Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 7 - intensiivinen katse

 Menimme yhtenä päivänä bussia odotellessamme pikkukauppaan haahuilemaan. Lehtori alkoi täyttää koria jollain eksoottisella ja jännittävällä ja minä tiirailin kylmähyllyjä eksoottisella silmällä minäkin.

Myyjä tuli luokseni ja otti tiivistä katsekontaktia: voinko auttaa?

No me tässä nyt vähän katselemme ja haaveilemme.

Myyjä tuijotti katsoi yhä intensiivisesti ja tiukasti ja minulle tuli sellainen olo, että pitäisi kääntää punttisalikassi nurin ja vakuuttaa etten ole työntänyt salipöksyihini mitään kauppiaalle kuuluvaa.

Saanko kysyä jotain? Ootko neulonut ton sun paidan itse? (tiivis katse)

Ööh, joo. 

Toi lanka. Mä oon välillä ollut lankakaupassa tuuraamassa, on kiva nähdä miten toi lanka asettuu neuloessa. Sehän on semmoinen liukuvärjätty puuvillalanka, eikö ookkin? Kun siitä kerästä ei oikein voi päätellä miten se raidoittuu. Käy vaikka näyttämässä tota sun paitaa siellä. (tiivis katse)

No mä en kyllä oo niin taidokas kutoja. Mutta joo. 

Olet sä. Niistä olis kiva nähdä tuo paita. (tiivis katse)

Vilkaisen pyykkäyksen venyttämää ja vanuttamaa, suunnilleen muodottomaksi muuttunutta kesäneulettani. Ei. Kenestäkään ei ole kiva nähdä tätä paitaa, hyvä kun kehtaan siinä kulkea julkisesti. 

Ööh, kiitos. Kai. Ehkä mä käyn. 

liekö oliivin kukka?

Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 6 - taiteilijapariskunta

Bongasin kaupungin tapahtumasivuilta Suti, skumppa ja safka -nimisen tapahtuman.
Ajattelin, että siinäpä ainakin seikkailu! Kun hätinä osaan piirtää, ja maalaamisesta en tiedä mitään.
Sanoin siitä Lehtorille, joka täydeksi yllätyksekseni halusi hänkin lähteä mukaan.

Menimme siis maalauskurssille.  Ja syömään. Ja hiprakoitumaan.

En ehkä ihan vielä varaa galleriaa.

Laitoin aikaansaannoksemme telkkarihuoneeseen, kahvipensaan katveeseen. Illansuussa istuskelimme siellä, ja totesimme yhdessä, että kun ne siellä pensaan takana ovat, kun vähän kallistaa päätään ja siristää silmiään, niin ihan taiteeltahan nuo näyttävät.

Lehtori oli sitä mieltä että olemme nykyään taiteilijapariskunta, vähän niinkuin Karl ja Karin Larsson. 

Minä sanoin, että en halua olla ne. Vaan se mikäsenniminyttaasolikaan Sulo ja Joku. (noniin, ne olivat oikeasti Sulho Sipilä ja Greta Hällfors-Sipilä)

Päätimme että perustamme ateljeen meidän takahuoneeseen (se on vähän tuuliajolla koko huone) ja alamme pitää siellä kultturelleja illanviettoja, lausua runoja, laulaa (harmi kun flyygeli vietiin pois!) ja pitää intelligenttiä debattia. Ja tietysti myös taiteilla. 

Myöhemmin illalla hoksasin että voisimme olla myös Alvar ja Aino Aalto. Kyllä sekin kävisi.

kultturellit illanvietot ateljeessamme

*

Opettelen ehkä ensin käyttämään värikyniä ennen kuin jatkan sivellinhommissa

Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 5 - vielä juhannuksesta

 Juhannuspäivänä - siis ennen kuin lomani oli edes alkanut - aloin jo olla terveellisen pitkästynyt.

Jotain tekemistä pitäisi keksiä.

Aloin tutkia kaupungin tapahtumasivuja.

Päädyimme aikamatkalle yhteen lempimuseoistani - Luostarinmäelle.

Museota on viime vuosina uudistettu, kohennettu ja laitettu niin etten meinaa entisekseen tuntea. Se on aiempaa elämyksellisempi ja helpommin lähestyttävä.

