tulin yhtenä päivänä töistä kotiin ihan hirmu väsyneenä ja nälkäisenä.
Ajattelin että syön päivällistä parvekkeella ja otan vaikka lasillisen tai kaksi tai monta viiniä tai sitten semmoista jotain jännää spritzeriä tai vaikka molempia.
Kaasin itselleni oikein roimakkaan lasillisen viiniä ja odottelin ruuan valmistumista.
Sitten tuli mieleen että voisin oikeastaan mennä ruuan jälkeen kiipeilemään tai juoksemaan tai vaikka molempia.
En juonut viiniä ruokaa odotellessa kun en osannut päättää mitä teen ruuan jälkeen.
En juonut viiniä myöskään ruuan kanssa kun en vieläkään osannut päättää mitä teen ruuan jälkeen.
Ruuan jälkeen jatkoin arpomista: menisinkö kiipeilemään vai juoksemaan.
pistin sen lasilliseni jääkaappiin odottamaan päätöstä
Menin päikkäreille.
Heräsin päikkäreiltä.
Mietin että menenkö juoksemaan vai kiipeilemään vai juonko viiniä.
Rupesin kutomaan.
Illalla otin iltapalaa ja siellä jääkaapissa oli aina vain se minun roimakka lasilliseni viiniä.
En juossut. En kiipeillyt. En juonut viiniä.
Semmoista on traagillisuus ihmiselämässä.
ps. samana päivänä en myöskään mennyt uimaan.
Lähdin aamulla iloisesti pyöräilemään uimahallille ja olin pyöräillyt trallalaa melkein puolimatkaan kun muistin että voihan vietelö ja kehvatsu sentään, se uimahalli aukeaa tänäisin vasta kymmeneltä. Kello oli 6.45.
Että kyllä todellakin on traagillista ihmisen elämä, ei ui, ei kiipeile, ei juokse, ei juo viiniä.
😂 Oi joi, hyvä aamun aloitus!
VastaaPoistaPäikkärit ovat elämän luksusta :) Minusta ihan hyvä valinta :)
VastaaPoista