torstai 22. syyskuuta 2011

haasteellista

niskat kipeät. En oikein tiedä, mitä olen jännittänyt tai miksi olen työskennellyt liki kaksinkerroin näyttöni päällä.
Hiljaista. UPM on lomalla, Uusi Työntekijä lähtee reissuun huomenna. Raivasimme tänään yksissätuumin (ja laiskasti) ylimääräiset pahvilaatikot pois. Tai ainakin yhteen kasaan, jonka voi viedä pois. Kaiken roinan siirsimme Jonkun Toisen Ongelmakenttään, eli alakertaan.
Ensi viikolla minulla on lupa pitää päivän verran puljua kiinni: aion pestä ja vahata lattiat. Kai. Jos jaksan.
Täällä on kummallisen tilavaa, paitsi että en näe ikkunasta ulos pahvilaatikkokasan takaa.

**

Pikkusisko oli eilen PiPaRipsykologin (PIeni PAinoisten RIskilasten jotakinjotakinjotakin tutkimus) testattavana. Yritin urkkia, millaisia tehtäviä oli tehty.
Oli kuulemma kerrottu satu, ja sitten oli pitänyt vastata kysymyksiin.
"mä vastasin että perhonen"
Ja sitten oli ollut kortteja, joissa oli kuvia ja piti laittaa järjestykseen.
"muista että tää on vaan esimerkki: koira, kissa, kuppi ja laukku"
Aakkostehtäviä
"mut äiti, mun aakkosiin tuli vahingossa kaks zetaa"
Laskutehtäviä
"mä sanoin sille, että mä osaan jo kympin kertotaulun, kysy vaikka"
Kysyin, että olivatko tehtävät olleet mukavia.
"osa oli aika haasteellisia."

En tullut hullua hurskaammaksi, mutta meinasin tikahtua pidätettyyn nauruun.
Enkä vieläkään tavoita, mikä logiikka on kuvakorttien järjestelytehtävässä. (olisin varmaan reputtanut koko testin)

Kiva homma noilla psykologeilla, varsinkin jos muut piparit ovat vähänkään samanlaisia.


**
Aina vain vähemmäksi käyvät nämä muistumat ja muistutukset Pikkusiskon vauva-ajoista.
Hänelle itselleen on suuri merkitys naapurin minituplilla: joku on samanlainen, yhtä pieni! Vaikkemme mitenkään ole hänen pikkuriikkistä alkuaan erityisesti korostaneetkaan.

"äiti, mikä on piparitutkimus"
selitin haparoivasti, että seurataan miten pikkukeskoset elämässään selviävät
"miks?"
"että osattaisiin hoitaa hyvin ja estää ettei keskosia syntyisi"
"ettekste halunneet mua?"

*
Pikkusiskolla on suuri huoli, että hänet unohdetaan harrastuspaikkaan.
"kuule, ei sua voi kukaan unohtaa"
"ai mitenniin?"

Ihan rehellisesti: en ole tavannut yhtäkään ihmistä, joka kerran Pikkusiskoon tutustuttuaan olisi unohtanut hänet.

2 kommenttia:

  1. Oi ihanaihana Pikkusisko! Olen täysin samaa mieltä, että ei häntä voi unohtaa :)

    Repesin totaalisesti tolle kympin kertotaululle. Neiti osaa kyllä kertoa mitä osaa ja haastaa haastattelijan!

    VastaaPoista
  2. Olisi kiva joskus kuullu Pikkusiskon alusta vähän enemmän. Voi olla, että olet joskus aiheesta kirjoittanutkin, mutta en jaksa kaivaa arkistoja. Laiska kun olen.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista