eilinen oli odotetusti tohinapäivä. Työstälähtö viivästyi kun UPM huomasi ettei illan pouveripointti toiminutkaan, ja sen myötä viivästyi tietysti kaikki.
Kaiken sen säätämisen jälkeen se tampio käytti sitä muokkaustilassa eikä suinkaan slideshowna - aargh. Kauhealla tohinalla piti säätää animointeja - joita inhoan - eikä niille tullut mitään käyttöä. Miehet!
*
Se meidän lähiöuimahallin allas on pieni. Ja oudonmittainen. Eikä kovin syvä.
Yksi rata on varattu aina vesijuoksijoille - käsittämätön laji, sivumennen sanoen. Mutta koska allas on niin matala, eivät vesijuoksijat pysty käyttämään kuin ehkä kolmanneksen radan mitasta tehokkaasti.
Eilen altaassa vaivalloista paarustustaan urakoi viisi pientä mummelia. Kaikilla oli päässään sellainen ohut paperinen kokkihattu hiuksiaan suojaamassa ja pienessä juorupiirissä tarpoivat he ympäriinsä.
Piiri pieni pyöri ja mummojen valkoiset kokkihattupäät keikkuivat aalloilla.
Syvässä päädyssä vedin useammin kuin kerran vettä henkeeni, sen verran hersyvä näky tuo ryhmä oli.
Ja siinä oli oikeasti kaikki hyvät elementit kohdallaan: hyväätekevää liikuntaa, hyvässä seurassa ja PPP (pitää pystyä puhumaan /piiri pieni pyörii).
Minä en ihan saanut tavoiteaikaani täyteen, myöhässä kun olin. Mutta hyvän mielen sain ja yhden suorituksen lisää mittariini.
Viime viikolta jäikin yksi ilmeinen suoritus väliin. Lähdin lauantai-iltana muka pienelle kävelylle (ketä oikein kuvittelin pettäväni?), mutta laitoin "ihan kaiken varalta" lenkkarit jalkaan ja verskat päälle. Sykemittarin jätin kotiin, kun kerran ajattelin mennä vain ihan pienelle aivojentuuletuskävelylle.
Joopajoo. Kävelinhän minä ihan tuonne metsänlaitaan asti. Sitten kevätilta vei mukanaan ja korkkasin hölkkäkauden. Hyvältä tuntui.
Ja vaikka tämä nyt kuulostaa kovin ylevältä ja liikunnalliselta ja ties mitä kaikkea, niin oikeasti olen nipinnapin uima- ja juoksutaitoinen. Ja siksi siitä pitääkin kolistella niin kovasti.
*
UPM lupasi pari saldovapaata. Pitkin hampain, mutta lupasi.
Vapaat alkavat mukavasti Hanskamiehen visiitillä, ja voin vakuuttaa, että sen jälkeen sitä kuulkaa vapaata tarvitaankin.
Toisinaan sitä tarvitsee vähän pidemmän hengähdystauon, eikö vain?
*
Eilisten tohinoiden tuloksena Isoveljellä on uutta lukemista kirjastosta ja isänsä myöntämä lupa lähteä leirikouluun, Pikkusiskolla on uudet punaiset tossut ja päiväkodissa vammautunut peukku ja Isosiskolla kaikki ihan tavallista.
Minä olin illalla ihan ylikierroksilla, niin kuin aina iltatöiden jälkeen ja hraHakkaraisen kehvana oli leirikouluinfon jälkeen mennyt ja koonnut palapelin valmiiksi. (meihin iski palapelihulluus)
Enkä meinannut millään pystyä rauhoittumaan ja kaikki kirjatkin olivat ihan tyhmiä. Laukkasin kartanossamme ympyrää enkä saanut mitään kunnollista aikaan.
Ja nyt sitten odotan vain vapaitani ja sitä että pääsen lenkille ja valmistelemaan pääsiäistä. Jos vaikka ehtisin sen tyhmän ja ääriään pursuilevan vaatekomeron järjestellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti