arkisemmin keskikesän päivistä

 ...paitsi että minusta keskikesä on kyllä vasta heinäkuun puolivälissä.

Miksiköhän juhannusta pidetään keskikesänä? Onhan se tietysti vuoden keskellä ja joulua vastapäätä, mutta ei se kesän keskellä ole.

"Kom liljor och aquileja, kom rosor och saliveja
Kom ljuva krusmynta, kom hjärtans kär"

Olemme vain olleet, ladanneet akkuja. Katsoneet futista. Jutelleet.
Ei mitään ihmeellistä.
On ollut hyvä niin.
Juhannus lähiössä on hyvä.

söimme lapsilta kiellettyä jätskiä

aamukastetta parvekkeella auringonkukissa

Olemme syöneet hyvin. Ei mitään erikoista ruokaa, mutta istuimme kaikessa rauhassa, jutustellen, nautiskellen.

kissaeläin nauttii
savolainen vierailija palasi juhannukseksi takaisin
Savonmaalle ja töihin.
Kissa sai huoneensa ja sänkynsä takaisin

Kolmas työviikko työskennelty.

Joku natiaisista kysyi työkaverilta että tykkäätkö työstäsi? Työkaveri vastasi että tottakai, saa pelata ja askarrella korvakoruja fimomassasta ja ulkoilla ja leikkiä ja värittää.
Olen vahvasti samaa mieltä.

editoin työkavereiden nimet pois tästä lapusta
myös heillä on lupa tulla utan att knacka
jonkinlainen asema ja luottamus saavutettu

Enää tai vielä viikko tätä työtä jäljellä. Vähän jännittää, tuntuuko syksyllä samalta ja millaisia ne uudet lapsukaiset ovat. Menen ihan eri alueelle, eri koulun viereen ja ihan erilaisten lasten kanssa.

Heinäkuussa lomailen: käymme Riikassa ja Helsingissä ainakin.

***

Villi kiiviveikkaus:

miten käy - onnistuuko kiivin kasvatus?
Miten kauan kestää ennen kuin siemenet itävät?

kiivin siemeniä lähiöläisessä kasvihuoneessa

ps. minulla on jääkaapissa kylmäidätyksessä aprikoosin, nektariinin ja persikan siemenet myös. Voi niistäkin veikata, että itävätkö ja onnistuuko kasvatus.
Ne ovat olleet siellä nyt kylmässä vedessä suunnilleen kesäkuun alusta. Vielä ei ole mitään selvää näkyvissä.

Juhannus lähiössä

Metsässä kukkivat vanamot.

Käki kukkuu.

Grilli tuoksuu pihassa.

Saunotaan.

On yötön iltahämärä.

Pääskyset sukeltamassa räystään alle.

Ahomansikkaa pivollinen.

On kesä.

Lisäyksiä Ihmiskunnan Suurten Keksintöjen Listalle! täsmennetty lista

 Muistanette Ihmiskunnan Suurten Keksintöjen Komiteetin ja arvovaltaisesti valitut Suuret Keksinnöt sekä Täydennetyn luettelon?

Suurten keksintöjen listalle pääsevät semmoiset jutut, joita ilman elämä olisi huomattavan ankeaa ja jotka nerokkaalla yksinkertaisuudellaan pelastavat päivän kuin päivän ja tuottavat suurta iloa erityisesti keksiäkäisille ihmisille.

Listallahan ovat jo

leipätaikina

pehvanlämmitin autossa

vartalonkuorintageeli

suklaa

jääkaappipakastin

suklaa kyllä, ehkä se ansaitsee listalla kaksi paikkaa!

ja lukko ovessa.

lisäys: villasukat! on täysin käsittämätöntä että villasukat, ja kutomis- ja virkkaustaito ovat puuttuneet listalta!

Listalle on ehdotettu myös kirjastolaitosta, korvatulppia, jalkapalloa ja tennareita, mutta ne ovat yhä komiteetin selvitystilassa.

Nyt listalle on selvästikin pyrkimässä uusi tulokas: aluspaita.

Aluspaita kuuluu listalle koska elämä on mukavampaa, helpompaa ja miellyttävämpää aluspaidan ansiosta. 
Ylintä vaatekerrosta ei ehkä tarvitse pyykätä aivan niin tiuhaan kun voi vaihtaa pelkkää aluspaitaa.
Jos on hikoiluun taipuvainen, on paljon miellyttävämpi olla aluspaidan kanssa kuin ilman.
Ja jos taas on viluinen ja paleluun taipuvainen, niin auttaa useampi kerros aluspaitoja myös siinä niin ettei aina tarvitse kääriytyä lukuisiin päälivaatekerroksiin.

