syyskuun luetut

 Syyskuun suosikkeja olivat viihdekirjat, dekkarit eivät niinkään kolahtaneet. 

 Mhairi McFarlane: Muuten siitä viime kerrasta. Teini-ikäisistä asti yhtä pitänyt nelikko osallistuu yhä pubivisoihin ja pitää tiiviisti muutenkin yhtä. Ystävyys- ja rakkaussuhteet aaltoilevat ryhmän sisällä - kunnes jotain muuttuu peruuttamattomasti. Kertojaminä Eve muistelee menneitä ja yrittää pitää kiinni nykyisestä ja tulevasta, kun ryhmän sisältä paljastuu odottamattomia salaisuuksia (en halua spoilata). McFarlane on tällä hetkellä chicklit-suosikkini; hänen kirjoissaan tapahtuu alusta loppuun asti, tarinat elävät, kirjoissa käsitellään vaikeita asioita kepeästi ja silti arvokkaasti. Olin taas kerran ravisteltu, pidin. 

Virginie Grimaldi: Suloisimmat hetket. Lili kirjoittaa kirjeitä keskosvauvalleen, kertoo äidiksi tulemisen vaikeudesta, pelosta, huolesta, ja myös keskolan pienistä iloista, tutustumisesta vertaisiin, äitiyden vaikeudesta. Elise käy läpi luopumisen tuskaa, tyhjää pesää ja yksinäisyyttä. Kirja äitiyden vaikeudesta: toisaalta kiintymisestä, toisaalta luopumisesta, kirja ystävystymisestä elämän taitekohdissa. Puhutteli minua suuresti: toisaalta vei takaisin keskolan aikoihin, toisaalta meillä ollaan elämässä tuota pesästä lähtijöiden vaihetta, aavistuksia siitä millaiseksi elämä voi muuttua. Varsinkin keskolakuvaukset ravistelivat, tunteet olivat niin tuttuja. Ranskalainen maailma oli silti myös vieras ja erilainen. Suloisia hetkiä vietin tämän kirjan kanssa.

Anu Joenpolvi: Poutaa ja perunankukkia. Kesäinen maalaismummola-feelgood-kirja. Lapsena tykkäsin sellaisista kirjoista joissa "ei tapahdu mitään" , ja viime aikoina juuri sellainen feelgood-kirjallisuus on alkanut vallata sijaa viihteen maailmassa: ei mitään kurjaa tai pelottavaa, ei kummallisia käänteitä, vaan aikalailla tavallista oleilua. Joskus ihminen tarvitsee sellaista. Tässä kirjassa ei oikein tapahtunut mitään, aikajänne oli hetkittäin vähän epämääräinen, mutta aurinko paistoi, oli kesä, oli mukavia ihmisiä, herttainen ja söötti tarina - ei anna eikä ota. Olisin mieluusti lukenut vaikka lomakirjanakin.

Tuija Lehtinen: Klovnin kahdet kasvot. Tuija Lehtinen on pitkään ollut viihdekirjailijasuosikkini. Vaan näistä Eija Repo -sarjan dekkareista en ole pitänyt alkuunkaan. Lehtisen normaalisti notkea kieli ei niissä kuulu, ja tässä nimenomaisessa tarinassa juonenkuljetus oli ohutta, henkilöhahmot samoin. Henkilöitä marssitettiin lukijan eteen oikealta ja vasemmalta; myös edellisistä osista tuttuja hahmoja, jotka eivät juonen kannalta olleet mitenkään olennaisia. Vannon joka kerta Eija Repo-kirjan luettuani, että tämä jää viimeiseksi, niin tälläkin kertaa. Harmittaa kun luottokirjailija ei pääse näissä oikeuksiinsa.

Sarah Haywood: Kaktus. Täydellisen oikeaoppista ja säntillistä elämää elävän, raivostuttavan omahyväisen, pikkumaisen ja pikkutarkan, lähes tunteettomalta vaikuttavan Susanin elämä heilahtaa radaltaan yllätysraskauden ja perintökiistan vuoksi. Susanin elämässä kaikki on aina jonkun toisen syytä, enimmäkseen holtittoman veljen. Raskauden mittaisessa tarinassa tutustutaan kulmikkaaseen Susaniin ja hänen elämäänsä, joka hiljalleen muuttaa muotoaan, johon tulee uusia ihmisiä ja irrationaalisia tunteita. Hellyttävän huvittava ja samalla ärsyttävä tarina etenee kohti vääjäämätöntä synnytystä hiukan ennalta-arvattavin kääntein. Loppuratkaisu on tiivistetty turhan pieneen tilaan, mutta kertomus itsessään hykerryttää ja samalla ärsyttää: tule nyt jo järkiisi nainen! Oikein lukukelpoista viihdettä.

Marian Keyes: Enkelit. Yöpöydällä välipalalukemisena vanha tuttu Keyes. Walshin lievästi toimintarajoitteisen perheen tarinaa: siskoksista kunnollisin, Maggie, saa potkut, eroaa ja lähtee ystävänsä luo Los Angelesiin pohtimaan elämäänsä. Keyesin kirjoissa on aina myös painavampaa asiaa - tässä kirjassa pohditaan äitiyttä. 

S.J.Bennett: Windsorin solmu. Windsorin linnasta löytyy illalliskutsujen jälkeen kuollut vieras. Rikosta ratkovat hänen majesteettinsa parhaat tutkijat - sekä hänen majesteettinsa itse. Pikkukiva leppoisa viihdedekkari, rikosta ratkoo näennäisherttainen pikkumummeli, joka vain sattuu olemaan Englannin kuningatar, apunaan yksityissihteerinsä. Neuvokkaiden naisten on saatava viralliset, nimetyt tutkijat nielemään omat tutkintalinjansa. 

Jennifr Weiner: Pieniä maanjäristyksiä. Neljän naisen kertomukset äitiyden herkästä ja välillä kipeästäkin ensimmäisestä vuodesta. Otin tämän joskus kauan sitten lukemani kirjan junalukemiseksi. Weinerillä on taito liikuttaa minua, jokin näiden nuorten äitien tarinoissa resonoi minussa, liikutti ja kosketti, vaikka oma äitiyteni ei enää aivan uutta ja tuoretta olekaan. Weinerillä on taito kuvata äitiyden ja naiseuden kipupisteitä tavalla joka osuu minuun. 

Kitty Flanagan: 488 elämänohjetta. Oikeassa olemisen merkillinen taito. Kokoelma nasevia ja osuvia elämänohjeita. Vitsikirjamainen ponnekas kannanotto oikeansorttista elämää kohti. Hupaisa pieni välipala.

Donald E. Westlake: Turmion tiellä. Westlaken veijaridekkarit sopivat luettaviksi sellaisiin hetkiin, jolloin kaipaa elämäänsä huvitusta ja vinkeitä juonenkäänteitä. Enimmäkseen väkivallaton rikollisjoukkio sekaantuu toinen toistaan erikoisempiin varkauksiin ja rikoksiin. Tässä kertomuksessa yritettiin ryöstää kotiarestiin asetetun monimiljonäärin antiikkiautokokoelmaa. Muutamalla muullakin tyypillä oli jotain hampaan kolossa miljonääriä vastaan. 

 

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)