jouluistunnelmia

Aloitin jouluvapaani joulua edeltävänä torstaina etsimällä joulutunnelmaa Luostarinmäen Käsityöläismuseon vaatimattomista huoneista ja niiden joulupöydistä.

Museolle katetaan vuosittain eri aikakausien ja erilaisten perheiden perinteisiä joulupöytiä

tässä tehdään makkaraa

Jouluun on ollut tapana valmistautua silloinkin kun puitteet ovat olleet hyvin vaatimattomat: joulupöydässä on ehkä ollut vain pehmeää leipää arkiruuan lisäksi.

merimiehen talon runsas pöytä

Ohrapuuro, sallatti, voi ja juusto pyöristivät juhlan juhlaksi.

Museon verkkainen, hämärä tunnelma rauhoitti.

Perjantaiaamuna menin salaa nuorison joulukirkkoon. Istuin ison kirkon takapenkissä hiljaa, ulkopuolisena, itsekseni ja katselin kirkontäyttä teinejä. 

Oma tunnelmansa sielläkin.

Istuin takarivissä yhdessä toisen paikalle sattumalta eksyneen kanssa, jaoimme laulun sanat ja vaihdoimme hyvän joulun toivotukset. Hän oli eksynyt väärään kirkkoon tai väärään aikaan.

Minä kiersin katsomassa seimet.

Saan aina välillä kaikenmoisia ruokaällejä.
Perjantaina päätin - kinkun paistamisen sijaan - tehdä voita. 

Nyt älläsin itseni ja yhden teineistä siis voin kirnuntaan (tai vatkaamiseen, jos ihan tarkkoja ollaan)

Vatkasimme ja vatkasimme ja vatkasimme ja vatkasimme ja yhtäkkiä se näytti tältä:

kerma muuttuu voiksi ja kirnupiimäksi

Aloin hypellä pitkin keittiötä ja kiljuin että siitä tuli voita, siitä tuli voita ja pakotin kaikki katsomaan ihailemaan sitä. 

Teini oli happamana: sä rupesit tekemään voita, siitä tuli voita, mikä ihme!

Minusta se oli ihme.

pesty ja suolattu voipallo

Voin suositella (heh-heh!)

Vei elämästä parikymmentä minuuttia ja oli aika hauskaa. (puoli litraa kermaa, neljännespurkillista kermaviiliä, vatkataan, vatkataan, vatkataan. Puristellaan palloksi, pestään ja suolataan. Voita tulee parisataa grammaa)

Kinkkukin tuli paistettua jossain yleisen sählingin sivussa ja sitten oltiinkin jo aatossa.
Parempaa kyllä oli poro ja moni muu juttu kuin kinkku.

sinapin sijaan tein vihreäkuulakakun. Oli mainio!

Meidän kartanomme pitopöytään mahtuivat kaikki 11 omaa ja kyläilijää, tunnelma oli lämmin ja lempeä, ruokaa oli yllin ja kyllin ja se oli maukasta ja meillä oli joulu.

neilikka-appelsiini ja misteli

joulusielun kinkkuangst

jei ja mahtavaa ja upeeta ja vaikka mitä!
Joulupiparkakkuleipomusaikataulu (ihan varmasti on oikea sana!) heitti vain puolella tunnilla!

Sain koko lauman melko suosiollisella ja myötämielisellä tuulella piparkakun leivontaan maanantaina klo 17.56-18.28.

Ne halusivat kuunnella Jouluradion lastenkanavaa ja sitten ne kieltäytyivät leipomasta ennen kuin Jouluisä on paikalla. Lehtori tuli istumaan keittiöön ja teki yhden piparkakun. (minä tein viisi).
Radiosta tuli Karvakuonojen tulkitsemana No onkos tullut kesä ja minä nieleskelin ilovesiä.
Et kyllä ota kuvaa ne huusivat kaikki yhdestä suusta, Etkä lue Melukylää!

Saatiin aikaiseksi iso tölkillinen edustuspipareita ja iso vadillinen vähän vähemmän edustuksellisia. Ehkä pärjätään.
Sitten yksi lähti treeneihin ja kahdelle muulle tuli muuta omaa tekemistä.

Minä olen joulusielu.
Ei auta mikään.


Tänä vuonna - kuten viime vuonnakin - yritämme mahduttaa koko laajan iloisen italialaishenkisen perhekokonaisuutemme meidän kartanomme joulupöytään.
Joulupöytä toteutetaan semmoisella teemalla että tuo mukanasi se, mitä ilman joulu ei tule.
Saa tulla myös vieraaksi, ilman eväitä, jos talon omat tarjoamukset kelpaavat.

Itse kyllä lipsun sillä tavalla linjasta, että en tuo Isän Sallattia vaan pyysin että isä tuo sen, mutta kai se kuitenkin lasketaan? Kun isä kumminkin on kutsuttu. Että jos niinkuin välillisesti tuon isän ja sallatin?

