torstai 1. syyskuuta 2011

liian pitkä kirjoitus.

En tiedä, kirjoittaisinko tänään syömisestä, kirjoista vai lasten harrastuksista.

Ehkä kaikista.
Joskus pari vuotta sitten luin kirjan jonka nimi oli suunnilleen "syö lempiruokiasi ja laihdu silti" (huomatteko, heti kaksi kärpästä yhdellä iskulla - kirjat ja syöminen! Aika hienoa!).
Puolen kirjaa vakuuteltiin, että tämä on pistämätön menetelmä, syöt herkkuja ja laihdut kohisten. Ja minä luin ja luin, koska arvasin että joku kehvelin koukku siinä eepoksessa on pakko olla. Ei voi millään syödä vaikka pelkkiä ranskanperunoita ja laihtua silti. (tai oikeastaan voi, kun katsoo Pikkusiskoa. Ei se ainakaan liho...) No joka tapauksessa, suklaatia ei ainakaan voi syödä ja laihtua samalla.
Jutun juoni oli tietysti se, että piti ensin oppia rakastamaan kivikausiruokaa, ja sitten ahmaa sitä kaksin käsin napaansa, ei nouse paino.
Jotenkin se koko juttu oli vähän liian extremeä minulle kun en ole luolanais, mutta tietyssä mielessä siinä on kyllä itua.
Pitää tykätä siitä, mitä syö.

En usko karppaamiseen (en edes tiedä, mikä on hiilari), mutta tiedän sen, että melko vaivattomalla rukkauksella olen ruvennut voimaan sata kertaa paremmin ja syön joka päivä ihan käsittämättömän hyvin.
Aamulla herkuttelen oikein kylläkseni:
maustamatonta jogurttia ja rahkaa ja marjoja
tuorepuristettua greippiappelsiinimehua (me ostettiin hieno sähköpurso; turhake, mutta hieno!)
teetä
tuhti ruisleivän siivu lisukkeilla (vaikka kananmuna+juusto)

päivällä töissä - minullahan ei ole varsinaista ruokataukoa
nokin kahvin kyytipoikana manteleita tai pähkinöitä
ja myöhemmin pari hedelmää

iltapäivällä syön oikein ruokaa
eilen esimerkiksi maailman parasta kasvislisuketta ja lihakastiketta, vihersalaattia, melonikuutioita, vähän juustoa ja jälkkäriksi kaffetta ja manteleita.

iltapala on aamupalan tapainen: marjoja, jogurttia, leivänsiivu. Tarvittaessa lisää hedelmiä, pähkinöitä.

Ja olen koko ajan kylläinen ja tyytyväinen kuin possu pahnoillaan.

*
Kirjoista taas ajattelin kirjoittaa kun yksi, jonka nimeä ei saa sanoa, kirjoitti hyvin, että kirjahyllyt kuuluvat kotiin.
Ihmettelin kovasti kun selasin muutama vuosi sitten asuntomessuesitettä, ja monessa tosi isossa talossa oli huone nimeltään kirjasto, eikä siinä huoneessa yleensä ollut yhtään ehjää seinää kirjahyllylle - että mitä se sellainen peli on?
Vähän niin kuin olisi telkkarihuone, jossa ei olisi antennipistoketta.

Suhtaudun intohimoisfanaattisesti kirjoihin, urkin ihmisten hyllyjä ja olen hyvin epäileväinen sellaisten suhteen, jotka eivät lue.
Olkoonkin että itse luen mieluiten hömpettä, enkä mitään vakavaa ja syvällistä, millä voisi kehuskella.
Olin ihan pöyristysjärkyttynyt kun Isoveli selitti että joku kaverinsa oli kysellyt, mitä eroa on Sormusten herran leffa- ja kirjaversiolla. Minä kommentoin, että eikö se voisi lukea sen kirjan niin tietäisi ja Isoveli sanoi että "sen kun näkis, että joku meidänluokkalainen vapaaehtoisesti lukis muuta kuin akkareita"
Kyllähän minä tiedän että poikien lukuharrastus on heikoissa kantimissa, mutta että noin heikoissa? Järksis.

Totta, huoneet ovat ahtaat ja ylikirjavat kun kirjahyllyt tursuilevat.
Haaveilen aina, että järjestäisin hyllyt joko aakkosittain tai sitten tosi hienosti valöörin (tummasta vaaleaan, diagonaalisesti) mukaisesti, mutta kun niitä kirjoja on skviljoonaa eri kokoa ja valööriä.
Hyllystön järjestely on ylipäätään niin rasittavan tuntuinen urakka, etten ole mitenkään jaksanut edes suunnitella siihen ryhtymistä.

Pari vuotta sitten (alan tuntea oloni ihan mummoksi, kaikki juttuni alkavat tänään "pari vuotta sitten") keikautimme kartanomme jotakuinkin ylösalaisin ja siinä keikauksessa Isoveli sai itselleen oman komeron. Jonkinlaisena vuokrana siitä hän joutui ottamaan taloutemme pääkirjahyllyn asuinkaverikseen - ja se hylly on edelleen täysin pahuuden vallassa. Ja siitä tietysti johtuu, että myös taloutemme edustuskirjahylly on pahuuden vallassa: emme ole mitenkään kyenneet päättämään, mitkä kirjat ovat riittävän arvokkaita julkiseen tilaan ja mitkä kuuluvat jonnekin muualle.

Että jos joku, jolla olis värisilmää ja energiaa ylenmäärin haluaisi, niin saisi tulla järjestämään meidän kaikki kirjahyllyt aiheittaisvalöörisesti.
Voin keittää kaffet.
Ja tarjota vähän pähkinöitä palanpainikkeeksi.

