maanantai 19. syyskuuta 2011

akso-epäeläin

pohdiskelin yhtenä yönä teologisia.
Perjantaina tytöt veivät meidät kesken kauppakeskusreissun eläinkauppaan, ihan siinä toivossa josko jostain omituisesta syystä juuri tällä viikolla sattuisimme hankkimaan heille gerbiilin. Tai pupun. Tai jonkun eläimen. Kirahvin.
Pikkusisko kiekaisi riemastuneesti: "täällä on se mistä mä sulle silloin kerran kerroin, muistatko!"
No en muistanut, mutta kohtasin kyllä omituisimman kaikista mahdollisista omituisista.
Ja kun sitten seuraavana yönä valvoin, pohdin sen johdosta teologisia.

Silläkin uhalla että sekä kreationistit että evolutionistit ja kaikki sille välille sijoittuvat maltillisnistit lynkkaavat minut, niin jaanpa kuitenkin kanssanne nämä pohdinnot.
On nimittäin ja nähkääs niin, että evoluutio on käsittääkseni äärettömän tarkoituksenmukainen juttu. Eikun siis, ne jotka ajattelevat että evoluutio on, on niiden mielestä suunta kohti tarkoituksenmukaisuutta. Tai siis että evoluutioajattelevaiset ajattelevat että evoluutio on tarkoituksenmukaista.
Siinä yön pimeinä tunteina puistatellessani näkemääni epäeläintä, tulin siihen tulokseen, että ei voi olla evoluutio. Ainakaan pelkästään.
Kertakaikkiaan maailmankaikkeudessa ei voi olla mitään sellaista tarkoitushakuisuutta mikä ehdottomasti vaatisi aksolotlin olemassaoloa. Ei vaan voi. Ainakaan sennäköisessä muodossa.
Ja kuka edes on keksinyt sen nimen? Aksolotli.
Ak-so-lot-li.
Kyllä sellaisen olion takana täytyy olla jotain syvällisempää ja suurempaa kuin silkka eimistään alkanut alkuräjähdyksen aiheuttama sattumanvarainen geenien kasauma. Joku jolla on käsittämätön määrä aikaa, energiaa ja huumorintajua.
Ja tällaiseen ylevän hienoon ja yleistä turvallisuutta luovaan teologiseen päätelmään sitten nukahdin.

Olkoon vaan kuinka teologista, niin silti vieläkin puistattaa. Ak-so-lot-li.
Se näytti rotansikiöltä, jolla oli minilohikäärmeen harja ja se taapersi eksyneenä akvaterraarion pohjalla.
*Hrrr ja puist*

Taas yksi eläin lisää kokoelmaani ei ikinä meille lemmikiksi.

Kaikkinaisten teologisten pohdintojen tueksi suosittelen lämpimästi visiittiä lähimpään hyvinvarusteltuun eläinkauppaan. Tulee hyvä mieli kun saa vahvistusta omalle maailmankatsomukselleen. (en ollenkaan epäile etteivätkö kaikki mitkävaan-nistit saisi aksolotlista vahvistusta juurikin omille näkemyksilleen)

**
Koko lauantai meni töissä. Kun pääsin kotiin, tajusin että viimeisen neljän viikon aikana emme ole yhtenäkään viikonloppuna olleet kaikki yhtaikaa saman pöydän ympärillä: milloin kukakin töissä tai yökylässä. Annoin heti ukaasin, että ensi viikonlopuksi ei yökyläilyjä sovita eikä suvaita.

Lauantaina kävimme vahtimassa minituplia, jotka edelleen olivat suloisia ja ihania. Ja kun sieltä kotiuduimme, tuli ihanan rento ja viikonloppuinen olo - vaikka koko päivä oli ollut täynnä hässäkkää.

Sunnuntaina vietimme kummikimulin synttäreitä.
Kummikimulin veljen paras kaveri osoittautui meidän lasten pikkuserkuksi. Eikös vaan olekin hieno juttu! (tai pieni kylä?)
Jos ette ihan pysyneet kärryillä, niin Isoveljen kummien vanhimman pojan paras kaveri on Isoveljen (ja tietysti muidenkin lasten) pikkuserkku.
Tai sitten hraHakkaraisen lapsuudenystävän pojan kaverin äiti on minun serkku.
Kyllä niin ollaan kauniita ja rohkeita.

Pojista se kuitenkin oli tosi hieno juttu. Varsinkin Isoveljestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti