liian pitkä kirjoitus.

En tiedä, kirjoittaisinko tänään syömisestä, kirjoista vai lasten harrastuksista.

Ehkä kaikista.
Joskus pari vuotta sitten luin kirjan jonka nimi oli suunnilleen "syö lempiruokiasi ja laihdu silti" (huomatteko, heti kaksi kärpästä yhdellä iskulla - kirjat ja syöminen! Aika hienoa!).
Puolen kirjaa vakuuteltiin, että tämä on pistämätön menetelmä, syöt herkkuja ja laihdut kohisten. Ja minä luin ja luin, koska arvasin että joku kehvelin koukku siinä eepoksessa on pakko olla. Ei voi millään syödä vaikka pelkkiä ranskanperunoita ja laihtua silti. (tai oikeastaan voi, kun katsoo Pikkusiskoa. Ei se ainakaan liho...) No joka tapauksessa, suklaatia ei ainakaan voi syödä ja laihtua samalla.
Jutun juoni oli tietysti se, että piti ensin oppia rakastamaan kivikausiruokaa, ja sitten ahmaa sitä kaksin käsin napaansa, ei nouse paino.
Jotenkin se koko juttu oli vähän liian extremeä minulle kun en ole luolanais, mutta tietyssä mielessä siinä on kyllä itua.
Pitää tykätä siitä, mitä syö.

En usko karppaamiseen (en edes tiedä, mikä on hiilari), mutta tiedän sen, että melko vaivattomalla rukkauksella olen ruvennut voimaan sata kertaa paremmin ja syön joka päivä ihan käsittämättömän hyvin.
Aamulla herkuttelen oikein kylläkseni:
maustamatonta jogurttia ja rahkaa ja marjoja
tuorepuristettua greippiappelsiinimehua (me ostettiin hieno sähköpurso; turhake, mutta hieno!)
teetä
tuhti ruisleivän siivu lisukkeilla (vaikka kananmuna+juusto)

päivällä töissä - minullahan ei ole varsinaista ruokataukoa
nokin kahvin kyytipoikana manteleita tai pähkinöitä
ja myöhemmin pari hedelmää

iltapäivällä syön oikein ruokaa
eilen esimerkiksi maailman parasta kasvislisuketta ja lihakastiketta, vihersalaattia, melonikuutioita, vähän juustoa ja jälkkäriksi kaffetta ja manteleita.

iltapala on aamupalan tapainen: marjoja, jogurttia, leivänsiivu. Tarvittaessa lisää hedelmiä, pähkinöitä.

Ja olen koko ajan kylläinen ja tyytyväinen kuin possu pahnoillaan.

*
Kirjoista taas ajattelin kirjoittaa kun yksi, jonka nimeä ei saa sanoa, kirjoitti hyvin, että kirjahyllyt kuuluvat kotiin.
Ihmettelin kovasti kun selasin muutama vuosi sitten asuntomessuesitettä, ja monessa tosi isossa talossa oli huone nimeltään kirjasto, eikä siinä huoneessa yleensä ollut yhtään ehjää seinää kirjahyllylle - että mitä se sellainen peli on?
Vähän niin kuin olisi telkkarihuone, jossa ei olisi antennipistoketta.

Suhtaudun intohimoisfanaattisesti kirjoihin, urkin ihmisten hyllyjä ja olen hyvin epäileväinen sellaisten suhteen, jotka eivät lue.
Olkoonkin että itse luen mieluiten hömpettä, enkä mitään vakavaa ja syvällistä, millä voisi kehuskella.
Olin ihan pöyristysjärkyttynyt kun Isoveli selitti että joku kaverinsa oli kysellyt, mitä eroa on Sormusten herran leffa- ja kirjaversiolla. Minä kommentoin, että eikö se voisi lukea sen kirjan niin tietäisi ja Isoveli sanoi että "sen kun näkis, että joku meidänluokkalainen vapaaehtoisesti lukis muuta kuin akkareita"
Kyllähän minä tiedän että poikien lukuharrastus on heikoissa kantimissa, mutta että noin heikoissa? Järksis.

Totta, huoneet ovat ahtaat ja ylikirjavat kun kirjahyllyt tursuilevat.
Haaveilen aina, että järjestäisin hyllyt joko aakkosittain tai sitten tosi hienosti valöörin (tummasta vaaleaan, diagonaalisesti) mukaisesti, mutta kun niitä kirjoja on skviljoonaa eri kokoa ja valööriä.
Hyllystön järjestely on ylipäätään niin rasittavan tuntuinen urakka, etten ole mitenkään jaksanut edes suunnitella siihen ryhtymistä.

Pari vuotta sitten (alan tuntea oloni ihan mummoksi, kaikki juttuni alkavat tänään "pari vuotta sitten") keikautimme kartanomme jotakuinkin ylösalaisin ja siinä keikauksessa Isoveli sai itselleen oman komeron. Jonkinlaisena vuokrana siitä hän joutui ottamaan taloutemme pääkirjahyllyn asuinkaverikseen - ja se hylly on edelleen täysin pahuuden vallassa. Ja siitä tietysti johtuu, että myös taloutemme edustuskirjahylly on pahuuden vallassa: emme ole mitenkään kyenneet päättämään, mitkä kirjat ovat riittävän arvokkaita julkiseen tilaan ja mitkä kuuluvat jonnekin muualle.

Että jos joku, jolla olis värisilmää ja energiaa ylenmäärin haluaisi, niin saisi tulla järjestämään meidän kaikki kirjahyllyt aiheittaisvalöörisesti.
Voin keittää kaffet.
Ja tarjota vähän pähkinöitä palanpainikkeeksi.

Ugh.
Olen puhunut.