Ugh.
Olen puhunut.

7 kommenttia:

  1. Mun kone meinas hajota kun syljin kahvit näppikselle naurettuani hervottomasti. Aiheittaisvalöörisesti? Pahuuden vallassa? Voi elämä!
    Mutta loistavaa että sä olet yhtä valaitunut kuin minä :) Kirjojen suhteen.
    Luetkohan sä yhtä hömppää kuin minä? Mun ikisuosikkeja on marian keyesit, cathy kellyt ja rosamunde pilcherit. Luen mä joskus "sivistyneempääkin" mutta vain joskus. Mun kaverin äiti kerran sanoi et hän on tarpeeksi vanha lukeakseen mistä tykkää eikä mitä PITÄIS lukea. Olen samaa mieltä.

    Sun ruokavalio kuulostaa tosi hyvältä ja fiksulta. MAntelikauppaan hop!

    Sanoo se jonka nimeä ei saa lausua.

    VastaaPoista
  2. Kirjahyllyt tekee kodin. Olen itsekin sitä mieltä. Lapsilla on hyllyillään sinne kuuluvia teoksia maurikunnasta ja elsabeskowia kera lastentietokirjojen. Minun kirjani ovat sievässä epäjärjestyksessä kirjakaapeissa yläaulassa. Lapsuuden kirjat tallessa: viisikot, heppakirjat, tiinat, pieni talo preerialla sarja. Onneksi myös aikuisiällä on tullut osteltua kirjoja (sillä olen nykyisin laiska lainaamaan). Tykkään historiallisista romaaneista, hurahdan helposti laila hietamiehen (vai mikä se nykyiksin onkaan), tervon ja paasilinnan teoksiin.

    Ruokavaliosta: asiallisen kuuluinen, ehdottomasti. Itse olen tosi huono aamupala ihminen (miten muka viiden lapsen äiti ehtisi aamupalan syömään?), mutta asian korjaan kyllä päivänmittaan syömällä. Tykkään salaateista ja sosekeitoista. Siinä missä tietenkin myös perunalastuista ja lasten karkeista :)

    VastaaPoista
  3. Hei Nainen, sähän HYVÄKARPPAAT! :D

    Erittäin hyvältä kuulostava ruokavalio, josta ns. huonot hilihydraatit ovat poissa. Kyllä tuolla jaksaa!

    Ja mitä kirjahyllyihin tulee, tiedätkin jo kantani. Ensin tulee kirjahylly (kertaa kaksi meidän tapauksessamme) ja sitten se muu sisustus siinä ympärillä. Ja tämä on yhtä kuin se kuuluisa kulttuurikoti!

    P.S. Joskus kuvittelin naivisti voivani järjestää hyllyn aakkosiin. Lähinnä tämä koski romaaneja, joita oli silloin muutama sata. Tulos: arvaa miltä tuntui alkaa hinata montaa hyllyllistä kirjoja eteenpän, jos satuit vaikka ostamaan kirjan, jonka oli kirjoittanut joku C:llä alkava! Ei hyvä!

    VastaaPoista
  4. Mirka, mä kokeilin kerran samaa. Se oli yhtä h...tiä se touhu :)
    Lapsena mun lempiharrastus oli aakkostaa kirjoja ja tehdä kaikista kirjoista lainauskortti. Mulla oli lapsena kirjoja ihan törkeästi. Käytin kirjoihin rahani jo silloin.

    Pinkki kolmen kirjahllyn omistaja

    VastaaPoista
  5. Paras ruokavalio koskaan. Jos tuon sa iskostettua myös lapsille, noin kuin ohimennessäin, ei ole ongelmaa.
    Oikein milläään saralla, mitä nyt ruokapolitiikkaan tulee.

    Toimiva,kunnon kattaus halki päivän ja turhat hh:t poissa. Mitäpä tuota korjaamaan enää millään saralla?

    Kahvit voisin ottaa, mutta kirjahyllyyn en kajoa, se on niiiiiiiiiiiiiiin henkilökohtaista puuhaa ja touhua sen järjestäminen.
    Ei siihen sovi toisen kajota.

    VastaaPoista
  6. Mä käytin ala-asteella varabussirahat divariin, kun sdivari oli bussipysäkin vieressä. Ostin viisikoita :) Ja äiti ei edes ollut viahainen. Kirjahyllyt kuuluu kotiin. Ja se/ne järjestetään fiiliksen mukaan.
    En ymmärrä ihmisiä joilla on "kijahyllyssä" kaiken maailman tilpehööriä ja roinaa, mutta ei kirjoja. Se on pyhäinhäväistystä.

    VastaaPoista
  7. Pinkki: just tuollaista hömppää - Keyesit, Kellyt, Kinsellat, Weinerit, Binchyt, kotimaisista Lehtinen. Ja hämäykseksi aina välillä jotain fiksua faktaa. Sit voi sanoa, että on tarpeeksi fiksu lukemaan hömppää ;)

    Iina: täytyykin taas lukea Pieni talo preerialla, se on ihana!

    Mirka: niin kai sitten, ehkä olen karppi. Tai sitten kultakala ;)

    vintti: tervetuloa kaffelle ja manteleille! Meillä ainoa ongelma on se, että lapsille nämä ihanat herkut eivät kelpaa. Mutta ehkä niistä joskus tulee fiksuja?

    Wempula: taas naurattaa :D!

    -marika-

    VastaaPoista