katselin puolilaiskasti eilen Yle Teemalta tullutta Rock-Suomi dokkaria. Ensin se oli ihan hyvä ja hauska - siihen asti kunnes Pelle Miljoona meni sössöttämään jotain "tai sit ne on hautautunu keski-ikäisten tsombien hautausmaalle"
Alkoi ottaa päähän mokomat vaarit, jotka kuvittelevat vielä kuusikymppisinäkin olevansa rok ja andörgraund.
Elämä nyt vaan on sellaista että mennyttä ei takaisin saa: kun rollaattori kutsuu, ei sille kutsulle mahda mitään - ja se hurja punk-nuoruus vaan nyt kertakaikkiaan on ohi. Ei siinä auta, vaikka kuinka kasvattaisi rastaita päässään, polttelisi vesipiipussa hippikamaa ja henkistyisi asrameissa. Valitan vaari.
Paljon paljon sympaattisempia ovat nämä tosiälyköt, MANummiset, jotka uskaltavat lempeästi irvaillakin sille entiselle nuorelle, jotka ihan oikeasti näkevät että maailma muuttuu.
Noin keskimäärin olen sitä mieltä, ettei taiteellisuutta, andörgraundia tahi muuten omaa eksentrisyyttään tarvitse mitenkään erikseen alleviivata - ainakaan sillä että "me oudot nyt ollaan tällaisia outoja" - siinä kun ei ole mitään outoa, se on vaan säälittävää. Oikeasti oudot ja rokit ovat vaan, elävät jossain keski-ikäisyyden tsombiuden ja kapinanuoruuden välimaastossa, kahden kulttuurin kansalaisina.
Ja tietynlainen kehitys kuuluu sekin asiaan. Ei sillä, että jokaisella pitäisi olla 1.8 lasta, asuntovelkaa ja vakityö - pois sellainen ajattelu minusta - mutta koska maailma muuttuu ja kapina on nuorten juttu, ei kuusikymppisillä vaareilla ole sijaa kapinataloissa. Paitsi korkeintaan jossain vaarilaitoksissa. Jokainen sukupolvi kapinoikoon omalla tavallaan, omana aikanaan.
Juuh, tämän päivän nuoriso on pullamössyä, joka ei vaikeista oloista ja yya:sta mitään tiedä, eikä mikään ole muutenkaan niin kuin ennen - silloin kun värejä ei vielä oltu keksitty - mutta niin se vaan menee.
Pitää osata hyväksyä muutos, muutos itsessään ja ympäröivässä maailmassa. Sama musiikki voi puhua aina vaan, voi olla että väri on aina vaan yhtä mustanpuhuva goottipunkki kuin silloin ennen, mutta pitää myös nähdä itsensä uudenikäisenä, uudessa roolissa. Jos koko ajatusmaailma jää sinne jonnekin teinivuosien tasolle, on vain säälittävä vanha paappa.
(eikä edes aloiteta kaikkien säälittävien entisten rokkitähtien säälittävimmästä paapasta, siitä ulkomaiden entisestä hevipellestä, joka tärisee ja tutisee eikä edes tiedä onko tulossa vai menossa, kun on aikoinaan pössytellyt aivonsa narikkaan...!)
*
Tuttava-naperolla oli tässä taannoin (kymmenvuotiaana) punkvaihe. Pääsääntöisesti punkvaihe tarkoitti sitä, että housut pysyivät ylhäällä henkkamaukan niittivyöllä ja kaikkeen piti vastata "systeemi haisee"
Kymmenvuotias veti aika kilarit, kun jonkun kerran tuli vastattua: "varsinkaan jos systeemi ei käy suihkussa"
Ja just vastasin tuolle omalleni viimeisen lauseen tavoin.
VastaaPoistaArjessa tätä ihanuutta taas tuntuu riittävän.
Systeemi todellakin haisee, tuumaa Juniori, joskin hieman monisanaisemmin.
Pelle on älykäs, ja jotenkin siksi jotenkin- tahi moni on inansa ristiriidassa.
Arvostan miehen tapaa asua askeettisesti,olla irti mallisesta, a siitä-e ttä uskaltaa elää valitsemallaan tavalla.
Ja taas.
Toisaalta pitäisi enemmän lukea,nähdä ja kuuulla- että osaisin muodstaa oikean mielikuvani nimenomaan juri hänestä.
Siinä olen totaalisamaa mieltä, että muuttua pitää. Kehittyä pitää- paikoilleen ei saa jäädä, eikä voi, makaamaan.
Moni ihmien voi olla Rock- koko elämänsä.
Vaikka periaatteessa on vaan sitä stagella, oska se on työ.
Silti sitä on, lapioidessaan lantaa tallista ja ostaessaan sitä vessapaperiakin kaupasta ihan verkkareissa- niin rock.
Ei se tule silä, että sen sanoo. Se on joko istutettu persoonaan, tahi si ei.
Pellessä ehkä ei.
Rönsysinkö taas hieman?
vintti: en tiedä, miksi tuo Pellen kommentti niin ärsytti.
VastaaPoistaMusiikistaan pidän, vaikken punk ole koskaan ollutkaan - jonkun kirjansakin olen lukenut, mutta koska tuo itämainen henkistyminen ei vain avaudu, niin se ei sitten avaudu...
Ehkä se oli se tapa, jolla kommentti lausuttiin, vähän väheksyen: "hautautuneet sinne keski-ikäisten zombien hautausmaalle..." ikäänkuin siinä muutoksessa, vanhenemisessa olisi jotain tuomittavaa. Ikään kuin se ei olisi Täyttä Elämää isoilla kirjaimilla, vaan se Täysi Elämä on vain niillä jotka ovat tosi-rok.
En tiedä - ehkä vanha totuus -se koira älähtää - pätee taas. Taisi olla omaa (lähestyvän) keski-iän kipuiluani?
Minä arvostan äärettömästi paljon teininä kuuntelemani Sentencedin rehellistä päätöstä kaivaa itselleen hauta ja hypätä sinne kun homma ei enää maistunut. Eivät jääneet junnaamaan ja tekemään rahan takia vaan lähtivät omille teilleen kun homma oli ns. nähty.
VastaaPoistaRaja mauttoman ja coolin välillä on niin älyttömän hiuksenhieno. Oletko omaa elämääsi tavallasi elävä ja siksi ihailtava vai vähän elähtänyt hyypiö joka luulee edelleen 50 vuotiaana olevansa parikymppinen. Onko sinulla "asennetta" vai oletko vaan säälittävä.
Minä joskus mietin, että pitäisikö vaan suosiolla jättää pitkä nahkatakki kaappiin ja värjätä hiukset ns. ihmismäisiksi tämän pinkin raitakuosin sijaan. Alkaa elää "ikänsä edellyttämällä tavalla". Annoin itselleni anteeksi "teinilookkini" kun baarissa kysyivät teetä ostaessani paperit. ;P Ja myönnettäköön, että meikkaustyyli, hiustyyli ja vaatetus on kuitenkin arkeistunut aika paljon siitä mitä ne silloin joskus 10 vuotta sitten oli.
niinpä, juuri tuo raja mauttoman ja coolin välillä - ja myös tapa jolla se oma asenne tulee esiin...
VastaaPoistaeikä kaikkien tarvitse kapinoida vain ulkonäöllisillä seikoilla: hiljaista kapinaa, sellaista pientä ja keski-ikäistä /-luokkaista voi tehdä omalla tavallaan...