikaa.

Ja Kankimäki toimii aina, varsinkin kun tuntuu ettei ole mitään luettavaa.

  Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Ultimaattinen lohtu- ja inspiraatiokirja; en kertakaikkiaan löytänyt mitään luettavaa kotoa kirjastokasasta, en kirjahyllystä enkä edes kirjastostakaan, päädyin Asioihin. Estetiikka, kirjoittamisprosessin näkyvyys, kerronta, muistikirjat, ihmiset, ihmisten samankaltaisuus ajasta riippumatta - kaikki nämä huojensivat koronakiristynyttä mieltä. Seuraavaksi kai Yönaiset? 

Anna Rimpelä: Valituspalat. Standup-koomikkojen kokoomateos suomalaisista valitusaiheista. Hykerryttävä mielensäpahoittamiskirja, juuri sopivanmittaisia purnauksia bussissa luettavaksi. Oivallinen välipala. E-kirja.

 Ulla Rauramo: Ruis. Suomalaisten salainen ase. Opiskelukirja. Kurssin tehtävänä on kirjottaa tieteellisentapainen essee vapaavalintaisesta aiheesta. Yritän kirjoittaa leivästä ja leipomisesta. Piti hankkia vähän taustatietoa.

 Emilia Karjula: Kurinalaisuutta ja kuvittelua. Näkökulmia luovaan tietokirjoittamiseen. Opiskelukirja, artikkelikokoelma. Mielenkiintoisia näkökulmia tietokirjoittamiseen, se olisi luultavasti oma lajini.

 Donald E. Westlake: Käytös hyvä kymmenen. Kirjaston kirjojen pinossa ei muka ollut mitään luettavaa, joten päädyin välipalaksi kepeään veijaritarinaan omasta kirjahyllystä. Westlaken kertomuksissa seikkaileva John Dortmunderin rikollisjoukkio on pääosassa tässäkin tarinassa, jossa rytmiryhmä joutuu pelastamaan nunnaa kovasti Trumpia muistuttavan liikemiehen omistamasta supervartioidusta tornitalosta. Letkeä veijaritarina on nopealukuinen, elokuvamainen ja hauska, nämä rikolliset eivät halua pahaa kenellekään, ja tarinan käänteet ovat sen mukaisia. Suosikkikohdassani pohditaan, mitä kaikkia fobioita voi iskeä ihmiseen, joka joutuu ahtautumaan tiskikoneeseen. 

 Beth Morrey: Missy Carmichaelin rakkaustarina. Missy - Millicent - eläää tyhjäksi jääneessä suuressa talossaan yksin, päivät ovat toistensa kaltaisia, viinipullo houkuttelee. Satunnainen kohtaaminen tuo yhtäkkiä hänen elämäänsä ihmisiä, tapahtumia, eläimiä. Samalla kun Missyn elämä laajenee ulospäin, Missy muistelee menneitä vuosia lapsuudesta nykyiseen vanhuuteen asti. Missyn elämää leimaa puhumattomuus, asioista kertomatta jättäminen, tärkeiden asioiden sivuuttaminen, olettaminen: ja se on tehnyt hänestä yksinäisen ja epäluuloisen. Lempeä, suloinen ja itselleen uskollinen (ihan kaikkea ei kerrota!) tarina, hyvänmielen kirja. Lukusuositus ystävältä.

 Judy Leigh: Suurenmoinen irtiotto. Leskeksi jäänyt Evie on muuttanut hoivakotiin ja kokee näivettyvänsä vanhussäilyttämön toisteisessa arjessa. Hän tyhjentää pankkitilinsä ja lähtee maailmalle. Pieni muutaman päivän irtiotto muuttuu roadtripiksi, ja Evien perässä maailmalla suhaa parisuhdeongelmista kärsivä lapasmainen poikansa Brendan vaimoineen jotka uskovat vakaasti pelastavansa äitinsä - kunhan vain löytävät tämän. Evien seikkailu on täynnä positiivisia kohtaamisia, uusia mahdollisuuksia, kun taas Brendan kärsii takaiskusta toisensa perään. Sympaattinen tarina.

 Tuija Lehtinen: Romantiikkaa ja rokokoota. Yllättävä yhteydenotto lakitoimistolta mullistaa yksinhuoltajaäidin elämän kokonaan. Kotimaisen viihdekirjallisuuden kärkinimen, Tuija Lehtisen uusin on pitkästä aikaa sujuvaa, tuttua Lehtistä. Monissa viime aikojen kirjoissa Lehtinen on kikkaillut joko henkilöiden määrällä tai muilla liiallisilla yksityiskohdilla: tämä tarina etenee jouhevasti ja hyväntuulisesti kohti ennustettavaa loppuaan. Hyvänmielenlukemista arkeen.

Cathy Kelly: Perhesiteitä. Tv-kokki Freyan elämä on liian täyttä, pelko hallitsee arkea ja perhe tuntuu vievän kaiken energian, pienestä asiasta kasvaa Freyan päässä synkkä, hallitseva salaisuus. Chicklitiä parhaimmillaan: kepeää ja hyväntuulista päältä, samaistuttavaa sisältä. Teemoina omaishoitajuus, liiallinen vahvuus ja liian täysi arki. 

 Emilia Karjula: Kirjoittamisen taide ja taito. Opiskelukirja, artikkelikokoelma. Erilaisia näkökulmia luovaan kirjoittamiseen ja kirjalliseen työskentelyyn. 

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Ajastettu postaus