olin eilen ilmeisesti ihan liian ahkera, kun tälle päivälle ei oikein tahdo löytyä mitään tekemisenpuolikasta.
Työ2:n pomon kanssa käytiin eilen puhelin- ja sähköpostipalaveri, ehkä sorvailen sitä. Ainakin hiljaa mielessäni: sinnehän ei kukaan pääse kurkkimaan, jos vaikka joku olan yli vakoilisikin, mitä näytöllä näkyy.
**
Kummallisia nuo naperot. Siinä missä ekaluokkalainen Isoveli aikoinaan ei halunnut harrastaa oikein mitään, haluaa Pikkusisko puolestaan ihan kaikkea.
Listalla on tähän mennessä jo vanha tuttu viulu, uutena orkesteri ja partio ja koulun liikuntakerho. Toivon totisesti, ettei koulussa kukaan keksi esitellä vielä jotain laskuvarjohyppyä tai kuviokelluntaa.
Onneksi meillä on partiotukihenkilö, minussa kun möyryää ihan kamala partioangst. Nyt jo alkoi hampaissa vihloa, kun luin kaikkia niitä pukeutumisohjeita ja valanvannomisia ja ainavalmiutta.
Isosisko jaksoi vuoden päivät: suurleirillä oli tapahtunut jotain kummallista, josta hän ei halua puhua, ei mennä enää ikinä partioon, eikä mielellään millekään leirillekään. Niin että siinäs näette - ei ole hyväksi sellainen lapselle! (tiedän kyllä suunnilleen mitä, partiotukihenkilö kertoi. ei mitään ihanhirmuista. keskihirmuista vain)
Minusta nuo partiolaiset ovat jotenkin nokkavia tyyppejä. Keksivät kummallisia lempinimiä ja laulavat kummallisia lauluja ja pukeutuvat kummallisiin vaatteisiin.
Jotenkin siinä touhussa on ihan liikaa salaseurameininkiä, eikä ollenkaan sellaista rehtiä ja rehellistä toimintaa, miltä se tietysti viattomien silmiin ja päällepäin näyttää.
Joku salaliitto se kumminkin on, ihan varmasti.
**
Maanantait ovat voittopuolisesti hyviä päiviä (siinä missä monet muut eivät). Olen yleensä maanantaisin kovasti ahkera ja tarmokas ja kaikkea sen sellaista.
Niin kuin eilen: tein verstaalla melkein koko viikon työt yhdessä aamupäivässä ja nyt sitten ihmettelen mitä tekisin.
Jos ei olisi ollut harrastustenaloitusrumbaa olisin varmaan siivonnut. En ymmärrä, kuka esiäiti on keksinyt että perjantaina pitää siivota. Maanantai on paljon kivampi: aikataulut hallintaan, tavarat ojennukseen ja kengät kuriin ja järjestykseen. Ei perjantaina millään ehdi, kun on niin kiire levätä ja toipua raskaasta työviikosta.
Vähän kyllä siivosin ja järjestin jo sunnuntainakin, vaikka inhoan itseäni aina kun siihen ryhdyn. Imurin pidän aina tiukasti kaapissa sunnuntaisin, mutta muuten. On parempi mieli, kun työviikko alkaa puhtaalta pöydältä - ilmaisun kaikissa mahdollisissa merkityksissä.
HraHakkarainen sanoi ääneen sen, minkä tiesin itsekin. Olen paremmalla tuulella kun on kunnolla tekemistä.
Kyllä pitää joku järjestys saada tähän työkuvioon. Mitä enemmän teen, sitä enemmän teen ja saan aikaan ja sitä paremmalla tuulella olen.
Lamaannun ihan kun ei ole tekemistä ja sitten olen pahalla tuulella kaikesta ja kaikille.
Otan ne Työ2 paperit esiin ja rupean sorvaamaan.
Ei tässä muukaan auta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti