minulla oli kunnianhimoinen tavoite tammikuun alussa: luen kirjan päivässä ja bloggaan monta kertaa viikossa.
Ja pah!
 |
| kuvituskuva Elmasta, joka pohtii miksi hanasta tulee vettä ja miksi se kastelee kissaeläimen viikset |
Paluu tauon jäljiltä töihin on ollut uskomattoman haasteellista.
Onnistuin joulutauon aikana kokonaan unohtamaan, kuinka töitä tehdään - työkaveri totesi jossain vaiheessa: onneksi sä et ole palolaitoksella töissä, sulla olis varmaan letkutkin kotona.
 |
| kuvituskuva: taidemuseonmäeltä kaupunkiin |
Teimme tammikuun alussa Lehtorin kanssa kulttuurimatkan Helsinkiin: Ateneum, Amos Rex, Kansallisteatteri.
En ole varmaan ikinä ollut niin ravisteltu teatteriesityksessä, kuin mitä Täällä Pohjantähden alla -esityksen aikana. Enkä taatusti ole koskaan ikinä milloinkaan itkenyt teatterissa niin paljoa.
Minua ravisteli ja kosketti se terävyys ja kirkkaus, jolla esityksessä kuvattiin meidän yhteistä historiaamme, miten olennaisia asioita ohjaaja on onnistunut tarinasta poimimaan ja miten upeasti se tuotiin esille.
 |
| Amos Rex; olen osa taideteosta kerran kiipeilijä, aina kiipeilijä |
Kulttuuriviikonlopun sää oli jäätävän kolean kylmä, emme lähteneet kiertelemään Lux Helsinki -teoksia, vaikka sekin oli minulla mielessäni (Lehtorin liikkuminen on myös koko ajan mennyt huonommaksi, hän ei mielellään huvikseen kävele, eikä ainakaan jos olosuhteet haraavat kunnolla vastaan. Hänellä on paha nivelrikko /kulumat, jonottaa varaosan asennukseen!)
Kiersimme siis suunnitellut museot, kävimme haikailemassa Rosebudissa, löysimme mainion drinkkibaarin - johan sitä siinä on yhdelle viikonlopulle ohjelmaa.
 |
| Hesan reissulla menossa mukana myös Kuippana ja Nokeinen, aka Seikkikset |
 |
| "Helsinki on hetkisen kaunis" |
*
Töissä koostin teemanäyttelyn opetuskuvista.
Siivosimme syksyllä varastoja, ja sieltä löytyi erilaisia kirjoja, kuvatauluja ja opetuskuvia, joita oltiin jo heittämässä pois.
Eihän sellainen nyt käy laatuun!
Vaikka kuvien ja kuvataulujen ajoittaminen oli aika haasteellista, sain aikaan jonkinlaisen jatkumon suunnilleen -50-60 luvuilta tähän päivään asti.
Ja vietin monta onnellista tuntia varastossa pohtimassa maailmanmenoa.
Näyttelyn uusimmat kuvat tuotin itse tekoälyllä.
 |
| tekoälyn tuottama kuva kehoitteella tee minulle kuva Mark 10:13-16 kuva paljastaa meille vähemmän tunnettuja asioita Raamatusta |
 |
| valokuva on huono kuva itsessään hieno ja teemana edelleen sama kuin yllä kuva on jostain Benediktiini-nunnien 1970-luvulla koostamasta opetuskuvasarjasta |
**
Viiden vaatteen vuosi -raportti.
Tiedän jo nyt, että tulen epäonnistumaan rankasti viiden vaatteen vuodessa.
Kaikki olivat sitä mieltä, että se olisi sopinut loistavasti Pikkusiskolle.
Paitsi Pikkusisko itse.
Takki jäi meille väliaikaisvarastointiin.
Paitsi että se sopii kyllä aivan loistavasti myös minulle.
Minun pitää kuulemma ruveta käyttämään sitä. (sanoivat kaikki ja aivan erityisesti Pikkusisko)
 |
Olen kotiuttanut mamman vintiltä jo pari vuotta sitten upean villakangastakin, jota en ole käyttänyt ainakaan vuoteen kertaakaan; välillä pidin sitä aika ahkerastikin.
Pitää kait nostaa sekin taas esille.
Minulla on tapana ostaa aivan liian väljiä vaatteita itselleni.
Ja mamman takit melkein hölskyvät päälläni.
En osaa kuvitella, miltä pienikokoinen mamma on juhlatällingissään näyttänyt.
(ja mamma on siis Lehtorin mamma, minun anoppini äiti, kohta sata v.)
Polvet alkoivat taas oikutella. Kiipeillessä en aina pysty kunnolla ponnistamaan paremmalta, eli vasemmalta jalaltani.
Ja välillä harmittaa kävellessäkin.
Eivät ne polvet varsinaisesti kipeät ole, mutta huutelevat että hei täällä minä, uskollinen ystäväsi polvi! ja sen kaveri, toinen polvi!
Rappusiakaan en tykkää mennä.
Lehtori ehdotti, että testaisin hänen hyväksi havaitsemansa kenkämerkin, on kuulemma paljon auttanut häntä.
Minähän olen vuosikaudet tepsutellut menemään paljasjalkatossuilla, mutta taivuin nyt testaamaan tämmöisiä superpehmeäpohjaisia kenkiä.
Niinpä kai sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti