Toukokuun lopulla - tai ehkä jo pidemmästi koko kevään ajan - olen pohtinut omaa puhelimen ja fläpän (=tabletin) käyttöäni.
Olen pikkuhiljaa jo pitkän ajan kuluessa himmannut naamakirjassa notkumista, ja vuoden vaihteessa kun työelämä muuttui opiskeluelämäksi jätin sen kokonaan omaan arvoonsa.
 |
| pieni kadonnut öttiäinen |
Puhelimella ruutuaikaani veivät insta, viestisovellukset ja uutiset.
Toukokuun lopulla vähän ennen kesätöiden alkua järkeilin, että koska olemme kieltäneet lapsilta puhelimella notkumisen, olisi itsekin syytä olla jonkinlaisena esimerkkinä ja pitää luurin käyttö minimissä.
Kesäkuun alussa päätin jättää instassa vierailut mahdollisimman kokonaan ja vähentää kunnolla uutisten lukemista ei ole ollenkaan terveellistä lukea edes ylen keskusteluketjuja.
Alussa podin erityisesti instavieroitusoireita. Ja puhelimen käytön vähentäminen ylipäätään ei ollut helppoa sekään.
Varsinkin kesäkuun alussa kun olin hyvin tiukkana itselleni, huomasin että olen bussissa töihin körötellessä enemmän läsnä itselleni. Näin enemmän asioita. Kuulin enemmän asioita.
Olin olemassa enemmän.
 |
| Riika - kansalliskirjaston portaikko |
En poistanut mitään sovelluksia enkä kirjautunut ulos mistään.
En edes siirtänyt appeja mihinkään piiloon viimeiselle välilehdelle.
Jotenkin päätin, että joko pystyn olemaan plaraamatta tai sitten en pysty.
Huomasin että puhelimen plaraaminen on refleksi: helposti tulee otettua luuri käteen, mutta kun vierailtavia kohteita on lähinnä sähköposti ja viestipalvelut, tulee kierros käytyä aika pian ja bussipysäkillä seisoskelun ajaksi on keksittävä muuta tekemistä.
Parhaimmillaan pääsin siihen että kahdenkymmenenviiden minuutin bussimatkasta käytin alle puolet uutisiin, ja siinä oli päivän uutissaika-anti.
Instassa olen kesäkuun alun jälkeen käynyt kaksi kertaa, kumpikin käynti alle minuutin mittainen.
tosin nyt futiskisojen aikaan instan on tehokkaasti korvannut veikkauksen futiskisa, johon kaveri kutsui minut osallistumaan.
Tällä hetkellä pidän puhelinta melko usein äänettömällä, luen viestiketjuja harvemmin kuin aiemmin.
Yritän pitää myös uutisten lukemisen minimissä - mutta luen silti uutisia enemmän kuin kesäkuun alussa.
Rämplään refleksinomaisesti sähköpostia ja pankkitietoja tämän tästä - se auttaa pahimpiin vieroitusoireisiin.
kun käyt suunnilleen seitsemättä kertaa saman päivän aikana tarkistamassa pankin tilitiedot ja toteat että ei vieläkään rahaa, voit yhtä hyvin olla rämpläämättä.
E-kirjoja luen tabletilta, joskus bussissa myös puhelimelta jos on semmoinen kirja mitä ei malta jättää kesken - ne pitävät huolta siitä että laskennallinen ruutuaikani pysyy vakaasti parissa-kolmessa tunnissa joka päivä.
 |
| olen pitänyt useamman vuoden verran futistaukoa nyt on taas tuntunut mukavalta istua Lehtorin seurana lukemassa, kutomassa tai ratkomassa ristikoita ja katsomassa futista |
Vielä en ole onnistunut houkuttelemaan Suurta Luovuutta luokseni, päiväkirjan kirjoittamista en ole saanut aluilleen, eikä blogikaan erityisesti kukoista, mutta kokonaisuutena olen tyytyväinen tilanteeseen ja ainakin olen sentilleen pankkitilini rahasummasta tietoinen.
Jatkan sometaukoani.
