Marraskuu oli hyvä lukukuu, paljon mieluista, mukavaa luettavaa.
Käytössäni oli ensimmäistä kertaa rajaton lukuaikatilaus. Lukukuukauteni vaihtuu kalenterikuukauden loppupuolella. Lokakuun loppupuolelta marraskuun loppupuolelle luin todella aktiivisesti: halusin testata, onko lukuaika ihan oikeasti rajaton.
En ole mistään onnistunut saamaan tyydyttävällä tavalla selville, kuinka Storytel laskee e-kirjoihin kuluvan ajan, joten olen käyttänyt laskurina e-kirjoihin kuluvaa aikaa. Karkeasti arvioiden luin tämän lukukuukauden aikana noin 145h.
Rajaton lukuaika selvästikin kannattaa.
Marraskuun lopussa olin luultavasti ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana tilanteessa, jossa minulla ei ole ensimmäistäkään kirjastolainaa. Outoa.
(Palautin kaikki ne kirjat, jotka olin lukenut lukuaikapalvelusta ja samalla myös ammattikirjallisuuden, kun en kertakaikkiaan ole työpäivän jälkeen jaksanut siihen perehtyä)
Marraskuun alkupuolella aloittelin pikkuhiljaa joulukirjojen lukemista - tiedättehän: myrsky ja kaakaota ja kyläidylli? Tai vaihtoehtoisesti joulupullaa paistava äkillisesti peritty pikkuleipomo kyläidyllissä (ja myrsky.) Ja mitä näitä nyt onkaan.
(Tosin välttelen semmoisia joulukirjoja joista sanotaan että tiktok-suosikki tai kuuma joulu; en oikein kestä ajatusta perintöleipomosta ja tosikuumasta leipurista ja lähes yhtä kuumasta leipurin apulaisesta tiedättekyllämitä siellä leipomon pöydällä tai lattialla, mutta muuten kyllä yritän lukea joulukirjoja minkä kerkeän. Ja jaksan. Ne lakkaamattomat yllätysperinnöt ja myrskyt ovat välillä vähän rasittavia.)
*
Kotimaisesta hyvänmielenkirjallisuudesta kannattaa nostaa kaunokirjallisuuden Funlandia-palkinnon voittaja Maija Kajanto. Talvikaupungin valot on levollinen, tunnelmallinen sinkun city-joulukertomus. Sille - ja monelle muulle Kajannon kirjalle - lämmin suositus.
Haapasalon Parioviunelmat ansaitsevat suosituksensa myös. Raivostuttavan ärsyttävä päähenkilö piti otteessaan alusta loppuun asti.
Kotimaisista suosittelen myös Regina Raskin Jouluihmistä. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten hieno kirja se on.
Olen ilmeisesti myös päätynyt jonkinlaiseen maagisen realismin koukkuun. Kirsty Greenwoodin Kunnes kuolema meidät yhdistää oli vinkeän hauska teos, joka luultavasti luonnehtisi itseään "rakkaustrooppien klassikoksi". Suositus, jos haluat pohtia mitä tapahtuu välitilassa kuoleman jälkeen, ja onko mahdollista törmätä siihen oikeaan kuoleman odotushuoneessa.
Äänikirjoina kulutan elämäkertoja, tietokirjoja ja muuta tosipohjaista. Marraskuun kuuntelukokemus oli asianajaja Kaarlo Gummeruksen muistelukset. Hyvin kirjoitettu, selkeästi ja suoraan asiaan käyvä kirja. Suositus sillekin.
Alla marraskuun luetut kuun lopusta kuun alkuun. Ja koko vuoden luetut TÄSSÄ
 |
| outo otus matkan varrella |
Catherine Walsh: Menolippu jouluun. Andrew ja Molly lentävät vuodesta toiseen yhdessä Chicagosta Irlantiin, kotimaahan, joulunviettoon - ja arvaahan sen, mihin se ennemin tai myöhemmin johtaa. Lumimyrskyyn. Lento peruuntuu, ja mitä siitä seuraakaan? Ihan leppoisa joulukirja; ei nyt mitenkään erityisen nihkeä, mutta ei myöskään mikään suuri lukuelämys. Alkoi tehdä mieli matkustaa ja hengailla lentokentillä, mieluusti jossain ykkösluokan loungessa. E-kirja, 11 h.
