ei menny niinkuin strömsössä, ei tosiaankaan.
Eilinen tehtävälistaurakka nimittäin.
Kello alkoi uhkaavasti kallistua kohti iltapuuhia ja yksi marttyyri lojui edelleen huokailemassa.
Minulla alkoivat verenpaineet olla jo vaarallisissa lukemisissa, olin kiskomassa ulkovaatetta päälle paetakseni paikalta, mutta osuinkin vahingossa sisään läävän ovesta roskakassi kädessäni.
Keräsin lattialta kaiken silpun ja sälppeen, ihan oikeat roskat siis vain, ja puhisin tietysti sitä normaalia turhautuneen äidin litaniaani. Marttyrilapsi sohvalta kokosi itsensä, puhisi ja itki hänkin, mutta huone tuli kuntoon alle vartissa.
Suuren Shakespearen sanoi: paljon melua tyhjästä.
Omasta mielestäni olen äärimmäisen joustava ja näkökyvytön kaikenlaisen sotkun ja sekamelskan suhteen (kuka tahansa meillä käynyt voi todistaa sen): leikit saavat olla levällään niin kauan kuin kulkemaan mahtuu, eikä romuja tarvitse asetella millilleen hyllyille. Saan hepuleita vain ja ainoastaan lattialla lojuvasta a)paperisilpusta b)vaatteista ja c)kirjoista.
Kertokaa kiltit rakkaat äitikollegat ja kaikki ne lapsettomat joilla on kaikkein parhaita lapsenkasvatusvinkkejä jotta mitä tässä enää voi tehdä?! Millä saadaan kirjat hyllyyn, roskat roskiin ja vaatteet pyykkiin? Onko enää mitään muuta tehtävissä kuin mennä ja tunnustaa kaikki perhelehden keskustelupalstalla ja ottaa nöyrästi haukut vastaan?
Tähän mennessä testattu: uhkailu. Kiristys. Lahjonta. Etuuksien saavuttaminen tai niiden poistaminen. Vitsailu. Välinpitämättömyys. Tehtävän pilkkominen pieniin osiin. Oven sulkeminen (ja puhtaiden vaatteiden kokonaisvaltainen loppuminen).
Ja tietysti Tiitun markkinoima ponnekas ja ikiaikainen: "HEI!"
Oletteko muuten huomanneet saman kuin minä: lasten mielestä vessan pesu, eteisen imurointi ja kaikki tiskikoneeseen liittyvät puuhat ovat kivoja ja "äidin auttamista", mutta omasta tilasta huolehtiminen ei?
Jaa. Vaikea sanoa, mikä auttaa. Viikkorahat, namipäivät, pelipäivät tms. todelliset asiat pois. Meillä näillä uhkailu tepsii. Isotyttö melkein 8 v kaikista laiskin pitämään huolta huoneestaan, ja juuri hänen huoneessa sitä paperisilppua yms. mukavaa on lattialla eniten. Yleensä parhaiten auttaa hänen kanssaan, kun menen itse hetkeksi apuun ja saadaan pahin sotku pois, sitten hän jaksaa jatkaa itsekseen. Mutta roskien vienti, koiran pissatus yms. on hänen mielestään varsin mukavia juttuja.
VastaaPoistaSano kerran ja sen jälkeen poista kyseinen asia x ajaksi. Esim. Vihaan myös jos kirjat lojuvat lattialla. Sanon asiasta, jos ja kun asiaan ei tule muutosta, otan kirjan ja vien sen vaatehuoneeseen pois lapsen ulottuvilta. Jos paperi silppua on lattiat täynnä eikä niitä siivota, niin otan paperit esim viikoksi pois kokonaan, siis myös puhtaat, käyttämättömät piirustuspaperit.
VastaaPoistapidän pois otettuja tavaroita poissa yleensä viikon. Jos kukaan ei kysele niiden perään esim kuukauteen tai pariin, niin saattaa olla, että kyseistä tavaraa ei meillä enää nähdä ollenkaan :)Jos lapset eivät kaipaa, niin silloin se tavara on ollut alunperinkin turhake.
Minä olin juuri tuollainen kauhukakara jonka huone oli kun pommin jäljiltä ihan yhtenään. Kun piti siivota homma hoitui survomalla kaikki kaappeihin ihan sikin sokin. Tajusin oikeastaan vasta omilleni muutettuani, että miksi se siisteys on kivaa. Kotona kun muualla oli kohtuu siistiä niin sitä sotkua pääsi karkuun kun meni pois omasta huoneesta joten sitä kesti paremmin.
VastaaPoistaLisäksi minulla oli pentuna ihan liikaa tavaraa, paljon vähemmälläkin olisi selvinnyt, lisäksi kun se siivoaminen ei ollut kovin kivaa niin ei sitten tullut koskaan harkittua minkään poisheittämistä. Onko teillä tilanne se, että kaikki tavara on tarpeelista, ehjää ja haluttua? Kaikelle on oma paikka mihin sen voi helposti laittaa miettimättä?
En ole mitään antamaan neuvoja kun en edelleenkään mikään siisteysguru ole, eikä minulla siitä lastenkasvatuksesta ole tosiaankaan mitään kokemusta. Kunhan vain muistelen millaista oli olla hyvin _hyvin_ sotkuinen pikkuihminen :)
Iina ja Wempula: kokeiltu, kokeiltu, kokeiltu. Paitsi että meidän nuoriso on niin pahuksen ovelaa: jos viikkorahan ehtona olisi siivoaminen, ovat he mieluummin ilman rahaa ("mihin me sitä tarvitaan?"), ilman papereita ("ei me kuitenkaan enää piirretä") jne jne.
VastaaPoistaIhan oikeasti auttaisi se, kun menisi itse sinne sekaan ja tekisi yhdessä lasten kanssa. Auttaisi pilkkomaan sen kaaoksen riittävän pieniin osiin.
Liika tavarahan se on kaiken pahan alku ja juuri. Olen kantanut roinaa kassitolkulla kaappiin, kellariin, kirppiksille - ja silti sitä rompetta riittää. (*huokaus*)