työolosuhteet

verstaalla, paleltaa.
Mittari näyttää verstaslämpötilaksi suunnilleen 20 astetta. Ulkona melkein saman verran pakkasen puolella.
Remppaheikit jatkoivat joskus kauan sitten keskenjäänyttä vessaremppaa, mikä merkitsee sitä, että seuraavat pari viikkoa käytössämme on joku kalsea työmaakäymälä. Kaiken tämän muun mukavan lisäksi.
Ei ole työolosuhteissa liiemmälti kehumista.

Ja muutama muukin juttu voisi olla paremmin.
Olin kovasti suunnitellut, että tänä aamuna vien ensin Pikkusiskon päiväkotiin, tulen sitten kotiin ja aktiivisuunnittelen kolme varttia jaakkotontun kalenteria, menen Isoveljen kanssa koululääkärille ja sieltä töihin, ahkerana, energisenä ja aikaansaavana - sekä eväät kassissani.
Kun olin viemässä Pikkusiskoa, soitti koulun terkkari kertoakseen että lääkäri on sairaana (ihan kuin jonkun kioskikirjan nimi: Lääkäri sairaana - lemmestä). Eipä tunnollisella ja kunnollisella ihmisellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä niiltä suorilta työelämään.
Sinne jäivät jaakotukset.
Ja nähtävästi sinne jäivät myös ahkeruus, energisyys ja aikaansaavuus.

Tällä viikolla luvassa herrakerhoa, konserttikäyntiä ja mummopiiriä. Tänään ajattelin raahautua uimaan.

*
Viikonloppuun mahtui kaksi - no oikeastaan kolme - hyvää asiaa.
Tyttöjen kanssa menimme lähiseurikselle laulamaan pakolliset hoosiannaat. Isosisko pääsi kynttilänsytyttäjäksi ja suoriutui hienosti. Pikkusisko oli aasinliikuttaja. Aika levoton ja liukuvainen sellainen, mutta aasi kulki kuitenkin.
Illalla menimme vielä koko joukkio konserttiin.
Ja se kolmas hyvä asia?
Tietysti tämä.

Olen jotenkin hyvässä vedossa tuon vuosituhannen vaihteen viihteen suhteen (eikö olekin hieno sisäsointu!?).
Viikko-pari sitten nauroin itseäni aivan tärviölle, vaikka minun mielestäni ehdottomasti parempi pätkä on kyllä Viimeiset vaeltajat. ("It's Miska, oolrait")