arkitai

Ulkona on suhmuista. Sisällä on suhmuista. Aivoissa on suhmuista.

Tyttöjen komerojaolla on ollut jo nyt lievästi toivottuja vaikutuksia. Kun toinen on ja toinen ei.
Tai siis toinen puoli on sellainen kuin toinen ei.
Ja minun on jo pitkään käynyt sääliksi sitä, jonka puoli on. Niin nyt se joka on, saa olla ihan rauhassa. Ja se toinen joka ei ole, saa myöskin olla. Ihan rauhassa. (eikä minun tarvitse katsoa sitä!)

Kauhukolmikko on lähdössä loppuviikosta leireilemään. Minulla on sille ajalle satajayksi suunnitelmaa, joista yksi liittyy tänne. HraHakkarainen on kovasti paikkaa hehkuttanut.
Toinen liittyy viime viikon ihanaan yllätysjuttuun, josta hraHakkarainen jäi valitettavasti paitsi. Ei jää toista kertaa, pöytävaraus on tehty!

Ja kolmas liittyy jouluvalmisteluihin muuten vain. Vanha tuttumme Jaakkotonttu odottelee jo lähtökuopissaan; pohdiskelen tekisinkö tänä vuonna Jaakkopololle salasanantakaisen blogin, josta kauhukolmikko voisi käydä noutamassa päivän viestin? Senhän voisi kätevästi ajastaa, koristaa kuvin ja muutenkin olla oikein kekseliäs. Vai onko kompuutteri vähän tylsä? Mitä tehdään taskukalenterille siinä tapauksessa?
Jotekin tuo aateekoo-aikaan siirtyminen houkuttelisi kovasti - muutenhan koko Jaakkoilun voisi toteuttaa ihan entiseen malliin.
Kimulit ovat päättäneet järjestää kavereilleen pikkujoulufiestan parin viikon päästä. Ajattelin, että pistän juhlayleisön leipomaan pipareita ja jotain sentapaista. Haluaisin oikeastaan olla punaposkinen tonttumuori järjestämässä tuvantäydeltä ohjelmaa, mutta rivakka silmäys lähipäivien kalenteriin kertoo, että olen pieni ja hikinen äiti-ihminen rynnistämässä arjen seikkailusta toiseen.

Missäköhän Jaakkoroippeet mahtavat olla? Muistan melko varmasti, että niitä on melko paljon sijoiteltu epätyypillisiin säilytyspaikkoihin. Ja niitä on jotenkin omituisesti myös löytynyt pitkin vuotta vielä epätyypillisemmistä paikoista. Lasten kauhuksi esimerkiksi joululevyt ja -elokuvat ovat häpeällisellä tavalla näkyvillä hyllyssä. (mitäs aina kolppaavat joka paikassa! Ihan varmasti olivat takarivissä selkäpuoli piilossa!)

Kaikessa tässä askartelu- ja jouluhuumassa aloin vääntää joulukalenteria itselleni. Enkä suinkaan noille suloisille pellavapäilleni.
Kalenterini luukkujen takaa paljastuu sellaisia miellyttäviä yllätyksiä kuin "keittiön järjestely", "laatikoiden valmistus" ja "piparitalkoot". hmh.