Ja jos äkillisesti joutuu keskelle vesisotatannerta ja on jostain syystä täysin aseisettu ja siksi vapaata riistaa holtittomalle vesitulitukselle voiko niin sanoa vai onko oikeampi sana vesitystä?, niin on kyllä aivan erityisen miellyttävää ja mukavaa ja melko läpinäkymätöntä kun on aluspaita.

Koska onhan se nyt selvä että parasta riistaa vesisodassa on aikuinen ja aivan erityisen parhaita osia siitä aikuisesta ovat etu-, taka- ja keskipuoli. Ja se jos mikä aiheuttaa huolestunutta hihitystä kun paidasta voi ehkä näkyä läpi.

Ja sen melkoisen läpimäräksi kastuneen aikuisen mielestä puolestaan on aivan suunnaton onni ja ilo kun sillä on vaihtovaatteissaan kuiva ja puhdas aluspaita. Kun voi olla ettei ole älynnyt ottaa mukaan sitä  juttua mikä pistetään aluspaidan alle. Joskus voi viisaallekin aikuiselle käydä niin. 
Niin on kivampi olla kun keskentekoisesti pukeutuneen itsensä ja lapsia kotiin hakevien vanhempien välissä on muutama läpinäkymätön, puhdas ja lämmin vaatekerros.

ps. olisin leikkinyt vesisotaa pidempäänkin, mutta päädyin luovuttamaan aseeni kukkaspruutta aseistautumattomille joukoille ja sen lisäksi jouduin laastaroimaan haavoittuneita ja lohduttamaan palelevia ja kenkänsä kastelleita

ps2. kukkaspruutta oli kyllä tehokas ase, melkein parempi kuin sotajoukkojen käyttämät neonkirkuvat puolimetriset hirvitykset. Kukkaspruutan osumatarkkuus oli käsittämätön ja kantomatka useita metrejä.
Suosittelen.
niin että ehkä myös kukkaspruutan voisi lisätä Suurten Keksintöjen Listalle.

ps3. on muuten aivan käsittämättömän hienoa,  miten tarkasti naperot noudattivat ohjetta: aseistautumatonta ei saa vesittää. Kertaakaan en joutunut vesityksen kohteeksi edes keskellä sotatannerta kun olin aseistautumaton. 

HUOM!
Ihmiskunnan Suurten Keksintöjen Listalle otetaan yhä vastaan ehdotuksia Suurista Keksinnöistä.

aikataulusuunnitelmallisuuspohdintoja

 toinen viikko kesätöitä takana, pienet ihmiset ovat väsyneitä.

Minä mietin tulevaa arkeani, jossain etäällä häämöttävää syksyä. 
Olen vuosikaudet tehnyt lyhyttä työaikaa, 30 tuntia viikossa. Syksyllä pitäisi osata työskennellä täysillä tunneilla, ja vieläpä minuutilleen. en ole koskaan aiemmin työelämässä juurikaan tuijottanut kelloa, välillä päivät ovat venyneet, välillä olen livistänyt aiemmin, kohta se ei enää käy.

sitruslehtoni pieni ja hentoinen alku
kohta olen omavarainen sitrusviljelijä

Haluan säilyttää liikkumisen isona osana arkeani. Se vaatii suunnittelua. 
Haluan lukea ja luoda.
Olen luvannut mummopiirilleni jatkoa.
Haluan nauttia kotoilusta Lehtorin kanssa.
Haluaisin harrastaa. en kyllä tiedä mitä
Se kaikki vaatii suunnittelua ihan eri tavalla kuin ennen.
ja se taas tietenkin (!) vaatii uutta hyvää muistikirjaa tai kalenteria tai kenties molempia.
Ja päiväkirjaa haluan pitää myös. 
tarvitsen siis myös uuden päiväkirjan.

Pohdin todellakin ajankäyttöäni.
Mitä kaikkea pystyn suunnittelemaan ja ennakoimaan? työn ainakin pitäisi nyt olla ennakoitavampaa kuin ikinä aiemmin.
Ja mitä kaikkea olisi järkevää suunnitella ja aikatauluttaa?
olemme eläneet koko tämän vuoden Lehtorin kanssa aivan pellossa, nauttineet kahden aikuisen arjestamme. kannattaisi ehkä vähän aikatauluttaa ja suunnitella vaikkapa viikkosiivouksia ja muita vastaavia kodinhoidollisia hommeleita, että tulisi tehtyä.