Ari Leppäniemi: Kutsukaa traumakirurgi - kriiseistä onnettomuuksiin, sodista tsunamiin. Monipolvinen elämäntarina: monenlaisia sairaaloita, käytäntöjä, matkoja. Ihmettelin, pohdin ja taivastelin erityisesti 1980-90 luvuilla eri maihin tehtyjä lääkärikeikkoja: miten erilaista on tänä päivänä jo pelkästään hankkia tietoa eri maista, kulttuureista ja tavoista - tai pitää yhteyttä koti-Suomeen. Suositus, jos lääketieteilijät kiinnostavat! Äänikirja, 10,5h
Annika Devert, Jessika Devert: Joulu joka päivä. Syystä tai toisesta ruotsalaiset viihdekirjat ovat hirmu usein tällaisia: surkeita. Henkilöt ovat ohuita, tarinat sohivat sinne ja tänne ilman mitään selkeää punaista lankaa, eikä kertomuksissa ole vahingossakaan mitään syvällisempää. Ja tästä syystä ihan hirmu usein jätän lukematta ruotsalaiset - ja ylipäätään pohjoismaalaiset viihdekirjat, vaikka onhan niissä toisinaan ihan helmiäkin. Emelien mies on palannut synnyinseuduilleen Gambiaan (miksi? joskus useita vuosia ennen kirjan tapahtumia - eikä tehnyt paluuta kirjassa, eikä liioin kuvata miksi asia on olennaisen tärkeä). Emelien kolme lasta (kaksikin olisi riittänyt; nuoremmat lapsihahmot olivat todella ohuita) elelevät äitinsä kanssa. Emelie perii (mikä yllätys!) tuntemattomalta isotädiltä (yllätysten yllätys!) jouluroinaa täynnä olevan salaisuuksien talon (mikä salaisuus, ei selviä?) idyllisestä saaristosta ja perhe asettuu sinne. Jouluroina ahdistaa, kellarissa kummittelee ja saaren perinteiset joulumarkkinat lähestyvät. Glögiä siemaillaan ja pullaa syödään ja juonenpäitä sohitaan sinne ja tänne ilman mitään selvää suunnitelmaa, liikaa tavaraa, ja sekin epämääräisen ryttyisessä joulukääreessä. Ei jatkoon; tuskin palaan näihin kirjailijoihin uudestaan. E-kirja, 8h.
(*** lukuaika uudistuu kuukauden loppupuolella, täsmän yläpuolelta alkaa joulukuun maksujakso)
Regina Rask: Jouluihminen. Tykkään Raskin tavasta kirjoittaa ja kuvata keski-ikäisiä naisia. Teki mieleni lukea häneltä jotain uudestaan - ja olin täysin unohtanut, kuinka hyvä tämä kirja on! Eeva tavoittelee täydellistä joulua perheelleen, sitä hetkeä jolloin kaikki on niin kuin pitää, kaikki näyttää siltä kuin kuuluu ja kaikki on itse tehtyä. Kapuloita rattaisiin lykkivät kotoaan karkaava iäkäs äiti, teini-ikäiset pojat ja etääntyvältä tuntuva mies. "Onnellisen perheen koti puettuna vuodenvaihteen juhlaan. Perinteitä ja lämpöä. Mikään ei voinut olla pielessä sellaisessa kodissa. Pieni talo preerialla, jossa isä veisteli puusta nukenpäitä ja äiti keitti maissipuuroa. Hymyä kyynelten läpi. Aina onnellinen loppu." Toteutuuko joulu Eevan toivomalla tavalla? Mitä perheelle tapahtuu? "...joulu syntyy siitä että kaikki pysähtyy, hiljenee ja sulkeutuu. Elämä on simpukka jossa on helmi sisällä. Joulu on se helmi. Se on siellä, teit sitä mitä tahansa. Tai olit tekemättä. Joulua ei tehdä. Se on." (sitaatit kirjasta) Lämmin suositus meille suorituspaineisille keski-ikäisille! E-kirja, 6h.
(Lukuajanlasku alkoi tämän kirjan jälkeen uudelleen, lukukuussa kulutettu n. 145 h äänikirjojen keston perusteella. Syystä tai toisesta lukuaikapalveluni ei kerro e-kirjoihin arvioitua aikaa erikseen)
Rachel Lucas: Joulu Applemoressa. Olin heti joulukirja-, lumimyrsky- ja kaakaofiiliksissä ja päätin jatkaa joulukirjasesonkia. Kirja kuuluu Applemore-sarjaan, josta olen lukenut ensimmäisen osan, tämä on neljäs. Ei sanottavasti haitannut, vaikka en olekaan väliosia lukenut, mutta kertomus itsessään oli tahmea ja tylsänpuoleisesti etenevä. Eikä ollut edes kunnon lumimyrskyä, loputonta jahkailua vain. Tulipa luettua. E-kirja, 7,5 h.
