tiistai 20. syyskuuta 2011

yöllisiä aatoksia

laiskanpulskealla tuulella, ei vaan huvita, vaikka pitäisi.
UPM lähtee loppuviikosta kesälomalle, olen yrittänyt saada ainakin jonkinlaiseen kuntoon jotain isompia hankkeita. Nyt ei huvita.

Kävelin eilen illalla joutessani kokouksesta kotiin, päässä alkoi soida laulu. Pistin laput korville ja lauloin (kun ei kerran ollut vastaantulijoita).
Sitten alkoi soida toinen laulu, mutta en tavoittanut sitä. Muistin vain yhden sanan ja sen että Isoveljen kanssa sitä olen joskus hoilottanut.
Kotona etsin kaikki (vähäiset) laulukirjat ja yritin paikallistaa laulua, mutta se karkasi aina vain kauemmas. Googlesta ei paljoa apua ollut: oli vain se yksi sana, ei mitään hajua lauluntekijästä tai mistään muustakaan.
Touhusin iltatouhut ja aina vain se laulu riivasi. Halusi tulla lauletuksi, vaikken edes tiennyt mikä laulu oli kyseessä.
Menin sänkyyn lukemaan, ja jossain siinä viidennelläkymmenennellä sivulla se laulu vain putkahti ulos - sitten kun vihdoin rentouduin ja lakkasin asiaa miettimästä.
Ja sitten lauloin sen aamulla Isoveljen kanssa uudestaan.

*
Illalla ja yöllä olin levoton. Pohdin kaikenmoisia.

- Isosiskon tanhutossuja. Puhkitanssitut - mitä kehtaa pyytää, kun kaveri kuitenkin haluaisi ostaa ne (lapsella ei ole varaa uusiin)?

- Pikkusiskon uimatunteja. Typykkää palelee. Ja vielä enemmän sen jälkeen kun tunnin puolivälissä on pakko käydä saunassa. Minä en pysty menemään saunasta uimaan. Ensin uidaan, sitten saunotaan ja sitten mennään pois. Siihen Pikkusisko on tottunut. Pitääkö siitä sanoa opelle? Uimakertoja on vain yksi jäljellä.

- Isoveljen käsialaa. Milläs kannustat lapsen sitä harjoittelemaan? Käsialavihkossa on siistiä, kaikissa muissa vihkoissa täysin lukukelvotonta. Missä vaiheessa pitää huolestua kaksoiskonsonanteista?

- Sukulaisia. Kun niitä on niin paljon, etten pysy kärryillä. Tiedän, että kaveriperhe sitä vielä joskus ääneen ihmettelee: miten voi olla etten tiedä serkkujen lapsista mitään. Kun vaan en tiedä. Niitä on niin paljon.

- Asumista. Että muuttaisinko jos olisi rahaa? Millainen pitäisi keittiön olla? En ikinä katso asuntomainoksista mitään muuta kuin keittiön kuvan. Haluaisin pari makuuhuonetta lisää, mutta en halua luopua keittiöstä. Pahastuisikohan naapurintäti, jos kairaisimme seinään reiän ja lainaisimme häneltä pari huonetta? Yksinäiseltä ihmiseltä. Ei se varmaan huomaisikaan mitään.

- Sanoja. Miten voi olla olemassa sellainen sana kuin aksolotli? Lotl-lotl-lotl. Tai opossumi.

- Kirjoja. Miten olen joutunut tilanteeseen, jossa minulla on kesken ainakin viisi kirjaa? Kolme on hyvä määrä (bussikirja, sohvakirja ja nukahtamiskirja). Nyt on kesken
Bussikirja1: Tommy Helsten: Kolme matkamiestä; - en ole oikein päässyt kirjan imuun. Kirjemuotoinen.
Bussikirja2: Oliver Sacks: Kirjailija joka kadotti kirjaimet - kiinnostava, vaatii keskittymistä, kun aivot ovat niin kummallinen juttu.
Sohvakirja1: Kate Jacobs: Lohturuokaa - aika tyypillistä Jacobsia, perushömppää. Olen vähän pettynyt.
Sohvakirja2: Donna Leon: Kuolema tekee tiliä - ihan alkuvaiheessa, en osaa sanoa mitään. Hätinä on rikos tehty.
Nukahtamiskirja1: Plum Sykes: Manhattanin blondit - hauskaa hömpää, saa hyreksimään pientä naurua.
Nukahtamiskirja2: McGregor: Sisilian auringon alla- olen ihan kuutamolla. Nukahdan jatkuvasti ja kirjaan ilmestyy uusia henkilöitä nopeammin kuin ehdin kääntää sivuja.
Ai, ja sitten on vielä yksi sohvakirja: Webster: Niin monta Mount Everestiä - kiinnostava alku, luin ihan liekeissä eilen illalla varmaan sata sivua. Reipas kirjoitustyyli, helppo mennä mukaan. Tykkään jo nyt!

Ei muuten, mutta kirjanmerkkejä käyttämättömälle ihmiselle on aika vaikea tasapainoilla että millä sivulla missäkin eepoksessa sattuu olemaan. Varsinkin niissä, joissa nukahtaa kesken. Vähän liiottelua kyllä noin monta kirjaa, jos minulta kysytään.

Kaikesta huolimatta olin aamulla sitä mieltä, että olin nukkunut ihan hyvin. Ja minulla oli vastaukset kaikkiin kysymyksiin.
- 5€, periaatteesta.
- en tee mitään. (paitsi lohdutan Pikkusiskoa)
- pistän sen tekemään uudestaan huonokäsialaiset kotitehtävät
- laskin: niitä on 15. Ja niiden lapsia on suunnilleen 30. Ei voi vaatia kärryilläolemista.
- ehkä. Jos hyvä keittiö.
- näköjään voi. Lotl-lotl-lotl sille!
- täytyy lukea ahkerammin. Jotain loppuun ennen kuin saa aloittaa tai lainata uutta. (hyllyssä on jonossa ainakin viisi kiinnostavaa ja kirjastossa odottaa kaksi varausta. Olen lukemattomien kirjojen loukussa, apua!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti