"Polveillen käy virran juoksu, mutkikas on polkummekin maailmaan. Soikoon laulu koko pitkän tien, matkaan mukanani laulun vien! Pellon poikki, kuusten alle, sieltä alkaa polku kauas matkaajain"
lauloi Pikkusiskon eskariryhmä eilen kevätjuhlassaan.
Eikä minulla tietenkään ollut nenäliinaa mukanani.
Ei ole vieläkään.
Mitä sitä muuta lapsilleen osaisi toivoa: soikoon laulu!
**
Juttelimme taannoin työporukoissa elämän parhaasta vaiheesta. Yksi halusi palata ripariaikaan, toinen lukiovuosiin.
Minä uskon vakaasti ja järkähtämättä siihen, että juuri nämä vuodet ovat elämäni parhaita.
Soikoon laulu!
**
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti