tiistai 7. kesäkuuta 2011

tiistaiturhauma

kyllä niin olen taas pottuuntunut.
UPM ja Uusi Työntekijä ovat virkistäytymismatkalla.
Ja ei, se ei ole potutuksen syy.

Vaan se, että aina kun ne ovat jossain, Hanskamies aavistaa sen ja ryhtyy työnhäiritsijäksi. Tällä kerralla oli vuorossa puhelinterrorismi, jonka aiheena oli viestitaulun hankkiminen meidän verstaan seinälle, niin että minäkin tietäisin, missä kukakin milloinkin on.
Varmaan ihan kannatettava idea, jos kyseessä olisi jonkinlainen verstaan sisäinen liikkuvuus verstaan omiin tapahtumiin.
Mutta kyllä tulee taululle mittaa, jos pitäisi tietää kaikkien edes ohuenohuesti verstaan toimintaan liittyvien tyyppien liikkuvuus jossain ohuenohuesti verstastoimintaan liittyvissä muiden keksimissä jutuissa.
Sillä senhän Hanskahemmo halusi tietää. Onko sejase menossa sinnejasinne. (onneksi en kysynyt että kuka ja minne, vaan muistin sentään että asiasta oli ohimennen ollut puhetta UPM:n kanssa)
Mistä minä tietäisin.
Ei kiinnosta.
Ei ole meidän juttu.

Kun sitten vähän äsähdin asiasta, sain elämäni ensimmäiset Hanskamiesmoitteet: "kyllä kertoo paljon teidän toiminnan tasosta kun sinäkin heti oot puolustuskannalla, vaikka juuri sinun kaikista ihmisistä pitäis olla ensimmäisenä vastaanottamassa näin hyvä kehittämisidea. Mutta kyllä kertoo toiminnan tasosta paljon. Että ihan lapsenkengissä vielä ollaan siellä teilläkin. Jos olisi viestitaulu niin heti tietäisit vaikka UPM on poissakin, että siellähän se sejase nyt on tai ei ole."
Ei se edes kuulu Hanskakaverille.
Ylipäätään muiden ihmisten menemiset tai menemättä jättämiset eivät kuulu hänelle.
Enkä kertoisi vaikka tietäisinkin. (lällällää!)

Juuppajuu. Kun jo nyt pyöritämme liki täyden palvelun offisea, niin mitä se sitten enää olisikaan kun Hanskaheebo saisi kaikki kehittämisideansa läpi. Vaan olishan se kätevää jos kukavaan voisi soittaa meille ja kysyä jotta missä se meitin naapurin pera mahtaa tänään olla kun ei ole moneen tuntiin näkynyt.
Luulen, ettei mikään palveleva puhelin, edes taksikeskus taikka mll, pystyisi vastaamaan näin laajaan haasteeseen.

Muudan täyden palvelun offisen piinallisimmista neuvontatuokioista oli, kun verstaan ovesta pyyhälsi sisään kielipuoli henkilö hitaammansorttisen lapsensa kanssa. Hitaammansorttinen lapsi yritti olla tulkkina vanhemmalleen ja me yritimme kaikin osaamimme kielin ja kuvin selittää, että olette kuulkaa nyt ihan väärässä osoitteessa ja aika lailla väärään aikaan.
Kolmen työntekijän yhteisin ponnistuksin saimme selville paikan jossa heidän kannattaisi olla ja jopa kellonajankin.
Sitten saimme kielipuolelta vanhemmalta moitteet puolella kielellä, koska osoitteesta, jonka annoimme kera kellonajan ei vastattu puhelimeen.
En vieläkään käsitä, miten voi soittaa osoitteeseen.
Tai edes kellonaikaan.
"tama ei ansver njut"

Lapsen puolesta kyllä itketti vielä illallakin.

**
Piti kirjoittaa siitä, kuinka tukalaa on matkoille pakkaaminen.

Ja piti kirjoittaa myös siitä, että lyhyessä työpäivässä on se hyvä puoli, että työt loppuvat aikaisin ja on koko pitkä iltapäivä aikaa olla vain.
Se on kyllä hyvä juttu.

2 kommenttia:

  1. ...ja kyllä niin olen taas hyvällä mielellä, kun luin tekstisi! :D Olen viikon verran seurannut blogiasi ja kyllä on pakko sanoa, että omat työketutukset unohtuu, kun lukee toisen. Ja on niitä teidän kortijuttujakin kiva lukea.
    Mukavaa päivän jatkoa! :)

    VastaaPoista