Joskus kulkutautivuosina tein  muistikirjaani selkeän lokin: yritin saada jokaiselle päivälle ruksit kokkaamisesta, kutomisesta, luovasta toiminnasta, musiikin kuuntelemisesta (esim. TÄÄLLÄ)
Se ryhdisti ja rytmitti päiviä, toi iloa.
Se varmisti että hyvää tekevät asiat tuli tehtyä.
on ihan liian helppoa hypätä yli oman hyvinvointinsa jos arki on kovin hektistä, ja sitä se varmasti on ainakin syksyn alussa.
Auttaisikohan samanlainen systeemi? 

näyttäisi siltä, että onnistuin latvomaan oliivipuuni
sillä on pieni ja hentoinen oksanalku!
ehkä jo kolmenkymmenen vuoden päästä saan satoa...?

Mietin vaatekaappiani.
Tarvitsen helposti pestäviä, ei-kovin-hienoja vaatteita.
Istun lasten kanssa lattioilla ja pihoilla. Tiskaan vedet rinnuksilleni ja siinä sivussa kalasopat myös.
Ja epäilemättä jos päädyn askartelemaan tai maalaamaan, onnistun vetämään myös maalit syliini.
Kuluneella viikolla olen pyykännyt farkkuni kahdesti ja kaikki paidat ovat menneet töistä tultua suoraan pyykkiin. taivaalle kiitos aluspaidoista, elämä on paljon miellyttävämpää niiden kanssa kuin ilman!

Ja sitten mietin kaikenmoista muunlaista.
Insta on ollut edelleen tauolla. Se on hyvä juttu. 
Aamukahvit parvekkeella ovat jatkuneet. Sekin on hyvä juttu. 

tämän oliivin latvoin uhkarohkeasti jo aiemmin
sillä on jo ihan oikeat oksanalut!

Taloussuunnitelmallisuuttakin vähän pohdin, mutta kun en ole kunnolla saanut selville sitä, minkä verran rupean syksyllä saamaan palkkaa, en pysty kunnolla suunnittelemaan yhtään mitään.
Olen elellyt nyt taloudellisesti vähän lepsummin kuin aiemmin keväällä.
Ruokahuolto on koko kevään ollut suunnilleen 500e/kk, kesäkuu näyttää nyt hiukan levahtavan.
Omat menot ovat olleet toisen mokoman verran. 
Sen tiedän että opintopäivät ovat palkattomia, mutta koska niitä on joka kuussa saman verran, se ei oikeastaan hirveästi vaikuta palkkakuittiin. Enempi vaikuttaa se lähtösumma, mistä ne palkattomat otetaan pois. 

kesätyömietteitä

 ensimmäinen viikko kesätöitä takana.
Jotenkin metkaa että vielä tässä iässäkin voi päästä kesätöihin.

Aamuni alkavat tällä hetkellä raivoisalla ja perusteellisella aurinkorasvan levittämisellä. 
Missään kohtaa työpäivää ei ole semmoista hetkeä, että itseä ehtisi rasvailla.
Toivon että rasva riittää koko päiväksi.
Ja illat päättyvät kokovartalokuorintaan. Kun se rasva on kumminkin joku ekstrawaterresistant, mikä ei lähde millään pois.
Jouluun mennessä olen ihmisteflon: ei tartu aurinko, eikä tartu vesi.
Sitten kun olen rasvannut, jatkan talkitsemalla. Henkilökohtainen keksintöni hikoilua vastaan. Talkkia taipeisiin.
Ja kun olen rasvannut ja talkinnut, pitää vielä muistaa hyvä aluspaita. On jotenkin mukavampi olla omien vaatteidensa sisäpuolella kaikkien niiden lasten nuhjattavana kun on yksi välikerros vaatteita välissä. Että vinkkinä kaikille niille, jotka viettävät kesällä aikaa lasten kanssa: talkki ja aluspaita. itselle.

Natiaiset Suloiset pikkulapsukaiset ovat olleet hauskasia: puolet porukasta haluaisi olla vain sisällä, puolet vain ulkona. Ja missä ikinä ollaankin, joku on aina nääfst.
Ja yleensä ne, jotka haluavat olla sisällä, ovat sisällä täydellisen tylsistyneitä, ja ne jotka haluavat olla ulkona, eivät keksi ulkona mitään tekemistä.

