maanantai 5. syyskuuta 2011

Maanantaissa ja kriiseissä

...kyllä niin on kekseliäs otsikko.

Perjantaina Pikkusisko sairasteli (taas), olin kotona. En tehnyt mitään. Sain kriisin ja morkkiksen ja ties mitä.

Lauantaina olin Työ2 kehittämispäivässä. Sain kriisin, koska naisyhteisö.
Voi hyvänen aika sitä höpötyksen määrää.
Mutta oli hauskaa ja tulin sekopäiseksi.
Koko yön ja seuraavan päivän pohdin sataa ja yhtä asiaa: ne kun haluavat palkata minut isommalle tuntimäärälle.
Ja minulla ei oikeasti ole varaa lähteä verstaalta, ainakaan ihan kokonaan. Tunti- ja työmäärään nähden palkkani täällä on huikea - en vaan pääse samoille liksoille missään muualla - siis suhteessa - vaikka rupeaisin kokopäiväläiseksi.
Kamalaa vatvontaa ja vatulointia koko sunnuntai, kun jauhoin tätä mielessäni.
Täytyy yrittää neuvotella joku 20/10 h diili näiden kahden firman välille. Kai.
En halua luopua vapaudestani, vaikka eläkepäivät tässä valossa näyttävät melko ankeilta ja poloisilta. Silkkaa harmaata tukisukkaa, eikä yhtään sambaa ja rumbaa etelässä.
Jos nyt ikinä edes pystyn jäämään eläkkeelle.

Viikonlopun parasta antia ovat uudet näköapuvälinekset.
Kävin jo yli vuosi sitten näöntarkastuksessa, mutta en vain ole löytänyt uusia kivoja kakkuloita nenälleni, en sitten mistään.
Nyt hraHakkarainen kävi optikolla ja minä olin makutuomarina. Siinä sivussa löysin itsellenikin näkimet, kävin uudestaan näöntarkastuksessa ja nyt on sitten uudet hienot lukuapuvälineet.
Tiesittekö että kirjainten välissä on tyhjää tilaa?
Eivätkä rivit oikeasti hyppele, vaan pysyvät ihan paikoillaan?
Ja kompuutterin näyttökin on aika kirkas?
Lapsilla on kriisit, koska olemme väärän näköisiä, varsinkin minä. Eikä heitä yhtään lohduta se, että käytän rillejä vain lukiessani.

Ja vielä yhden kriisin sain, kun aamulla hain työmatkalla evästä, eikä ollut tiskillä tarjolla yhtään banskua tai omppua. Että mitä se sellainen peli on.
Jouduin ottamaan evääksi nektariinia ja päärynää, ja sitten joudun kohta syömään tiskialtaan luona enkä sivistyneesti työpöydän ääressä.
Kyllä niin ihmistä taas koetellaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti