nido ja niputa - tauko 2

olen koko aamun ollut niin ärhäkkäällä tuulella, että UPM lähetti minut alakertaan nitomaan ja niputtamaan. Katselin samalla Pientä taloa preerialla.
Kohtsiltään kirmallan pitkin niittyjä preeriahepeneissä.
Ainoa hyvä puoli tässä urakassa on se, että voi samalla katsoa telkkarista kaikenlaista turhapäiväistä, mitä ei muuten tule katsoneeksi. Ja se, että voi rauhassa olla epäsosiaalinen ja ärhäkkä.

*

Sain tässä taannoin eräänä unettomana yönä henkisen kutsun ryhtyä harjoittamaan pilatesta. Kansanliikkeen yllyttämänä muistin yhtäkkiä, että meillähän on iankaikkisen vanha pilates-dvd jossain hyllymme uumenissa, minkälie lehden kylkiäisinä se on hyllyymme eksynyt, sitä en enää muista.
Siinä samassa kun liise ja lotte alkoivat punnerrella ja kieputella, muistin miksi hyvin alkanut kotijumppaharrastus oli jäänyt unhoon ja levy hautautunut hyllyyn.
Hyperventilaatio.
En ole koskaan ollut oikealla pilatesjumppatunnilla, mutta tällä levyllä hengitetään ja ollaan hengittämättä ja rullataan puhaltaen ja jännitetään sisäänhengittäen siihen tahtiin että silmissä alkaa sumeta jo lämmittelyosiossa. Hetken päästä en kuule enää muuta kuin liisen tai lotten hunajaisen äänen: "hengitä sisään, hengitä sisään, hengitä sisään"
En saa hengitystäni mallattua ensinkään liisen ja lotten rytmiin vaan hyperventiloin enkä pysty tekemään yhtään liikettä kun keskityn vain siihen että pitäisi muistaa hengittää myös ulos eikä vain sisään ja sitten tunnenkin oloni jo täydelliseksi blondiksi.
Se hyvä puoli tietysti siinä jumpassa on etteivät lihakset tule ensinkään kipeiksi, paitsi hengityslihakset.
Jos hakemalla jotain heikkoa puolta hakee, niin eipä näy sikspäkkiä. Kyllä nyt sentään pitäisi edes jotain pientä ääriviivaa nousta näkyviin massun päälle palkinnoksi ponnistelusta.
Ja pidemmän päälle on tietysti vähän heikonsorttista, jos jokaisen jumppasession jälkeen täytyy ottaa lukua.

*

Että semmoista tänään.
Lievää keskiviikkoketutusta ilmassa.