kotoisia kotihäpeällisiä kriizejä

 Istuksimme kaikessa rauhassa lueskelemassa tai jotain semmoista.
Arotuulet puhalsivat leppeästi ympärillämme ja ohitsemme kierivät valtavan kokoiset kissankarvaiset arokierijät.

Lehtori: täällä tarttis tosiaan imuroida
minä: mmm
minä: en kyl millään jaksais enkä viitsis, eikä huvita. mitähän robotti-imurit maksaa
Lehtori: ootas, mä kysyn.

Lehtori on syvästi rakastunut tekoälyyn (tunnetaan meillä nimellä tzipiti), ja hän ryhtyi välittömästi selvittämään asiaa.

minä: voitko kysyä siltä tzipitiltä myös että tarvitaanko me semmoinen.

kuvituskuva

No arvaahan nyt sen vastauksen. 
Lupasin laapustaa kodinkoneliikkeeseen tuijottamaan niitä heti kun saan imuroiduksi, koska niin jaksava en todellakaan ole, että menisin liikkeeseen, ostaisin semmoisen ja opiskelisin sen käyttöä ja kouluttaisin tavoille välittömästi.

Ja se olisi tehtävä välittömästi, koska nuoriso on tulossa käymään ja kärsin aivan käsittämättömästä kotihäpeästä.

Se vasta kummallista onkin. Olen ihan itse kouluttanut se samanlaiseen suurpiirteiseen välinpitämättömyyteen kuin millainen itsekin olen, ja epäilen että kukaan niistä ei erota yhtä rakentamaani kasaa toisesta eikä ehkä kiinnitä huomiota edes kissankokoisiin arokierijöihin, mutta silti.

Minun pitää aivan välttämättä siivota aina ennen kuin nuoriso tulee käymään.

Mehän olemme taantuneet aivan.
Ennen minulla oli siivouspäivä(*) perjantaina ja ajoittain myös toimeliaita siivousapulaisia.
Ja välillä oli jopa kaksi siivouspäivää viikossa!
Nyt ei enää ole - siivouspäivää eikä apulaisia - koska kuka nyt perjantaita haluaisi käyttää siivoamiseen?
(olen näköjään pohtinut tätä joskus aiemminkin)

Kuulin yhdestä jolla on siivouspäivä torstaisin.
Aivan ennenkuulumatonta.
En ole vielä pystynyt uudelleenohjelmoimaan aivojani.
Koska en ikinä jaksa, en viitsi eikä minua huvita.
Ja muutenkin, miksi siivota, kun voi lukea (tai kirjoittaa blogia?)

Voisi luulla että kasojen ja pinojen määrä vähenee, kun asukastiheys pienenee. 
Kissankikkarat.
Ilmeisesti ja kaikesta päätellen olen talouden ainoa ammattimainen kasauttaja. (esim.)
(Lehtori on vasta harrastelija)

Sitten on vielä semmoinen erillishäpeäkriizi.

Tiedättekö sen, kun alusvaatteita ei voi ripustaa kuivumaan ulkopyykkinarulle kun joku voi nähdä ne?
Niin koskeeko se sama myös yövaatteita ja pyjamia?
Että ovatko ne samalla tavalla noloja?
Voiko yöasun piilottaa kahden tyynyliinan tai lakanan väliin?
Entä jos on tuplalakana, onko se nolo? (kun se nyt tulee parisängystä, tiedättehän? Pari?)
Millä vuosisadalla oikein elän?

yöasut maastoutuvat tyynyliinoihin

(*)siivouspäivä = imuroidaan suurinpiirtein yhteisten tilojen keskivaiheilta aika nopeasti, ehkä pyyhitään vähän kostealla ja siistaistaan wc.