se fiilis...

 se fiilis kun heräät puhelimensoittoon migreenitokkuraisilta päiväunilta.
lähinnä helvetillisen työviikon jäljiltä.
ei äiti, en halua jutella asiasta. 

Et oikein tiedä, särkeekö vielä vai ei.

Etkä oikein tiedä kenen kanssa juttelet.

Ja siellä luurin toisessa päässä on joku hyvin etäisesti työn kautta tuttu, joka jostain syystä halusi juuri nyt soittaa ja lätistä ihan muuten vain siitä, miten hänellä pyyhkii juuri nyt.

Olin iloinen että heräsin.

Olin iloinen että juuri sillä nimenomaisella hetkellä päänsärky tuntui vetävän vähän henkeä ja olo oli melkein siedettävä.

Olin hyvinhyvin hämmentynyt puhelusta, koska...
no, olen tuntenut - tai pikemminkin tiennyt - luurin toisessa päässä olevan ihmisen korkeintaan etäisesti, korkeintaan tuttavatasolla, työn kautta.
Että mitä helkattia?

Mutta kiva että hänellä menee hyvin. kait olin sitten ollut hyvänä kuuntelevana korvana jossain välissä

Ja aika kiva että hän soitteli. Oli bongannut avunpyyntöni yhden työhön liittyvän ryhmän keskustelusta ja halusi vilpittömästi vain jutella. luulin että sitä ryhmää ei edes lue kukaan, mutta sain vastauksen kysymykseeni alle tunnissa ja iltapäivällä tämän oudon puhelun.
Kiva kun on ryhmiä.

Mutta oli se silti vähän outo fiilis.

*

Mukavampaa on kyllä se, että ihan tietoisesti ja ilman päänsärkyä tapaa työn kautta ystäväksi ja tärkeäksi tukiverkoksi muuttuneen ihmisen, semmoisiakin on. <3

*

vaatepohdinto

 

Some-kuplassani eletään viiden vaatteen haastetta: vuoden aikana saa ostaa enintään viisi uutta vaatetta. 

Minun omassa henkilökohtaisessa kuplassani eletään jonkinlaista hysteeristä osta vaikka kuinka paljon vaatteita-haastetta.
En ole ehkä ikinä elämässäni ostanut ja omistanut niin paljon vaatteita kuin tänä vuonna.

Löysin vähän vahingossa tuotemerkin, jonka tunikat sopivat minulle ilman että minusta tulee äikänopen näköistä, jonka housut ovat suunnilleen maailman mukavimmat ja jonka tuotteet ovat ekologista lähituotantoa.
(Ei maksettua mainontaa, mutta Dama Design!)
Keväällä ostin yhdet housut ja kaksi tunikaa sieltä arki- ja juhla- ja sitten kevätjuhlamekon myös.
Nyt kävin hommaamassa vähän toisenmoiset housut ja vielä yhden tunikan.
Ja pari trikoopaitaa minulla on sieltä ja yksi t-paita.
ylipäätään on tosi outoa muuttua tunikatädiksi. mutta semmoiseksi olen muuttumassa. en kertakaikkiaan voi enää mennä töihin rötväisissä farkuissa, kulahtaneessa hupparissa ja t-paidassa, vaatteiden pitää olla rentoja, mukavia ja asiallisia.
vaatehuollon nimissä ja myös sen takia kun olen hirmu viluinen, olen myös oppinut aluspaitojen käytön. se on tehnyt hyvää itselleni ja vaatteilleni.

Takin aion vielä ainakin ostaa.
Kylmälle kaudelle tarvitsen kengät; paljasjalkakenkien huono puoli on se, että pohja kuluu todella nopeasti.
Yhdet vanhat ei-paljasjalkaiset saapikkaat pitää pohjata uusiksi, niistä tulee hienot.

Sorttasin viikonloppuna vaatekaappiani.
Pistin suurimman osan kaikkein kesäisimmistä kesävaatteista sivuun. En oikein jaksa uskoa mihinkään niin kuumottaviin helteisiin, joissa tarvittaisiin pikkupikkumekkoa. T-paidalla ja kevyemmällä housulla pärjää kyllä.

Kiva fiilis kun katsoo kaappiinsa ja kaikkia vaatteita tekee mieli käyttää.
paitsi farkut alkavat olla vähän nuhjuisia kyllä. mutta ne ovat vapaa-ajan vaatteita.
kiipeilyhousuihini olen rakastunut. pitää ihan vahtia etten hillu niissä kylillä miten sattuu.
noiden hienojen housujen ja tunikoiden lisäksi olen tietysti ostanut pitkä- ja lyhytlahkeiset kiipeilyhousut ja sitten olen ostanut yhden mekon ja kaksi muuta tunikaa myös. ja vanhoistakin vaatteista löytyy ihan käyttökelpoista päälläpidettävää. olen varmaan ostanut ainakin kymmenen ,ellen viisitoista, vaatetta tänä vuonna.

*

Viikonloppu oli muutenkin leppoisa.
Oli kaikenmoista mukavaa.

oluenmaistelua ystävien kanssa

nykytaidetta Wiurilan kartanossa

 

kunpa muistaisin taiteilijan nimen!

Taidenäyttely toisten ystävien kanssa.

Vähän kiipeilyä. 

 

Ja ihan vain oleilua.

 

Elokuu!

 Elokuu!

Elokuu on yksi lempikuukausiani, ehdottomasti.

On vielä kesä mutta on jo arki. Kaikenlaista uutta ja mukavaa voi olla edessä, tai sitten vanhat rakkaat jutut palaavat kesälomilta uimahallit aukeavat ja muuta semmoista.vielä hiukan reilu viikko että rakas lähihalli avaa ovensa.

Aamuissa tuoksuu koulu ja kaneli.
Ilma voi olla yön jäljiltä raikas ja vähän kirpeä mutta silti kaikkialla viipyilee kesän valo ja lämpö. 

elokuun aamu metsänreunatiellä

Illat ovat pehmeitä ja sävyisiä, aurinko laskee voimakkaissa väreissä.
Yöt ovat pimeitä ja lämpimiä, tuhat heinäsirkkaa huutaa kilpaa lähipellolla yössä.

 

ilta-aurinko parvekkeelta

 

Elokuussa on vielä paljon jaksamista ja suuria mahdollisuuksia.

 

 

treenipäivän päivällinen:
tortellineja, pulled porkia purkista, raejuustoa ja salaatti

 

Etsimme siskon kanssa runkopäiviä kiipeilylle - hänellä on ovat aikataulut muuttuneet kovasti normaalista.
Minulla taas enemmän iltahommia kuin pitkään aikaan.

Kiipeilypäivät vaikuttavat uintiaikatauluihin.
Suunnitelmissani on käydä uimassa mieluummin työpäivän jälkeen kuin aamuisin.
Lehtorin kanssa sovimme että mieluiten treenit heti työpäivän jälkeen ja sitten kohtaaminen kotona keskiympyrässä.
Minulle tosin tulee paljon kaksiosaisia päiviä, se vaikuttaa aina vain. huolimatta muuttuneesta työnkuvastani saan palkkaa ja teen edelleen vain 30h/vko, siinä on vähän järjestelyä että tunnit pysyvät aisoissa.

Elokuu!
Ihana syvä aistillinen kuukausi!