Yhtenä päivänä tehtiin retki hyppelemään suihkulähteessä.
Se oli kaikista kivaa ensimmäiset viisi minuuttia.
Sitten alkoi paleltaa.
tässä kohtaa se aluspaita oli ihan ehdoton: kun ne kaikki läpimärät lapset kaipasivat lämmintä halausta - eli halusivat kastella myös aikuiset - niin ei haitannut vaikka teepaita tuli märäksi. oli vielä aluspaita välissä, ei tullut märkä eikä kylmä. siitäs saivat halailevat pikkuepatot, en kastunut. lällällää.

Semmoisille retkille pitää laatia turvallisuussuunnitelma, että mitä tehdään missäkin tilanteessa.
Lehtori kysyi, että huomioitteko sen, jos torille tippuu matkustajakone niin mitä teette.
En tiennyt.
Ei oltu huomioitu.
Yksi omista lapsukaisistani kysyi että entä jos lokki kakkii niskaan.
Luulen että se ei ole turvallisuuskysymys, kun se salmonella tulee ehkä viiveellä.
Mutta kai sekin olisi pitänyt huomioida.
Puutteellinen oli turvallisuusasiakirja.

retkellä

Semmoinen huono juttu ilmeni, että en voi lukea kaikkia kirjoja.
Yhdessä kirjassa oli sivuhenkilöllä sama nimi kuin yhdellä ryhmän lapsella.
En pystynyt lukemaan että Liselotte veti pullollisen tequilaa. En vain pystynyt. miksi muuten edes luen semmoisia kirjoja joissa liselotte vetää pullollisen tequilaa? pitäisi lukea sivistyneempää.
Piti jättää kirja kesken.
Harmi, kun olin jotenkin ajatellut että juuri se kirja huolimatta siitä pullollisesta tequilaa olisi ollut ihan kiva kesänavauskirja.
tai voi kyllä olla että oli vähemmän kuin pullollinen, mutta vaikka olisi ollut vain lasillinen, piti silti lopettaa jo siinä vaiheessa kun tequila mainittiin. kun rupesin näkemään mielessäni seitsemänvuotiaan tequilapullon kanssa, niin tuli vähän halju olo.

Työsoppari ensi lukuvuodelle allekirjoitettu. 
Nyt olen sitten oppisopimusopiskelija.

Olen pistänyt instan tauolle ja uutisia luen niin vähän kuin ikinä pystyn.
On tehnyt hyvää.
Olen rauhallisempi ja tyytyväisempi ja mouhaan vähän vähemmän en mennyt edes keskustelmaan yhden ministerin kanssa jonka näin ravintolan tiskillä vaikka mieli olisi tehnyt. 

Ja aamuisin yritän istua edes pienen hetken parvekkeella kahvittelemassa.
En lue kirjaa, istun vain ja kuuntelen lintuja ja heräävää lähiötä.
Sekin tekee hyvää.
olen aina ollut vähän anti-läsnäolo. nyt keväällä yksi opettaja teetti tunnin alussa aina jonkun tietoisen läsnäolemisen ja hengitysharjoituksen. tulin aina levottomaksi ja melkein hyperventiloin, mutta väitän silti että siitä on ollut hyötyä. pystyn välillä istumaan bussissakin tekemättä mitään. sekin tekee hyvää. 
Kun vielä saisin jotain omia luovia projekteja käyntiin, elämä olisi suorastaan loisteliasta.

Elman kanssa ilta-auringossa

Toukokuu oli lukukuu

 Toukokuussa oli aikaa lukea. 
Opistolla oli puolesta kuusta viikon mittainen opetukseton jakso, ja kesälomakin alkoi jo toukokuun viimeisellä viikolla.
Silloin olen lukenut - parhaimmillaan kirjan päivässä.
Otin lisäksi tavoitteeksi kuluttaa lukupalvelun lukuajan mahdollisimman hyvin. tätä kirjoitettaessa tilausjakson uudistumiseen on 6 päivää ja lukuaikaa jäljellä 35h, ehdin luultavasti tällä kertaa lukea sata tuntiani täyteen.

Toukokuuhun mahtuu paljon hyviä lukukokemuksia.
Itkosen Teoriani perheestä
Vuorin Parasta ennen
Heinäahon Jehovan todistajuus -elämäntarina
Korkea-ahon kirja kumppanuusvanhemmuudesta
Nichollsin uusin

Kesäkuussa kesätöitä toisella kotimaisella. Veikkaan että lukeminen jää työpäivien jälkeen huomattavasti vähäisemmälle.