Minulla on semmoinen ongelma, että en haluaisi tehdä mitään tylsää, niin kuin vaikka kinkkua. Minä poden tantaloksen tuskia kinkusta, koska kaikki haluavat kinkkua.
Paitsi minä. (ei äiti, ei tarvitse tuoda kinkkua! riittää kun tuot sen, mistä on jo sovittu; tämä on taiteellinen tehokeino)
Yritin maanantaina töissä kuunnella semmoista radio-ohjelmaa missä neuvottiin että näin paistetaan täydellinen kinkku, mutta meillä oli visiitillä kollega kilpailevasta firmasta, niin jäi vähän ohkaiseksi ohjelman anti. Leivinuuni mainittiin muutamaan kertaan, vähän nousi henkinen hiki pintaan, koska pitää vissiin ruveta muuraamaan leivinuunia sitten tähän hätään.

Kysyin Lehtorilta että huomaako kukaan jos salaa ostan valmista siivua.
Se sanoi että on noloa jäädä siitä kiinni mammalle.
Se on kyllä ihan totta.

Paljon mieluummin tekisin kolaa ja suklaaherkkuja ja marmelaatia ja kaikkea semmoista enkä mitään masentavaa kinkkua.

Minä uhosin Lehtorille että itselleni kyllä haen poroa.
Ja se sanoi tyynnyttelevästi että hae vaan.

Kinkun sijaan puuhastelen kaikkea olennaisen tärkeää, kuten askartelen olutlasinalusista tonttuoveen lisäosia ja kuivattelen appelsiineja. 

Semmoista se on, kun on joulusielu.

Tekee kaikkea kivaa.

*

Kaksi työpäivää.
Torstaina alkavat joulun saldovapaat.
Aion tehdä kaikkea muuta paitsi kinkkua, josta on sitten aatonaattona kätevää ottaa viime hetken pultit.

Joulu, joulu, joulu saa...

trallalaa ja muuta sentapaista.

Minun joulu(aika)ni alkoi ihanasti jo keskiviikkona, kun työmaapalaverissa päädyimme jättämään työlistalta pois yhden suuren urakan.

Ja mitenkä ilmiintyy joulutunnelmani?
Muistanette, kuinka taannoin annoin hyviä joulukalenterisiivousvinkkejä?
Arvatkaapa noudatanko vinkkejä itse?
Kompensoin kaikille tasoille kertyneitä mysteerikasoja ja muuta arkitauhkaa ostamalla uuden vessaharjan. Kätevää.

Haluaisin leipoa piparkakkuja ja nuoriso myös.
Paha vain, että nuorisolaiset eivät koskaan tunnu olevan paikalla yhtäaikaa.
Jutun juonihan on siis tietysti se, että leivomme yhdessä ja on sellainen villapaitainen naistenlehtitunnelma ja minä en yritä kuristaa ketään vaan luen ääneen Melukylän joulua ja nuoriso kinastelee puolisopuisasti kaulimesta ja muoteista ja minä yritän änkyröidä että kyllä tehdään perinteisiä malleja eikä mitään muumipeikkoja. (viime vuonna yritin piilottaa kaikki modernit muotit)
Arvioitu piparinleipomisajankohtamme on näillä näkymin maanantaina klo 17.15-17.38.
Kompensoin piparinpaistoturhautuneisuuttani ostamalla ihan oikeaa voita jos vaikka vahingossa teen itse taikinan.
Ostin kyllä myös valmistaikinaa.

Haluaisin joulukuusen. Semmoisen keskikokoisen ja runsaasti koristellun. Voi olla muovia tai irl-kuusi.
Elma on tähän mennessä riisunut pikkukuusen koristeistaan suunnilleen kerran päivässä, pallot on piilotettu, paitsi öisin ne löytyvät mystisesti jostain. (laukka-laukka-laukka-koli-koli-koli-skruik)
Noin viikko sitten lakkasimme palauttamasta koristeita pikkukuuseen.

oli se hetkisen kaunis

Haluaisin antaa kaikille kivoja joululahjoja.
Paitsi vielä enemmän haluan antaa itselleni kivoja joululahjoja. Olen tosi hyvä keksimään niitä.

Ei haittaa, olen silti ihan trallalaa.


*
Kävimme hoitamassa mamman kauppareissun.
Kun tulimme takaisin, mamma näytti minulle kaikenlaisia reseptejä. Varsinkin sinappireseptin, ja minä olin että mmm, ja jopas ja vai niin.
Mamma kysyi, että etkö kirjoita muistiin?
Ja minä olin että täh.
Ja mamma sanoi että täytyyhän sun sitä joskus kumminkin tehdä.

jokin lehti vuodelta 1972 tai jotain

Minua kiinnosti aika lailla enempi jälkiruokaresepti.

uusin Kodin Kuvalehti

 Arvatkaa kumpaa ennemmin aion tehdä meille?