toiseksi viimeinen työopiskelu-lähijakso pääkaupungissa lusittu, vielä yksi jäljellä. Hmh.
Vähän oli säätämistä: hraH oli totaalisen poikkeuksellisesti yötöissä, minä rynnistin luennoille viime tingassa ja karkasin paikalta heti kun luennoitsijan silmä vältti.
Kun kotiuduin perjantaina oli Lintukoto pullollaan pieniä tyttöjä, omien lisäksi oli ylimääräisiä. Ja hraH nuokkui urhoollisesti melkein hereillä.
Tietysti aloin heti pyykätä ja leipoa ja semmoista, yleisperjantaihässäkkää; olin yltympäriinsä jauhoissa ja pesupulverissa, hraH antoi vihdoin ja helpottuneena periksi unen houkutuksille ja kuorsasi kuola poskella levällään sohvalla.
Eikö juuri silloin Pikkusiskon uuden koulukaverin supertyylikäs äiti tullut lunastamaan lastaan kotiin.
Tietysti.
Että kiva tavata ja näin meillä täällä. Yksi jauhoissa, toinen kuolassa ja Lintukoto kevyessä kaaoksessa. Jee.
Näin tehdään lähtemätön vaikutus ihmisiin.
Sunnuntaina laahasimme vastahakoisen laumamme metsäkävelylle.
Esivarhaisteinimökötys ja -murpatus saatteli meitä matkassamme. Yksi ei puhunut lainkaan, yksi puhui senkin edestä. Jee sillekin.
Kaikkien mielestä metsäkävelyretki oli tosi upea. ("mennään jooko kohta uudestaan!")
re-run
kääk ja muuta sentapaista.
Ruokapöydässämme koettiin dejavu
minä: mä luen parhaillaan Pikku naisia
Isoveli: voiii - se on niiiiin ihana kirja. Ne on niin ihania! Voi että, täytyykin lukea se taas!
Isosisko: Mitä ihmeellistä niissä nyt on? Onko ne jotenkin ihan hirmu pieniä naisia?
Joey: Uh, now Rach? These, ah, these little women...
Rachel: Yeah?
Joey: How little are they? I mean, are they, like, scary little?
Isoveli: sit se yks myy hiuksensa että ne voi ostaa joululahjoja äidille...
Isosisko: no höh, mä en ainakaan myy. Miks se sitä paitsi myy?
Isoveli: no että ne voi ostaa joululahjoja niiden äidille. Hei, sun täytyy lukea se!
minä: mulla on se vaan englanniks tossa koneella
Isoveli: mä en enää muista kuka meni kenen kanssa naimisiin...? Ja sit se yks kuolee...
Isosisko: voi ei, miks se kuolee?
minä: kaikissa kunnon tyttökirjoissa joku aina riutuu itsensä hengiltä
Isosisko: mä en ainakaan lue semmoista kirjaa.
Joey: Beth is really, really sick. Jo's there, but I don't think there's anything she can do.
Rachel: Joey?
Joey: Yeah?
Rachel: You want to put the book in the freezer?
Ruokapöydässämme koettiin dejavu
minä: mä luen parhaillaan Pikku naisia
Isoveli: voiii - se on niiiiin ihana kirja. Ne on niin ihania! Voi että, täytyykin lukea se taas!
Isosisko: Mitä ihmeellistä niissä nyt on? Onko ne jotenkin ihan hirmu pieniä naisia?
Joey: Uh, now Rach? These, ah, these little women...
Rachel: Yeah?
Joey: How little are they? I mean, are they, like, scary little?
Isoveli: sit se yks myy hiuksensa että ne voi ostaa joululahjoja äidille...
Isosisko: no höh, mä en ainakaan myy. Miks se sitä paitsi myy?
Isoveli: no että ne voi ostaa joululahjoja niiden äidille. Hei, sun täytyy lukea se!
minä: mulla on se vaan englanniks tossa koneella
Isoveli: mä en enää muista kuka meni kenen kanssa naimisiin...? Ja sit se yks kuolee...
Isosisko: voi ei, miks se kuolee?
minä: kaikissa kunnon tyttökirjoissa joku aina riutuu itsensä hengiltä
Isosisko: mä en ainakaan lue semmoista kirjaa.
Joey: Beth is really, really sick. Jo's there, but I don't think there's anything she can do.
Rachel: Joey?
Joey: Yeah?
Rachel: You want to put the book in the freezer?
vaihdantatalous
Kolme lasta, kolme harrastusta.
Yhden pitäisi myydä sukkia tai pakasteita. Minulle ei ole vielä selvinnyt kumpia.
Yhden pitäisi myydä joulukalentereita. Paljon.
Yhden pitäisi hankkia yrityssponsoreita.
Minulla on probleemi.
Tunnen suunnilleen kymmenen ihmistä.
Isoveli suoritti tarkistuslaskennan: me kaikki (n=5), kaikki isovanhemmat (n=5), kaikki kummit ja heidän lapsensa (n=14) sekä vapaavalintainen naapurin täti = 24, eli paljon enemmän kuin kymmenen.
Olen siis patologinen valehtelija.
Huomautin, että lähes kaikki kummit ja heidän lapsensa myyvät myös joulukalentereita. Sekä luultavasti myös sukkia. Tai jotain muuta sälää ja roipetta.
Ehdotin että rupeasimme harjoittamaan vaihdantataloutta: Isosisko ostaa sukkapuntulla Isoveljeltä mainostilaa, joka puolestaan diilaa harjoituspaidat kalentereiden pantiksi.
Laumalla oli yksi yhteinen rakentava ratkaisu: kummisetä!
Se kuulemma ostaa kaikki kalenterit, sukat ja hommaa sponsorin.
Minulle tuli semmoinen olo, että olen osa käsittämätöntä vaihdantataloutta harjoittavaa mafiaperhettä.
Yhden pitäisi myydä sukkia tai pakasteita. Minulle ei ole vielä selvinnyt kumpia.
Yhden pitäisi myydä joulukalentereita. Paljon.
Yhden pitäisi hankkia yrityssponsoreita.
Minulla on probleemi.
Tunnen suunnilleen kymmenen ihmistä.
Isoveli suoritti tarkistuslaskennan: me kaikki (n=5), kaikki isovanhemmat (n=5), kaikki kummit ja heidän lapsensa (n=14) sekä vapaavalintainen naapurin täti = 24, eli paljon enemmän kuin kymmenen.
Olen siis patologinen valehtelija.
Huomautin, että lähes kaikki kummit ja heidän lapsensa myyvät myös joulukalentereita. Sekä luultavasti myös sukkia. Tai jotain muuta sälää ja roipetta.
Ehdotin että rupeasimme harjoittamaan vaihdantataloutta: Isosisko ostaa sukkapuntulla Isoveljeltä mainostilaa, joka puolestaan diilaa harjoituspaidat kalentereiden pantiksi.
Laumalla oli yksi yhteinen rakentava ratkaisu: kummisetä!
Se kuulemma ostaa kaikki kalenterit, sukat ja hommaa sponsorin.
Minulle tuli semmoinen olo, että olen osa käsittämätöntä vaihdantataloutta harjoittavaa mafiaperhettä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)