Olin nuoruusvuosina kesähommissa Koiramäen lasten kaupunkikierroksella - lasten opastetulla kiertoajelulla Turussa, ja Luostarinmäellä tuli käytyä parhaimmillaan kahdesti päivässä. Se on kuin kotoisa pieni kylä jossain mieleni liepeillä.

Katselimme pihoja ja taloja sen minkä huvitti. En viitsi kierrellä siellä kartan kanssa, menen vain aina minne sattuu huvittamaan.

Mansikkakarkkitruutin ostin, vaikka eivät ne karkit ole enää entisenlaisiaan. Ennen olivat kovia ja hyviä. Nyt ovat pehmoisia ja pieniä. 

Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 4 - Hashimin kyyhky(slakka?)

 Muistanette tarinan rinkulasta?

Kyseessähän oli Hashimin(*) kyyhky - toivottavasti ressukkaa ei enää odotella kotiinsa. 

Yhtenä aamuna aamulenkillä - vaikka kuuntelin äänikirjaa - kuulin jyhkeän viheraidan takaa suloisen pulleaa ja tomeraa kujertelua.
Yritin ensin kurkkia aidan sisään, mutta kujertelu tuntui tulevan muualta, eikä aidasta.

Ja sitten tajusin!
Aidan takana on luultavasti kyyhkyslakka!

Olin jo kokonaan unohtanut kyyhkyt ja kyyhkyslakat ja viestikyyhkyjen salaiset viestit ja kaiken.

Nyt pitää kohtapuoliin tehdä seuraava aamulenkki niille kulmille ja vahvistaa havainto. 

rinkula

Oli kyllä jotenkin todella suloisen pulleaa se kyyhkyjen kujertelu. Teki mieli jäädä niille sijoilleen kuuntelemaan.

----

(*)tästä sikisi perheeseemme Vakavien Asioiden Koodi: Hashimin kyyhky on kuollut. Lause edellyttää välitöntä kokoontumista talouden keskiympyrässä tiedotustilaisuutta varten, ja sitä saa käyttää vain Äärimmäisissä Vakavissa Tilanteissa. Toistaiseksi ei ole ollut yhtään semmoista.

Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 3 - juhannustuumailuja

 Myöhässähän tämä tietysti on. Juhannus tuli ja meni.

Mökittömän juhannus on kuulemma yhtä ankea kuin perheettömän joulu. 
En tiedä.

Miten osaisin mökkiä kaivata, kun en sellaista koskaan ole omistanut, tai sellaisella aikaani viettänyt. 
Minusta mökkeily on välillä vähän kummallinen konsepti, jossa on kaikenlaisia mökkikohtaisia outoja sääntöjä ja tapoja, joiden hetteikköön voi huomaamattaan valahtaa.

Minun kaupunkijuhannuksessani oli

- aamukävely hiljaisten lähiöiden läpi, kesämekossa ja sandaaleissa
- aamukiipeily hiljaisella hallilla
- oikutteleva tiskikone
- käsintiskiurakka
- korjaantunut tiskikone (tietysti vasta sitten kun tiskit oli jo tiskattu ja laitettu koneeseen kuivumaan!)
- uusia perunoita ja savukalaa
- englantilaista kuohuviiniä (!!!!)

Huomioita:
Onnistuin ostamaan itselleni oikein hyvät sandaalit ihan vahingossa. Ja kesämekon myös. 
Juhannusaaton aamu oli ensimmäinen sellainen aamu, jolloin laitoin ihan vain kesävaatteet ylleni.
Yhdellä työpisteistäni on niin viileä ilmastointi, että vallan pitää olla kunnon vaatteissa, ei missään kesämekossa. Nyt oli vapaapäivä! Ja kesä! Ja lämmintä!
Oli ihan käsittämätön nautinto lähteä maailmalle paljain käsivarsin ja säärin.
Ajattelin, etten käytä koko kesänä yhtään mitään muita vaatteita. Ikinä.

Englantilainen kuohuviini! Näimme uutisissa jutun englantilaisista viiniviljelmistä, ja minulle tuli älli että maistellaan mekin niitä.
Alkossa myyjä osasi suositella hyvänhintaista ja kuulemma aivan shampanjatasoista kuohujuomaa.
Oli kuulkaa hyvää. (vaikka en siitä shampanjahommelista ole ihan varma, kun olen niin vähän sitä juomaa maistellut. Ehkä kaksi kertaa.)