Toukokuun luetut uusimmasta vanhimpaan alla ja koko vuoden luetut TÄSSÄ

Toukokuun luetut

Hillary Yablon: Sylvian toinen näytös. Päälle kuusikymppinen Sylvia yhyttää miehensä kiusallisessa tilanteessa, ja päättää että nyt riitti - New York ja uusi ura kutsuvat eläkeläisyhteisössä hiljaiseloa viettänyttä Sylviaa. Vauhdikas ja hauska kertomus. E-kirja.

David Nicholls: Melkein perillä. Marnie on eronnut, pettynyt elämäänsä ja mökkiytynyt kotiinsa. Vähän samoin on käynyt Michaelille. Kumpikaan ei halua tavata ketään tai puhua kellekään. Yhteinen ystävä saa haastettua heidät osaksi rannikolta-rannikolle kävelyporukkaa. Ihanasti jotenkin kävelyn rytmissä kulkeva kertomus! Nichollsin kirjat ovat usein verkkaisia, vähän haipuvia, ihmiset eivät kohtaa tai ovat kohtaamaisillaan - niissä on kaihoa, ihmisenä olemisen vaikeutta. Pidin erityisesti kirjan rytmistä. Aloitin ja sitten en halunnut jatkaa, kun jo alku oli jotenkin niin hyvä ja lempeä, ja tiesin että tätä kirjaa haluaisin vain lukea ja lukea ja toivoisin koko ajan että se ei loppuisi ollenkaan. Luin sitten kumminkin. Ja toivon yhä että se jatkuisi vain. E-kirja.

Veronica Henry: Rantamaja. Jane on aina viettänyt kesänsä rantamajalla Etelä-Englannissa, vaan nyt maja on rahapulan vuoksi myytävä. Aloitin lukemaan perinteistä romskua, mutta ehkä tämä oli pikemminkin jonkinlainen väljästi yhteenkietoutuva kokoelma novelleja. Ihan kelpoisaa luettavaa, vaikka unohdinkin välillä alkupään kertomusten henkilöitä. E-kirja.

Jenny Bayliss: Talvipuutarha. Joulun alle sijoittuvaa nykypäivän kartanoromantiikkaa. Elinorilla on oma antikka Lontoossa, hyvä ystävä kouluajoilta on kutsunut entisen kaveriporukkansa viikon mittaisiin polttareihin ja niitä seuraaviin häihin vanhaan linnaan /kartanoon. Mukavan lumisateinen, hehkuviininen, ennalta-arvattava ja leppoisa talvitarina. Jos kaipaat pumpulinpehmeää hiljaa leijailevaa lumisaderomantiikkaa, lue tämä. 

Matthew Perry: Frendit, rakkaudet ja iso kamala juttu. Perryn traaginen elämäkerta koskettaa. Mitä pidemmälle kirja etenee, sitä hauraammaksi kerronta käy. Intensiivinen yhden vapaapäivän lukukokemus. E-kirja. 

Kaj Korkea-aho: Äitiä etsimässä. Valtavan avoin ja informatiivinen omaelämäkerta miesparin kumppanuusvanhemman etsimisestä. Kun oma vanhemmuuteni on lähinnä vain osunut kohdalle, on vaikea millään tasolla ymmärtää ja eläytyä siihen, millaista on kun vanhemmuutta pitää suunnittelemalla suunnitella ja asioista sopimalla sopia. Intiimi, avoin, informatiivinen. Lämmin suositus tälle kirjalle! E-kirja

Anu Aspiala: Kimono kireällä - kuinka selvisin vauvavuodesta Japanissa. Reilut kymmenkunta vuotta vauvavuoden jälkeen kirjoitetut kypsän analyyttiset muistelukset siitä, millaista on muuttaa kielitaidottomana miehen työn perässä vieraaseen kulttuuriin. Sujuva, etenevä, asiallisen henkilökohtainen kertomus äidiksi tulemisesta ja elämästä vähän irrallaan ja erillään, vieraassa kulttuurissa. Pidin, ja suosittelen! E-kirja.

Annie Hawes: Kypsä poimittavaksi. Jatko-osa Extra Virgin -kirjalle - Annie on siskonsa kanssa ostanut ränsistyneen talonrähjän oliivilehdosta Liguriasta. Kylän ihmiset ja tapahtumat vaeltavat tässäkin kirjassa eloisasti ja sympaattisesti. Vaikka olen lukenut koko sarjan useita kertoja, jaksan aina nauttia Hawesin lystikkään jutustelevasta kerronnasta. Kirja oli yöpöydälläni varmaan yli kuukauden, luin sitä iltaisin aina sivun tai kaksi. 

