loppiainen

loppiaisvapaa tuli ja meni.
Aamulla kuvittelin olevani suurperheäiti ja kokkasin kuin viimeistä päivää. Pistin oikein essunkin eteen ja siitäpä vasta tulikin äiteisä olo.
En tykkää käyttää essua, koska tuntuu siltä kuin olisi takapuoli paljaana. Mutta etupuolelta nyt kumminkin olin oikein äiteisä.
Ja nuoriso söi!
Keittokirjan ohje väitti että lasagne säilyy 4-5 päivää, mutta ihan fuulaa oli se. Juuri ja juuri jäi nokare tälle päivälle.

Päivällä ruuan jälkeisessä viinihiprakassa olin muuten vaan tarmokas ja järjestelin ja siivosin ja laitoin vireille ammattitutkintostipendihakemuksen.
Inhoan kaavakkeita.

Sitten olin aina vaan iloinen ja tarmokas ja pelasin lasten kanssa wii-fitiä niin kauan että laudasta loppuivat patterit ja Pikkusisko sai hepulin.

Vasta kuudelta tein sen, mitä olin odottanut ja suunnitellut koko päivän: istahdin henkilökohtaiselle kahvi- ja pähkinätauolle hyvän kirjan kanssa, ja kun olin nokkinut pähkinäni lähdin hraH:n kanssa kävelylle.
Ja ajattelin että minusta tulisi kyllä tosi hyvä suurperheäiti, ja että kyllä tuossa nyt vielä vaikka pari lasta menisi ihan noin vain huis.

Sitten kello tuli puoli yhdeksän.
Perinteisesti siinä vaiheessa päivää alan haaveilla että olisimme dinkkipariskunta, tai vielä paremmin että olisin sinkku ja saisin mennä ihan yksin tosi kuumaan suihkuun ja käpertyä hyvän kirjan kanssa johonkin rauhalliseen lokoseen tai katsoa tyhjänpäiväisiä juttuja telkkarista tai mitä nyt milloinkin sen sijaan että saan osakseni yleistä paheksuntaa kun komentelen suihkuun ja hammaspesulle, siivoamaan ja muuta tyhmää.
Ja joudun karkoittamaan mörköjä sänkyjen alta.

Yöllä heräsin siihen, että olimme menneet hraHakkaraisen kanssa uudelleen naimisiin (emme kyllä olleet eronneet) ja otimme uudeksi sukunimeksi herra ja rouva Piers. Ja jostain oli ilmaantunut meille vielä yksi Pikkusisko lisää, niin että niitä oli kaksin kappalein.

*
Aamulla laahaduin verstaalle, ja nyt pitäisi aloittaa kolmen p:n perjantai. (pankki, päivitys ja printtaus)
Eikun neljän (+plääh!)