Smetana. Älkää hyvät ihmiset ottako uusien perunoiden kanssa voita. Ottakaa smetanaa.

 

Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 2 - väärään suuntaan

 Olen yrittänyt kävellä vaihtelevalla menestyksellä joka päivä edes jonkinmoisia matkoja.

Yhtenä päivänä lähdin kävellen keskustaan, kirjastoon tai jotain.

Kuuntelin onnellisena äänikirjaa ja tepastelin menemään, kun yhdessä risteyksessä pari täti-ihmistä alkoi huitoa minulle.

ei Vartiovuoren- eikä Kupittaanpuisto

Pysäytin kirjan ja kysyin että mikä hätänä.

He kysyivät, että onko edessä oleva puisto Vartiovuoren puisto.

Käännyin katsomaan puistoa, jonka läpi olin juuri tullut.
No, ei. On Kupittaan puisto. Että ovat jo tulleet ohi siitä. Pitää kääntyä ympäri. (mitä ihmettä Vartiovuorella voisi olla niin kiinnostavaa että tädit sinne haluavat?)

Pitäisi päästä kuulemma Ursininkadulle. (luostariin menossa siis!)

Päässäni pingispallot ja biljardipallot alkoivat törmäillä toisiinsa aivan vimmatusti. Olen itsekin aina eksyksissä, enkä todellakaan ole minkäänlainen reitittäjä saati opas. Hyvä kun pystyn itse suoraa tietä kulkemaan ja löytämään jotenkuten perille.
Sen verran kumminkin olin kotikaupunkini kartalla, että olin melko varma asiastani: Te olette kuulkaa nyt ihan väärällä puolella kaupunkia. Ootte just kääntäneet selkänne Ursininkadulle. (miksi ihmeessä karttasovellus opastaa sinne Vartiovuoren läpi, ei mitään järkeä?)

Että minä menisin nyt tästä tuonne, mäkeä ylös ja mäkeä alas ja kohti Kauppatoria ja sieltä sitten uudet suuntimat sinne Ursininkadulle.

Niin kun pitäisi löytää sinne nunnaluostariin, ollaan siellä yötä.

Arvasinkin sen, on kuulemma viehättävä ja viihtyisä paikka.

Ja rauhallinen. Ja aamiainen. Ja edullinen.

Kysyin, olivatko tädit tulleet keskiaikapäiville. Eivät kuulemma, ihan muuhun tapahtumaan. Mutta voisihan sielläkin käydä jos ehtii.

Keskiaika alkaa torstaina, sikäli kun itse tiedän. 

Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 1 - kerrostalokyttääjä

 Katselin yhtenä iltana ikkunasta. Läheisen tien viherkaistalla pyllyili melkoinen joukkio ihmisiä, ja rupesin oikein seuraamaan, että mitä siellä on meneillään.

Näyttivät noukkivan jotain. Oli pussia ja purnukkaa.

Huikkasin Lehtorille, että mikä ihmeen lauma tuolla pööpöilee. Mitä tuossa viherkaistalla kasvaa, ja liekö se ensinkään syömäkelpoista tai syötäväksi tarkoitettua?

Lehtorikaan ei tiennyt.

Seuraavan aamun aamulenkki piti kierrättää sitä reittiä. Oikein hidastin kurvissa ja jäin tarkastelemaan pöpelikköä.

Täydessä kukassa olevaa ruusupensaikkoa.

Olisivatkohan keränneet ruusunlehtiä johonkin ruusuveteen?

Varsin pitkällä kesäkuussa

 Kesäkuun alku lannisti minut oikein kunnolla: työaikataulut muuttuivat, työparit muuttuivat - ja olin iltaisin työpäivän jälkeen aivan puhkipoikki. 

Ja nyt on loma!

Kuulun firmassa niinsanottuihin pitkälomalaisiin.
Se tarkoittaa viittä lomaviikkoa. Sen lisäksi olen kevään mittaan puskenut viikon verran ylimääräisiä töitä.
Kuusi viikkoa!

Tajusin sen kunnolla vasta juhannuksen aatonaattona, kun väkertelin sähköpostiini poissaoloviestiä.