Philippa Ashley: Joulua pakoon. Tämän joulukauden ensimmäinen kunnon joulukirja! Sophien elämä on keikahtanut kumoon jouluaattona kun sulhanen löytyi Sophien parhaan ystävän ympäriltä. Sophie laittoi elämänsä uusiksi: myi joulupuotinsa ja muutti Järviseudulle pitämään majataloa. Majatalon erikoisuutena on mahdollisuus majoittua joulunpyhiksi viettämään epäjoulua. Kaikki kunnon klisheet: yllättävä äkillinen lumimyrsky, satunnainen lauma ihmisiä yhdessä, ja pakotettu pysymään samoissa tiloissa, raskaana oleva perhe, mutta ei sentään kaakaota tai glögiä vaan sangriaa - ja uskomattoman komea mutta salamyhkäinen eläinlääkärinaapuri, sekä tietysti käsittämätön väärinkäsitys. Sympaattinen, mutta vähän tahmeasti etenevä tarina, jossa mukana kaiketi kaikki brittiläiseen joulukirjallisuuteen kuuluvat elementit. Erityisesti hurja lumimyräkkä. E-kirja, 11 h.
Veli-Pekka Lehtonen: Rikosasianajaja - Kaarlo Gummerus. Asianajajuus on metka ammatti: valikoituvatko siihen tietyntyyppiset, jotenkin analyyttisen suoraselkäiset ihmiset, vai muokkaako työ heistä sellaisia? Olen kuunnellut muutamia asianajaja-aiheisia podcasteja, ja niiden kautta kiinnostuin tästä kirjasta. Hyvin kirjoitettu, selkeästi etenevä ja aiheeseen käyvä juttukokonaisuuksista koostuva elämäntarina. Kuuntelin aivan fiiliksissä, totesin että ei todellakaan olisi ammattini, hehkutin Lehtorille - suositus siis tälle, jos rikosjutut ja asianajajat kiinnostavat. Äänikirja, 10 h.
Tuuli Salminen: Varpu. En oikein tiedä, mistä tämä kirja on lukulistalleni pompannut, mutta himmailin vielä joulukirjakauttani ja halusin vaihteeksi lukea jotain aivan muuta. Varpun elämä on järkkynyt kokonaisvaltaisesti: mies jätti, alta lähtivät myös työpaikka ja asunto. Hauska ja samalla traaginen tarina ihmisestä, erosta, mielen järkkymisestä. Suositus; vaikka pohdinkin haluanko lukea sarjan toista osaa. E-kirja, 7h.
L.T. Shearer: Kissa joka jäljitti kaappaajan. Eläkkeelle jääneen, asuntolaivassa asustelevan poliisi Lulun ja puhuvan Gonrad-kissan seikkailut jatkuvat. Mielestäni sarja muuttuu osa osalta paremmaksi (tai sitten vain pääsen kunnolla sisään tarinoihin?). Tykkäsin, vaikka tässä rikoksen kohteena olivatkin lapset. Syyllinen oli vähän yllätys. Kirja oli myös mukava jatkumo jo alkaneelle joulukirjakaudelle, ei liian jouluisa, mutta mukavasti kumminkin. Suosittelen sarjaa cozy crimen ystäville. E-kirja, 10h.
Kirsty Greenwood: Kunnes kuolema meidät yhdistää. Liekö tämä genreltään maagista realismia? Hyvin pientä, yksinäistä ja yksitoikkoista elävää elänyt Delphie huomaa yhtäkkiä kuolleensa ja päätyneensä tuonpuoleiseen. Samalla ovenavauksella kuoleman portteja kolkuttelee mitä kuumin mies. Kuoleman odotushuoneen (itsepalvelupesula!) terapeutti antaa Delphielle mahdollisuuden: hän voi palata takaisin elämään, kymmeneksi päiväksi ja yrittää saada komistus suutelemaan itseään vapaaehtoisesti. Tästä alkaa aika epätoivoinen miesjahti - lähtien siitä että Delphiellä ei ole miehestä tiedossaan muuta kuin etunimi. Vinkeän hauska kertomus luonnehtisi itse itseään "rakkaustrooppien klassikoksi" - odotettuun loppuratkaisuun päädytään mainion ovelien mutkien kautta. Luin hyvää mieltä hyreksien, oli kyllä melkoisen hauska kasvukertomus, rakkauskertomus, hyvänmielenkertomus. Suositus kun kaipaat annoksen hyvää mieltä! E-kirja, 10h.