Näen enemmän asioita.
Kuulen enemmän asioita.
Olen läsnä itselleni.
Olen olemassa enemmän.
*
 |
| Turun saaristoa yöttömässä yössä |
Ja nyt, ensimmäistä kertaa ties miten moneen vuoteen kolmeen! minulla on neljä viikkoa neljä viikkoa! yhtäjaksoista lomaa!
Todellakin jatkan sometaukoani ja pysyttelen mahdollisimman kaukana uutisista.
Haluan olla olemassa enemmän.
Kuulostaa tosi hyvältä. Olen itsekin seurannut omaa kännykän käyttöäni, ennen se oli päivät pitkät eteisen pöydällä, mutta viime kesän reissulla otin tavakseni käydä katselemassa mitä maailmalla kuuluu ja sen jälkeen tämä tapa on jäänyt päälle. Mietin kovasti, että tästä tavasta haluaisin päästä eroon ja tämä postauksesi antoi toiveelle lisäpontta. Että suurkiitokset siitä :)
VastaaPoistaPankkitilin saldontarkastus vaikuttaa oikein hyvältä tavalta kartoittaa maailman meno. Otan tästäkin heti kopin, hehee.
Minulla ei ole toistaiseksi ollut tarvetta vähentää someaikaani. Se mitä aina joudun palaamaan vähentämään on peliaika. Vielä toistaiseksi haluan olla olemassa livenä ja netissä :) Minulle some on vielä toistaiseksi pysynyt aika hyvänmielen inspiraatiopaikkana ja haaveilupaikkana.
VastaaPoistaKuulostaa aika tutulta tuo some-elämä ja puhelimen plaraaminen.
VastaaPoistaOlen sulkenut facebook -tilini kaksi kertaa, enkä ole oikeastaan kaivannut sieltä mitään. Nyt palasin sinne taas, kun kylän ja kunnan lähes kaikki asiat tuntuu olevat siellä - ja monen yrityksenkin. Jos etsit jotain tietoa jostain asiasta, löydät linkin ja ta-daa, päädyt faceen ja jos ei ole tunnuksia, et saa luettua asiaa kokonaan.
Olen ollut siellä ehkä...1,5 kk ja olen taas sitä mieltä, että ei oo mun paikka: ryhmissä aikuiset ihmiset riitelee, ilkeilee siis KIUSAA toinen toisiaan.
(Tein päivityksen aiheesta omalle sivulleni, ihan kiltin ja ystävällisen. Sain ystävältä vastauksen tyyliin "mä olen täällä siksi kun mulla on kivoja ystäviä, miksi sä olet niissä ryhmissä, jos mä haluan jotain tietoa, mä etsin netistä" - kun juuri olin selittänyt MIKSI olen siellä...) Taidan sulkea tilini 😄 ja elää live-elämää.
Instassa on enemmän niitä ystäviä joiden kanssa olen yhteydessä tosi harvoin, mutta senkin selaaminen nykyään unohtuu, oikeasti unohtuu moneksi päiväksi.
WhatsApp on Siskorakkaan vuoksi - voidaan viestitellä ainakin toistaiseksi ilmaiseksi ja lisäksi on ryhmä hänen ja Äidin kanssa.
Mutta tuo pankki mua hymyilytti 😂 Siis nauratti. Kuinka monta kertaa päivässä pitää saldo tarkistaa, vaikka ei rahaa ei edes käyttäisi? Niinpä. Meidät on niin peloteltu kaikilla huijareilla ja huijauksilla, että on senkin takia tarkistettava saldo, että voi heti tehdä rikosilmoituksen, jos joku pöllii rahaa tililtä. Joku muukin kuin pankki ja Netflix...
Saisikohan tohon puhelimeen sellaisen.. sähköpaimenen tapaisen, se tunnistaisi milloin olet avaamassa jotain sovellusta xx:nen kerran tietyn ajan sisään? Siis voisi määritellä miten usein/minkä ajan välein sen sovelluksen voisi avata 🤔
Rva Kepposen kommentille peukku 👍