Olen poissa pelipaikalta koko heinäkuun!

Kun vielä saan kaikki vuoden aikana pollajukeboksiini kertyneet muskarilaulut siivottua, on elämä yhtä silkkiä vaan. 

*

Minulla on luonnollisesti lukuisia suureellisia lomasuunnitelmia.

1. Aion käydä punttisalilla. Ja kävelemässä. Ihan pakko. Olen treenannut käsittämättömän laiskasti, ja sen huomaa erityisesti kiipeilyhallilla.
Olen kadottanut kokonaan jalkani. Saatan seistä tukevasti otteella jolta pitäisi pystyä ponnistamaan jalan päälle ylemmäs päästäkseen. 
Toiveajattelua.

Minun on saatava itseni sellaiseen kuntoon että pystyn
- istumaan välillä lattialla (työjuttu)
- kävelemään muutaman tunnin yhtä kyytiä (työjuttu)
- ponnistamaan jalan päälle (vapaa-aikajuttu)

Aion myös kiipeillä, mutta siitä pitää enimmäkseen siskoni huolen, niin että se ei varsinaisesti ole erillinen lomatavoite.

2. Aion olla luova. Aion kirjoittaa tai maalata kiviä tai piirtää tai mitä vain luovaa.
Ostin itselleni kivienmaalausvälineet, enää puuttuvat kivet (ks. edellinen kohta, kävelylenkit!)
Ostin myös oppaan lastenkirjan kirjoittamisesta.
Ja olen opetellut piirustelemaan jonkinmoisia kuvantapaisia.
Ehkä kirjoitan blogia. En tiedä.

materiaalia syksyn hommeleihin
kun piirtää itse, ei tule tekijänoikeusongelmia
mutta tulee outoa jälkeä

3. Aion kutoa.
Olin pitkään kutomatta, kun minulla oli työn alla melkein vuoden ajan jotenkin työläs raitapaita, ja lykkäsin ja lykkäsin sen päättelyä.
Nyt patoutuneet kutomisturhaumat purkautuvat kerralla: minulla on työn alla kolme neuletta yhtäaikaa. Ainakin riittää tekemistä.
edit: niitä on neljä! Neljä keskeneräistä neuletta!!

4. Aion lukea.
Mutta se on niin itsestäänselvää, ettei se oikeastaan edes ansaitse omaa mainintaansa.
Olen säästellyt kevään aikana muutamaa kirjaa ihan vartavasten odottamaan loman alkua. Nyt on niiden aika.
Ja aion ehkä käydä kirjastossa lukemassa semmoisia kirjoja, joita ei kannata kantaa kotiin. 

5. Aion seikkailla.
Muutama vuosi sitten ostin kivan Marimekon laukun, jolle ei kumminkaan löytynyt oikein kunnon käyttöä. 
Ja nyt yhtäkkiä se ilmotti olevansa Tämän Kesän Seikkailulaukku.
Kun työvuoroni juhannuksen aatonaattona päättyi, hautasin työkamani takahuoneen uumeniin ja pakkasin Seikkailulaukun odottamaan kesän seikkailuja. 
Siinä kulkevat muistikirja, kynät ja piirustuspaperit, kirjakin jos niikseen tulee. 
Harmistus on tietysti se, että punttisalikamat eivät siihen mahdu, mutta ehkä selviän jotenkin.

jännitän, aukeavatko juhannuspionit

Harmikseni tajusin myös, että kesääni vääjämättä kuuluvat edelleen kissojen ja nyt myös ihmisten ruokinta. Sekä yleinen taloudenpito.
Valvoin yhden yön miettimässä, mitä söisimme kesällä.
Probleemahan on se, että työkaudella syömme Lehtorin kanssa töissä eväitä, mutta nyt ei ole töitä eikä siis eväitäkään. 
Tajusin että tiedän nykyään ehkä kaksi ruokalajia: Lihapullat ja Juttu (uunifetapasta), ja niillä ei kovin pitkälle pötkitä.
Millä ihmeellä olen kyennyt huoltamaan ja ruokkimaan pienen suurperheemme silloin kun nuorisoa vielä pyöri nurkissa, en ymmärrä.

jatkuva ulkona syöminen ei ehkä ole ratkaisu

Kohti kaupunkijuhannusta!