Päivi Storgård: Keinulaudalla. Dokumenttiromaani (miten eroaa autofiktiosta?) kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Piti otteessaan, maniavaiheet suorastaan ahdistivat välillä. Kirja liikkui eri aikakausissa nuoruudesta nykyisyyteen, putosin hetkittäin aikajanalta. Suositus tälle. Äänikirja, 7h.
Tiina Pasanen: Sun täytyy mennä. Kirjoittaja ei oikein tuntunut osaavan päättää, kirjoittaisiko teinivuosista Joensuussa vai aikuisen ihmisen erosta ja paluusta vanhaan kotikaupunkiin. Sekavahko soppa kumpaakin, täysin epäuskottava ja jotenkin jopa outo loppuratkaisu viime metreillä. Tulipa luettua. E-kirja, 7,5h.
Maija Kajanto: Talvikaupungin valot. Keski-ikäisen Vilman avioliitto päättyy vähän ponnettomasti, vuoroviikkoasuminen toimii jotenkuten, kunnes eksä haluaa viettää kunnon perhejoulun perheen omakotitalossa teinien ja uuden ihastuksensa kanssa. Vilma lähtee jouluidylliä pakoon Helsinkiin. Levollinen, city-jouluisa, tunnelmallinenkin kertomus. Oikein hyvä, joskin vähän epätyypillinen avaus joulukirjakaudelle, Kajanto osaa! E-kirja, 5,5 h
Minna Haapasalo: Parioviunelmia. Salla, henkistynyt kolmen lapsen vanhempi, vesivahinkoisen torpan omistaja, hajamielinen aviopuoliso, yrittää elää henkistyneesti ja pitää perheensä jotenkin kasassa. Sallalla on taipumus sekaantua muiden asioihin epäröimättä ja jättää omat asiansa hoitamatta. Raivostuttavan ärsyttävä päähenkilö haaveilee pariovista kotiinsa, koska silloin sisään ja ulos voi kulkea kuin diiva - mitä väliä jos talousrikosepäily painaa niskaan ja vakuutusyhtiö on hukassa? Oivallinen spinoff Haapasalon tilkkuterapiaa -sarjalle. Mukavan syksyinen kertomus, melkein jo joulukirja. Suositus! E-kirja, 8,5 h.
Vilja Tuominen: On pimeässä hyvä taivaltaa - keskosäidin päiväkirja. Tämä kirja piti otteessaan ja herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Oma polkumme keskosvanhemmuudessa oli kovin erilainen, paljon vaivattomampi, ja silti kirjoittajan ajatuksissa ja tunteissa oli paljon tuttuakin. Oma äitiyteni, tai meidän yhteinen vanhemmuutemme, ei ollut samalla tavalla keskeneräistä kuin ensimmäistä kertaa vanhemmaksi tulevilla, ja toisaalta oman pikkukeskosemme alkutaival oli varsin mutkaton; monia asioita silti muistelin ja kyselin Lehtoriltakin tuntemuksia ja muistoja. Jos jotain olen tuolta ajalta oppinut, on se, että meistä ihan jokainen suhtautuu niin kovin eri tavoin lapseensa, vanhemmuuteensa, itseensä, eikä oikein koskaan voi tietää, millaiset sanat ja teot lohduttavat, mitkä taas lisäävät ahdistusta ja huolta. Mietin lähes koko ajan kuunnellessani, haluanko oikeastaan kuunnella tätä tarinaa, enkä silti malttanut lopettaakaan. Lämmin suositus erityisesti pikkukeskosten lähipiireille, tämä kun on niin kovin erilainen reitti vanhemmuuteen. Äänikirja, 9h.
Ruth Jones: Ruoho on aina vihreämpää. Intohimoinen ja nopea romanssi on särkeä Callumin parisuhteen, ja Katen elämän se ainakin sekoittaa. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin Kate ja Callum kohtaavat jälleen, vahingossa - voivatko he jättää menneen suhteen omaan arvoonsa, vai onko toiseen mahdollisuuteen tartuttava? Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen? Ihmissuhteet eivät koskaan ole yksinkertaisia, tässä kertomuksessa yritetään unohtaa, antaa anteeksi ja aloittaa alusta, mutta helppoa se ei ole. E-kirja, 12h
Selja Laakso: Siellä missä tuuli tuoksuu suolalta. Vastavalmistunut lääkäri Aava päätyy töihin saaristokuntaan Länsirannikolle - ihmiset ovat sisäänpäinlämpeäviä, toimiminen uudessa ammatissa ja täysin omillaan jännittää, ja lisäksi Aava on puolivahingossa ostanut paikkakunnalta vanhan luotsiaseman asumuksekseen. Lempeä, suloinen ja suolantuoksuinen hyvänmielenkertomus. E-kirja, 8h.
värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
