hymy

kirjaudunkohan sisään jotekin väärin, kun en koskaan pääse kommentoimaan kommentoineita? Outoa.

Olen kohta vuorokauden verran kulkenut suu leveässä virneessä ja jalat ainakin sentin verran maanpinnan yläpuolella. Kesän lomapäivät on vahvistettu! Haluamallani tavalla!
Edes yhtäkkisesti ja täysin tyhjästä kummunnut kesäinen verstaskriisi voi horjuttaa hyvää tuultani.

Hyvää mieltäni lisää vielä ennestäänkin se, että lasten ensimmäinen ja logistisesti äärimmäisen työläs (eikun oikea sana on tietysti haastava!) kesälomaviikko on takana. Takana on mm. päivä, jolloin minä olin kokoustamassa paikassa, jonne ei pääse julkisilla kulkuneuvoilla samaan aikaan kun Isosisko oli harjoituksissa paikassa jonne ei pääse julkisilla kulkuneuvoilla ja hraH hakemassa Isoveljeä paikasta, johon kylläkin pääsee julkisilla kulkuneuvoilla, vaan kun kyytiin olisi pitänyt saada vielä Isoveljen polkupyöräkin. Vaati aika monta sähköpostia ja puhelinsoittoa ja ymmärtäväisiä ystäviä että saimme autottoman katraamme ensin sinne minne pitikin ja vielä sieltä poiskin.
Viikonlopusta puhumattakaan.

Kun kotiuduin ihanalta aurinkoiselta kesäretkeltäni pääkaupunkiseudulta takaisin maakuntiin, olin kertakaikkisen nääntynyt.
Mutta niinpä vain me suoriuduimme kokonaisuudesta, joka piti sisällään hraH:n käynnin Suomenlinnassa yhtaikaisesti Pikkusiskon uimaretken, Isoveljen kiertokäynnin Sealifessä, Isosiskon kesäjuhlan ja minun siihen liittyvän valvontatehtäväni kanssa.
Ja me kaikki löysimme päivän päätteeksi toinen toisemme oikeasta paikasta, oikeaan aikaan!
Vain minulla ja Isosiskolla oli päänsärkyä!
Meillä kaikilla oli hauskaa!
Bonuksena koko komeudessa olivat tietysti hyvä seura (ja luotettavat Pikkusiskovahdit - kiitoskiitoskiitos! Harmittaa vietävästi, kun en enää muista, mitä eroa on suomalaisilla ja helsinkiläisillä?) ja Isosiskon ryhmän täydellinen onnistuminen pääesiintymisessään. Typykkä hymyili iloisesti, jalat kävivät täsmällisesti tahdissa ja monimutkaiset kuviot sujuivat kuin vettä vain.

Että kyllä näillä eväillä on ihmisen syytäkin olla tyytyväinen. Enää seitsemän työaamua ennen lomaa, koko kesän haasteellisin logistinen organisointiputki onnistuneesti, onnekkaasti ja onnellisesti ohi, kevätkauden viimeinen kokous istuttu.
(ei nyt ajatella sitä, että Isosisko lähtee huomenissa vielä yhdelle leirille ja hraH loppuviikosta sinne typerälle jokavuotiselle edesvastuuttomalle mökkireissulleen. Ei kuulkaa tunnu yhtään missään kaiken tämän järjestelyn jälkeen.)