Toukokuun luetut

Toukokuu oli hyvä lukukuu, luin monipuolista ja monenlaista. Erityisesti pidin kuuntelemistani äänikirjoista: Matkalla islamilaisessa Suomessa sekä Kenen Kalevala - nämä herättivät monenlaisia pohdintoja ja keskusteluja Lehtorin kanssa. 

Suositus myös Päivi Alasalmen Unelmien pankkiryöstölle ja Emma Alftanin Syteen tai saveen kirjalle.  

Toukokuun luetut, lukutunnit 104,5 h.

**lukuaikani katkeaa virallisesti aina kunkin kuukauden loppupuolella, n.24-26. päivä. Yksinkertaisuuden vuoksi lasken lukuajan kalenterikuukauden mukaan.

Anne Tyler: Kolme kesäkuun päivää. Tylerin kirjat ovat otteita ihan tavallisesta arjesta, elämästä jossa ihmiset eivät aivan kohtaa toisiaan eivätkä omaa rikkonaisuuttaan. Kirjoissa puhutaan ohi toistensa, eikä niissä varsinaisesti tapahdu mitään suuria asioita - ja silti ne ovat hienoja lukukokemuksia. Tässä tarinassa eletään kolme kesäkuun päivää kiikkerän eroperheen elämää. Aikuisen tyttären naimisiinmeno saa vanhemmat hetkeksi saman katon alle. Vanhempien keskinäinen suhde on sekava, samoin äiti Gailin suhde tyttäreensä. Suositus tälle verkkaisen kesäiselle tarinalle! E-kirja, 5h.

Hanni Maula: Teetä ja teräaseita. Teki mieleni jatkaa cosy crimen parissa. Ikääntynyt kirjastotäti Helvi ja ärhäkkä puudelinsa jatkavat pikkupaikkakunnan erikoisten rikostapahtumien parissa. Tällä kertaa haavissa on ympäristörikos ja useampia epäilyttäviä onnettomuuksia - vaiko murhia? Rennonletkeää luettavaa. e-kirja, 9h

Marko Juntunen: Matkalla islamilaisessa Suomessa. Sosiaaliantropologinen (?) tapaustutkimus siitä, millaista on arkitodellisuus islamilaistuvissa lähiöissä, tarkastelukohteena Turun Varissuo ("Vakke"). Ehkä hiukan epätasainen, mutta todella kiinnostava kokonaisuus monikulttuurisesta arjesta lähiöissä, historioista, joita niissä asuvat ihmiset kantavat mukanaan ja näiden historioiden mukanaan tuomista todellisuuksista. Suositus kaverilta. Avasi silmiä ja antoi uusia näkökulmia. Äänikirja, 9h.  

Päivi Alasalmi: Unelmien pankkiryöstö. Lystikäs ja rennonletkeä tarina kahdesta vähävaraisesta, keski-ikäisestä täti-ihmisestä ja rahapulasta. Mikäpä sitä muukaan ratkaisuksi kuin pankkiryöstö? Oikein mainiota hyvänmielen hykerryttävää kirjallisuutta! E-kirja, 5h.

Sho Ishida: Lääkkeeksi määrätään kissa. Tämä kirja puikahtelee puheissa ja suosituksissa oikealta ja vasemmalta. Luin. Ihan söötti satu, maaginen realismi lienee genrensä. Aika kissamainen. En lämmennyt mitenkään erityisesti. E-kirja,7,5 h

Juha Hurme: Kenen Kalevala? Kirjan esittelytekstistä: "...kirjallinen ruumiinavaus Kalevalalle on kulttuurinen ja poliittinen kauhukertomus siitä, kuinka elävä karjalainen perintö muumioitiin pyhäksi suomalaiseksi kirjaksi." Kiinnostava, metkan sarkastinen /ironinen. Kuuntelin kirjan, mutta en pysty mitenkään sitä referoimaan. Kävimme Lehtorin kanssa (taas kerran) useampia keskusteluita kansallisuusaatteesta, sen poliittisuudesta ja ties vaikka mistä - miten laskelmoitua meidän "suomalaisuutemme" oikeastaan onkaan. Äänikirjan lukija oli vähän verkkainen, ajatus lähti välillä harhailemaan, mutta aihe jäi kiinnostelemaan edelleen. Suositus, jos aihealue vähääkään kiinnostaa. Äänikirja, 6,5 h

