pyöräily on ihan tyhmää

se ei ole liikuntaa, vaan ärsyttävä tapa hilautua hikisesti paikasta a paikkaan b.

Aina kun olet ylämäen synkimmässä kohdassa, soi puhelin.

Aina kun hidastat antaaksesi punaisen valon vaihtua, se ei vaihdu.

Heti kun pysähdyt, se vaihtuu. Ja sinulla on tietysti silmässä joku superraskas alamäki-myötätuulivaihde.

Jos vaihdat kevyelle jo ennen valoja, ne pysyvät ihan kiusallaankin vihreinä koko ajan, ja sitten joudut tikkaamaan kuin seonnut akuankka että pääset yli.

Autoilijat eivät väistä.
Jalankulkijat eivät väistä.
Vastaantulevat pyöräilijäryhmät eivät väistä.
Ja väistämissäännöt ovat niin kummalliset, ettei kannata edes yrittää väistää. Läpi vaan.

Jos soitat kelloa, mulkoillaan paheksuvasti.
Jos et soita kelloa, mulkoillaan paheksuvasti.

Eikä edes aloiteta sääolosuhteista.
Vastatuuli.
Rankkasade.
Rakeita.
Ukkoshirmumyrsky.
Ylämäessä, luonnollisesti.

**
Kävimme tyttöjen kanssa osteskelemassa koulutarvikkeita.
Ensin olin liikenteessä vain Pikkusiskon kanssa, joka ei enää millään pystynyt odottamaan uusien ihanuuksien hankintaa: löysimme iiiiiihanan koirapenaalin ja koirakynän ja koirakumin ja koiravihkon ja koiraterottimen. Sitten iski Isosiskoonkin äkillinen penaalihätätilanne joten lähdimme vielä naisissa läheiselle ostoskeskukselle jatko-ostoksille. Isosisko löysi penaalinsa ja minä hankin lisäksi tytöille jumalattoman kalliit puuvärikynät ja lyijykynät. Koko kauhukolmikolla on jo aiemmin hankittuna saman sarjan lyijytäytekynät.
Että ei ainakaan ole välineistä kiinni tuo oppiminen.
Pidin hirveät puhuttelut aiheesta nyt pidätte välineistänne huolta tai iskee kauhistus. Kukaan ei voi valittaa että ovat kynät hukassa, kun on niin hyvät penaalit ja penaalin paikka on jäkäjäkäjäkäjäkä....
Ja sitten pakotin heidät siivoamaan pois kaikki kuivuneet tussit ja teroituskelvottomat puuvärit ja pureskellut lyijykynät.
Niitä oli muovikassillinen.

Pikkusisko tarvitsee vielä koulurepun. ("mä en malta millään odottaa, äiti voitko sä jo heti katsoa onko kaupungissa jotain hyviä reppuja")
Isoveli tarvitsee koulurepun ("nääfst, tää on vielä ihan toimiva"), sillä kuulin anopilta (!) että Isoveli on aina sadepäivinä (!!) käynyt koulumatkan varrella kuivattelemassa (!!!) koulukirjojaan. (miksei kukaan koskaan kerro minulle mitään?)
Isosiskolle tuli myös reppuhätätilanne. ("jos noi saa, niin mäkin tarvitsen")

"Äiti, mistä se kassatäti voi tietää, että mä meen ekaluokalle?" kysyi Pikkusisko.