Tom-Kristian Heinäaho: Saatanasta seuraava - kaksoiselämäni Jehovan todistajana. Olen toistuvasti ihmetellyt niitä ihmisiä, jotka päätyvät Jehovan todistajiksi (tässä tapauksessa Tom syntyy todistaja-perheeseen, hänellä ei ole vaihtoehtoja). En osaa kuvitella ilottomampaa ja ahdistavampaa maailmankatsomusta kuin tämä - silti varsin yleinen, tunnettu ja voimakkaasti käännynnäisiä houkuttava rytmiryhmä. Tom elää kaksoiselämää, kuten kirjan nimestäkin käy ilmi, ja se lisää hänen kokemaansa ahdistusta entisestään. Lahkosta irtipyristeleminen on miltei mahdotonta: se tietää pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden ja perhesuhteiden katkeamista - onko elämällä mitään antaa tilalle? Ja miten pitkä on toipumisprosessi, sekä lahkolaisajasta että sitä seuraavasta tyhjyyden ajasta? Suuria kysymyksiä ja pohdintoja herättävä elämäntarina. Monia maailmankatsomuksia ja uskontoja ymmärrän, ymmärrän mitä ne ihmiselle tarjoavat, vaan en tätä lahkoa. En vain ymmärrä. Vaativaa luettavaa, kun yritän ymmärtää. Suositus, jos aihepiiri yhtään kiinnostaa. E-kirja.

Donna Leon: Muistoja matkan varrelta. Dekkarikirjailijan muisteluskokoelma pieniä sattumuksia, tapahtumia, erikoisuuksia eri maista, kulttuureista, erilaisista ihmisistä. Oikein sympaattista luettavaa. E-kirja.

Ville Juurikkala: Irti - Hollywoodista Santiagon tielle. Rocktähtien valokuvaaja Ville Juurikkalan elämäkerta sisäisen tyhjyyden täyttämisestä, etsimisestä, addiktioista, kaiken menettämisestä ja haparoivasta löytämisestä. Pisti pohtimaan, miettimään omaa kasvuaan ja etsimistä. E-kirja.

Sean Ricks: Elämäni juoksu. Toimittajan pienet muistelukset omasta elämästä ja juoksemisesta: pätkiä, ajatuksenpoikasia, tunnelmia, isän ikävää. Lähelle päästävä, episodimainen, lempeä. Suositus! 

Maija Kajanto: Sitruunakevät. Kahvila Koivu -sarjan neljäs osa. Kristiina ja Tommi palaavat maailmalta takaisin Pyhävirralle- ja elämä tarjoilee sitruunoita monella tavalla. Sympaattista keväthömppää, yhden vapaan aamupäivän verran istuin ja luin, viihdyin alkukevään viileydessä ja Pyhävirran elämässä. E-kirja.

Katariina Vuori: Parasta ennen. Viittäkymmentä lähestyvä Armi lukee lehdestä leskeneläkkeestä: naimisissa on oltava ennen kuin täyttää viisikymmentä, muuten ei saa leskeneläkettä. Vaan mistä kumppani ja kuinka? Työ arkeologina on mukavaa, työkaverit samoin, mutta omaa ihmistä ei elämään vain tunnu löytyvän. Tahmean alun jälkeen kirja oli sympaattinen, hauska, lempeä, samastuttavakin - meille viisikymppisille on aika vähän omia kirjoja. Plussat Oulun murteesta. Pidin ja suosittelen! E-kirja.

 Inkku Kärkkäinen: Kierrätystä ja kirsikankukkia. Ammattijärjestäjä Minna järjestää asiakkaiden koteja ja kipuilee elämässään - parisuhde, lapsia...? Löytyykö elämästä tilaa uudelle? Lempeä, etenevä hyvänmielen kirja. Minnan pienet kohtaamiset asiakkaidensa kanssa rakensivat ja avasivat solmuja. Oikein sympaattista luettavaa. E-kirja.

Juha Itkonen: Teoriani perheestä. Ihana! Samastuttava, kauniisti kirjoitettu, lähelle tuleva, suuria - ja pieniä - ajatuksia, oivalluksia ja havaintoja perheestä ja vanhemmuudesta. E-kirja.

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)