Lucy Diamond: Salaisuuksien Pariisi. Iäkäs, pahantuulinen, kyynistynyt taiteilija haluaa elämäntarinansa kirjaksi, kostokirjaksi kaikkein mieluiten. Tehtävään palkataan hyväsydäminen toimittaja Jess. Kummallakin naisella on tai on ollut elämää Pariisissa, salaisuuksia ja kipukohtia, kirjatyöskentelyn myötä naisten polut risteävät. Lopputulos on aikalailla odotettu ja kuviteltavissa, mutta tarina kantoi ja jollain tavalla piti otteessaan. Ei suurta kirjallisuutta, mutta oikein lukukelpoista hyvänmielen tarinaa. E-kirja, 14 h.

Faith Hogan: Kirjakaupan naiset. Robyn on halunnut perustaa kirjakaupan pieneen irlantilaiskylään. Joyn ranskalainen taidekauppiaspuoliso menehtyy ja jättää testamentissaan taulun toimitettavaksi Irlantiin. Naisten tiet kohtaavat. Perusjuoninen hyvänmielenkirja vei kuitenkin mukanaan ja oli varsin lukukelpoinen. E-kirja, 10,5h

Gillian Harvey: Linna Ranskasta ja menoksi. Söötti perusjuttu: unelmien linna Ranskasta, lapsihaave ja muutama muu juttu kohtaavat matkan varrella vaikeuksia, onneksi parisuhde ja linna pelastuvat, ja lapsikin saadaan aikaan. Perushöttöä, ei ota eikä anna. E-kirja, 9h

Tapio Lehtinen, Ari Pusa: Kippari Lehtinen ja uusi sukupolvi - purjehtien maailman ympäri. Tykkään yleensä matkakirjoista, ja pyöräily- ja purjehduskirjoista aivan erityisesti. Olen lukenut Lehtisen aikaisempia purjehduskirjoja, mutta tämä oli kyllä auttamattoman tylsä. Purjeita purjeiden perään. Tavallaan on hyvin ymmärrettävää, että kun matkaa tehdään joukkueena ja tiiminä, on paljon vaikeampaa kertoa tunteista, tapahtumista ja tunnelmista, ja tietysti purjehduskilpailussa eniten merkitsevät purjeet, mutta silti. Olisin kaivannut enemmän muuta kuin purjeita. Loppusuoralla sentään välillä syötiin ja juhlittiin, muuten enimmäkseen vain reivattiin. Meinasin moneen kertaan jättää kesken, mutta purjehduksen valmistelu oli vienyt niin pitkälti kuunteluaikaa, etten enää raaskinut lopettaa vaan sinnittelin loppuun asti. Äänikirja, 12 h

Hanna Velling: Kesälaineita. Kampaajana työskentelevä Kirsikka hangoittelee hiljaa itsekseen maailman muutosta vastaan: parempi on elellä itsekseen ja tehdä töitä yksin - vai onko. Vähän hitaanlaisesti etenevä, hiukan tapahtumaköyhä, tulipa luettua. E-kirja, 6 h.

Emma Alftan: Syteen tai saveen. Keski-ikä, työt ärsyttävät, parisuhde tökkii ja puoliso on etäinen, lapsi kasvamassa aikuiseksi - ja isä joutuu ensiapuun; missä vaiheessa kuppi menee nurin? Dorit jättää työpaikkansa, päättää olla muuttamatta miehensä kanssa maailmalle ja päätyy perustamaan savityöpajan. Hyväntuulinen, hauskakin, leppoisaa luettavaa. E-kirja, 10h.

Anne Booth: Pieniä ihmeitä. Kolmen nunnan asuttama luostari kärvistelee lopunajan tunnelmissa: mistä rahaa luostarin ylläpitoon, vai onko mitenkään realistista edes haaveilla sellaisesta? Miten italialainen pikkukaupunki mitenkään liittyy tähän luostariin - ja miten suuri merkitys on rakkaudella. Olen ehkä joskus vuosia sitten lukenut tämän kirjan, mutta se on autuaasti unohtunut. Tarina lähti käyntiin vähän tahmeasti, mutta sai sentään onnellisen loppunsa. E-kirja, 10 h

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)